Koska tässä taloudessa ei enää harrastuskoiraa ole, niin en koe tarpeelliseksi enää treenien kannalta päivittää blogia.
Seuraneidit Dooris ja Priima edelleen tottistelevat ja jäljestelevät silloin tällöin, mutta pääasiassa viettävät täysipainoista seurakoiran elämää. Molemmat ovat sopeutuneet uuteen ammattiinsa mainiosti. Edelleen potkua löytyy kun treenikamppeet kaivetaan laatikosta. Molemmat ovat päässeet esittelemään taitojaa työpaikkani tapahtumapäivien lajiesittelyissä. Priiman erikoisalaa on peltojälki ja johtajuusrata, Dooriksen itsestäänselvästi tottisnäytökset.
Töppöjalkainen russeli opiskelee arkea, tutustuu naksuttimeen ja hiljakseen opiskelee tottelevaisuusliikkeiden alkeita.
Kunhan treenimotivaation kaivan itsestäni, niin suuntaamme tervujen kanssa metsäjäljelle ja esineruutuilemaan.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Hakua, tottista, metsäjälkeä
Dooris pääsi viime viikolla pitkästä aikaa hakumetsään esittämään rullakoiran hommia. Dooriksen mielestä ne oli vaan nakinsyöjän hommia, mutta ihan hyvin siinä sivussa näkyi myös rullakoirailu. Haku ei ole Dooriksen omin laji, mutta nyt aikuistuttuaan se toimii siinäkin ihan kivasti. Löytyy iloinen mieli, motivaatio ja makkarankuvat silmistä. :D
Tänään tein vähän tottista neidin kanssa, seuraamisia ja vähän jääviä. Maahanmeno oli hyvä, mutta istuminen ihan hukassa. Mie tunsin itse sanovani jotain oudosti, mutta en saanut kiinni siitä mikä meni väärin. Muutaman toiston jälkeen Dooris taas istui hyvin, mutta jotain mie äänsin ihan päin mäntyä. Maahamenot oli hyviä, seuraaminen taas komiaa. Tykkään! Mielentila hyvä kovasta haukkumeteli-häiriöstä huolimatta.
Priima kävi ajamassa kauden ensimmäisen metsäjäljen ja kivaahan sillä taas oli. Pitäisi ajaa enemmän metsäjälkiä Priimalle, kun se on kuitenkin taitava jälkikoira ja tykkää siitä hommasta. Namipurkit "esineinä" toimii vallan mahtavasti. Pirkolla oli kivaa!
Dooris teki treenin lopuksi esineruudun. Koeruudun kokoinen alue, kolme esinettä ja hyvin teki töitä. Intoa löytyi. Toista esinettä etsi pitkään ravilla, keskittyen. Joku ois kaivannut enempi voimaa hommiin, mutta mulle kelpaa noinkin. Keskittyy ja suorittaa, kelpaa vallan mainiosti. Motivaatio esineen etsimiseen oli suuri ja pysyi yhtä suurena joka pistolla. Se näyttävyys ja räväkkyys (lue: päätön kohkaaminen ympäri ruutua) ei kuvaa Dooriksen työskentelyä. Ehkä pitäisi kaivaa jostain lisää vauhtia, ehkä ei.
Tänään tein vähän tottista neidin kanssa, seuraamisia ja vähän jääviä. Maahanmeno oli hyvä, mutta istuminen ihan hukassa. Mie tunsin itse sanovani jotain oudosti, mutta en saanut kiinni siitä mikä meni väärin. Muutaman toiston jälkeen Dooris taas istui hyvin, mutta jotain mie äänsin ihan päin mäntyä. Maahamenot oli hyviä, seuraaminen taas komiaa. Tykkään! Mielentila hyvä kovasta haukkumeteli-häiriöstä huolimatta.
Priima kävi ajamassa kauden ensimmäisen metsäjäljen ja kivaahan sillä taas oli. Pitäisi ajaa enemmän metsäjälkiä Priimalle, kun se on kuitenkin taitava jälkikoira ja tykkää siitä hommasta. Namipurkit "esineinä" toimii vallan mahtavasti. Pirkolla oli kivaa!
