Hakua, tottista, metsäjälkeä

Dooris pääsi viime viikolla pitkästä aikaa hakumetsään esittämään rullakoiran hommia. Dooriksen mielestä ne oli vaan nakinsyöjän hommia, mutta ihan hyvin siinä sivussa näkyi myös rullakoirailu. Haku ei ole Dooriksen omin laji, mutta nyt aikuistuttuaan se toimii siinäkin ihan kivasti. Löytyy iloinen mieli, motivaatio ja makkarankuvat silmistä. :D

Tänään tein vähän tottista neidin kanssa, seuraamisia ja vähän jääviä. Maahanmeno oli hyvä, mutta istuminen ihan hukassa. Mie tunsin itse sanovani jotain oudosti, mutta en saanut kiinni siitä mikä meni väärin. Muutaman toiston jälkeen Dooris taas istui hyvin, mutta jotain mie äänsin ihan päin mäntyä. Maahamenot oli hyviä, seuraaminen taas komiaa. Tykkään! Mielentila hyvä kovasta haukkumeteli-häiriöstä huolimatta.

Priima kävi ajamassa kauden ensimmäisen metsäjäljen ja kivaahan sillä taas oli. Pitäisi ajaa enemmän metsäjälkiä Priimalle, kun se on kuitenkin taitava jälkikoira ja tykkää siitä hommasta. Namipurkit "esineinä" toimii vallan mahtavasti. Pirkolla oli kivaa!

Dooris teki treenin lopuksi esineruudun. Koeruudun kokoinen alue, kolme esinettä ja hyvin teki töitä. Intoa löytyi. Toista esinettä etsi pitkään ravilla, keskittyen. Joku ois kaivannut enempi voimaa hommiin, mutta mulle kelpaa noinkin. Keskittyy ja suorittaa, kelpaa vallan mainiosti. Motivaatio esineen etsimiseen oli suuri ja pysyi yhtä suurena joka pistolla. Se näyttävyys ja räväkkyys (lue: päätön kohkaaminen ympäri ruutua) ei kuvaa Dooriksen työskentelyä. Ehkä pitäisi kaivaa jostain lisää vauhtia, ehkä ei.