Dooris teki treenin lopuksi esineruudun. Koeruudun kokoinen alue, kolme esinettä ja hyvin teki töitä. Intoa löytyi. Toista esinettä etsi pitkään ravilla, keskittyen. Joku ois kaivannut enempi voimaa hommiin, mutta mulle kelpaa noinkin. Keskittyy ja suorittaa, kelpaa vallan mainiosti. Motivaatio esineen etsimiseen oli suuri ja pysyi yhtä suurena joka pistolla. Se näyttävyys ja räväkkyys (lue: päätön kohkaaminen ympäri ruutua) ei kuvaa Dooriksen työskentelyä. Ehkä pitäisi kaivaa jostain lisää vauhtia, ehkä ei.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Ahneus - perisyntini
Myönnetään! Ajoin eilen illalla kentälle tottistelemaan. Vaikka muuta päätin..
Ei ollut ahneella tällä kertaa kakkinen loppu. Komiasti meni edelleen.
Tehtiin Dooriksen kanssa voittajan tottis läpi, joskin noudot motskarilla. Seuraamiset hyviä, joskin esteiden lähellä oli pientä pyrkimystä käsistä lähtemiseen, pysyi kuitenkin hanskassa. Perusasennot nopeita, täyskäännökset täysiä ja innokkaita, rytminmuutokset oisivat ehkä pikkasen tarkemmat saaneet olla.
Liikkeestä istuminen hyvä, mutta palatessa valui maahan, korkean vireen ongelma, joka jo aikanaan korjattiin, mutta näemmä tulee takaisin. Dooris pyrkii luoksetuloon, kun ei malttaisi istua paikoillaan ja valuu siis maahan. Tein uudestaan jättämällä vain 20 askelta ja pysyi istumassa. Juoksusta maahanmeno hyvä, nopea. Luoksetulo nopea, loppuasento hieman vino. Tässä meidän ongelma! Juoksusta seisominen komia, luoksetulo räjähtävä ja loppuasentokin suora. Tässä mulle mietittävää. Oisko istumisesta maahan valumisen korjaus kasannut pikkasen turhaa painetta, kun maasta luoksetulon loppuasento vino. Perusasennot molemmissa hienot.
Tasamaanouto hyvä, laukalla edestakaisin. Hieman hämmentyi lelunoudosta. Hyppynoudossa heitin päin seiniä... eli heti esteen taakse. En ensin tajunnut, vaan lähetin koiran noutoon. Hyppääsi hyvin, tarttui leluun hyvin, kurkkasi esteen oikealta, esteen vasemmalta ja ponkasi yli. Iso palkka ja uusiksi paremmalla heitolla. Uusintanouto menikin hyvin. A-esteelle heitin taas päin seiniä, jätin Dooriksen istumaan, hain lelun ja heitin uusiksi. Meni hyvin. Se saisi tulla nätimmin A:lta alas. En tiedä miten korjata tuota, pitää miettiä.
Loppuun eteenlähetys lempilelulle. Vihjeenä pieni "e!"- äännähdys mun suusta ja sitten perusasentoon. Seuraamisessa ei edistänyt pahasti, lähti kuin tykinsuusta ja eteni suoraan loppuun saakka. Ehkä juur paras eteenmeno Doorikselta ikinä!
Mie tykkään mun taskuraketista. <3
Ei ollut ahneella tällä kertaa kakkinen loppu. Komiasti meni edelleen.
Tehtiin Dooriksen kanssa voittajan tottis läpi, joskin noudot motskarilla. Seuraamiset hyviä, joskin esteiden lähellä oli pientä pyrkimystä käsistä lähtemiseen, pysyi kuitenkin hanskassa. Perusasennot nopeita, täyskäännökset täysiä ja innokkaita, rytminmuutokset oisivat ehkä pikkasen tarkemmat saaneet olla.
Liikkeestä istuminen hyvä, mutta palatessa valui maahan, korkean vireen ongelma, joka jo aikanaan korjattiin, mutta näemmä tulee takaisin. Dooris pyrkii luoksetuloon, kun ei malttaisi istua paikoillaan ja valuu siis maahan. Tein uudestaan jättämällä vain 20 askelta ja pysyi istumassa. Juoksusta maahanmeno hyvä, nopea. Luoksetulo nopea, loppuasento hieman vino. Tässä meidän ongelma! Juoksusta seisominen komia, luoksetulo räjähtävä ja loppuasentokin suora. Tässä mulle mietittävää. Oisko istumisesta maahan valumisen korjaus kasannut pikkasen turhaa painetta, kun maasta luoksetulon loppuasento vino. Perusasennot molemmissa hienot.
Tasamaanouto hyvä, laukalla edestakaisin. Hieman hämmentyi lelunoudosta. Hyppynoudossa heitin päin seiniä... eli heti esteen taakse. En ensin tajunnut, vaan lähetin koiran noutoon. Hyppääsi hyvin, tarttui leluun hyvin, kurkkasi esteen oikealta, esteen vasemmalta ja ponkasi yli. Iso palkka ja uusiksi paremmalla heitolla. Uusintanouto menikin hyvin. A-esteelle heitin taas päin seiniä, jätin Dooriksen istumaan, hain lelun ja heitin uusiksi. Meni hyvin. Se saisi tulla nätimmin A:lta alas. En tiedä miten korjata tuota, pitää miettiä.
Loppuun eteenlähetys lempilelulle. Vihjeenä pieni "e!"- äännähdys mun suusta ja sitten perusasentoon. Seuraamisessa ei edistänyt pahasti, lähti kuin tykinsuusta ja eteni suoraan loppuun saakka. Ehkä juur paras eteenmeno Doorikselta ikinä!
Mie tykkään mun taskuraketista. <3
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Komiata virettä polven korkeudella!
Dooris on ollut pahasti alavireinen koko alkuvuoden. Käytin sen lääkärissä, saatiin antibiootit ja nyt mun harrastuskaveri on takasin. Vielä ei tietoa mitä, saatika miksi, mutta koiran olemus kertoo sen laamailua aiheuttavan asian olevan (ainankin toistaiseksi) poissa.
Ja mulla on hallintaongelma!
Parina päivänä olen ihan vähän kokeillut miten kulkee ja on kulkenut pirun komiasti! Otettu ihan lyhyitä seuraamisia, pari tasamaanoutoa ja maahanmenoja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut! Olen alkuvuodesta yrittänyt saada Dooriksen haukun vahvemmaksi, mutta se on vaan hiipunut ja hiipunut, mietinkin jo että vaadin siltä liikaa. Mutta mulla oli muistilokerossa tallessa tieto, että tuolta haukku irtoaa. No nyt IRTOAA ja voimalla. Sen verta tehokkaasti irtoaa, että on kokoajan pidettävä käskyn alla, tai kerrostalon rappaukset ois rapissu seinistä.
Seuraaminen upeaa, jäävät nopeita ja varmoja. Nouto voimakas, luovutusasento hieman vino, mutta tiivis. Luoksetulot maasta ja seisomisesta vahvoja. Loppuun haukkusarja ja siitä palkka, komiasti kaikui joelle Dooriksen nostatus.
Kyllä nyt tuntuu hyvältä!
Ja mulla on hallintaongelma!
Parina päivänä olen ihan vähän kokeillut miten kulkee ja on kulkenut pirun komiasti! Otettu ihan lyhyitä seuraamisia, pari tasamaanoutoa ja maahanmenoja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut! Olen alkuvuodesta yrittänyt saada Dooriksen haukun vahvemmaksi, mutta se on vaan hiipunut ja hiipunut, mietinkin jo että vaadin siltä liikaa. Mutta mulla oli muistilokerossa tallessa tieto, että tuolta haukku irtoaa. No nyt IRTOAA ja voimalla. Sen verta tehokkaasti irtoaa, että on kokoajan pidettävä käskyn alla, tai kerrostalon rappaukset ois rapissu seinistä.
Seuraaminen upeaa, jäävät nopeita ja varmoja. Nouto voimakas, luovutusasento hieman vino, mutta tiivis. Luoksetulot maasta ja seisomisesta vahvoja. Loppuun haukkusarja ja siitä palkka, komiasti kaikui joelle Dooriksen nostatus.
Kyllä nyt tuntuu hyvältä!
torstai 20. toukokuuta 2010
PirkkoRiitta pieni työkoira
Pirkko pääsi tänään taas töihin.
Se on aikaisemmin tehnyt ahkerasti hommia häiriökoirana ohitus- ja johtajuuskursseilla. Pirkko onkin vallan taitava tarharäyhääjä ja hyvä ohitettava räyhääjille, Pirkko kun ei muuta vaivaudu tekemään kuin nostamaan hännän lipuksi.
Tänään Pirkko kuitenkin pääsi esittelemään ominta aluettaan, eli jäljestystä. Olin tehnyt 1½ tuntia aikaisemmin pellolle namiruudun (1mx1m), sekä suoran jäljen. Priima teki töitä hienosti ja lopuksi vielä nojaili kurssilaisiin onnellisena. Pirkko pieni esimerkkikoira, kyllä tolla kelpaa mallia näyttää!
Se on aikaisemmin tehnyt ahkerasti hommia häiriökoirana ohitus- ja johtajuuskursseilla. Pirkko onkin vallan taitava tarharäyhääjä ja hyvä ohitettava räyhääjille, Pirkko kun ei muuta vaivaudu tekemään kuin nostamaan hännän lipuksi.
Tänään Pirkko kuitenkin pääsi esittelemään ominta aluettaan, eli jäljestystä. Olin tehnyt 1½ tuntia aikaisemmin pellolle namiruudun (1mx1m), sekä suoran jäljen. Priima teki töitä hienosti ja lopuksi vielä nojaili kurssilaisiin onnellisena. Pirkko pieni esimerkkikoira, kyllä tolla kelpaa mallia näyttää!
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Peltojälkeä tuulisena päivänä
Peltojälkikausi korkattu, viimein. Kai se on niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Kaikki kolme koiraa saivat pellolle jäljet. Tein Doorikselle jäljen odottamaan kauemmalle apilapellolle, kun Priima ja Töppönen ajoivat heinällä.
Töppöselle 50askeleen suora, joka askeleella namia. Töppis oli ensin "JEE, namia", jota seurasi 45askeleen jälkeen "Äh, kuuma, tuulee, hankalaa, ei jaksa", hetken käkäilyn jälkeen nenä meni taas maahan ja Töppö löysi namipurkin... "Jee, PALJON ruokaa!". Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä siitä vielä jälkitöppö tulee, paremmat herkut, alkuun lyhyempiä jälkiä.
Pirkko ajoi komiasti tuulesta huolimatta. Jäljellä oli 6 kulmaa, namia siellä sun täällä. Namirytmi vaihteli kovasti. Toisinaan joka askeleella usean askeleen ajan, toisinaan yhdellä askeleella vaihtelevalla rytmillä, kuitenkin alle puolet jäljestä namitettu. 5. kulma meni hapuiluksi, Priima väsähti, olisi kaivannut siinä kohtaa enemmän ruokaa, mutta enpä ollut laittanut. Tuuli vaihtui vastetuulesta voimakkaaksi sivutuuleksi kulmassa ja Pirkkoa otti pattiin. Pienen hapuilun jälkeen jatkoi hyvällä intensiviteetillä ajoa ja 6. kulma oli taas hyvä.
Dooriksen jälki oli apilapellolla, jossa viimevuotiset rehut keräämättä. Päälle oli kasvanut hyvä heinä. Ei namia. Ensimmäin suora voimakkaasta sivutuulesta huolimatta erinomainen, kulmasta meni metrin yli ja korjasi. Kaariajo tuntui hieman hapuilevalta, mutta en ole varma olinko minä väärässä jäljen menopaikasta vai koira. Väitän että kuvittelin taas tietäväni, en kuitenkaan onneksi alkanut korjaamaan koiraa. Viimeinen (terävä) kulma tuotti ogelmia, ensin ajoi kulman hyvin, jatkoi jo usean metrin jäljen ajoa, kun yhtäkkiä iski epävarmuus. Dooris palasi tarkistamaan joka suunnan ja jatkoi vasta sitten jäljen ajoa. Tästä tavasta kun pääsisi eroon, toisinaan Dooris tekee tämän metsässäkin. Viimeinen suora hyvin, voimakkaasta takatuulesta johtuen ajoi yli viimeisestä kepistä n. metrin, mutta palasi ilmaisemaan. Hyvä Dee!
Olin oikein tyytyväinen Dooriksen työskentelyyn kokonaisuutena, se ei ole montaa peltojälkeä aikuisiällä ajanut ja tämä oli ehdottomasti paras niistä. Jälkityöskentely varmaa ja innokasta, kuitenkin ilman turhaa hönkää. Janalta nosti jäljen ihan ok, olisi voinut toki olla varmempi, mutta ensimmäinen peltojälki, itseasiassa 2. jälki tällä kaudella, joten annettakoon anteeksi. Esineilmaisut varmoja ja ja koiran mieli jäljen jälkeen tyytyväinen, kuten emännänkin!
Kaikki kolme koiraa saivat pellolle jäljet. Tein Doorikselle jäljen odottamaan kauemmalle apilapellolle, kun Priima ja Töppönen ajoivat heinällä.
Töppöselle 50askeleen suora, joka askeleella namia. Töppis oli ensin "JEE, namia", jota seurasi 45askeleen jälkeen "Äh, kuuma, tuulee, hankalaa, ei jaksa", hetken käkäilyn jälkeen nenä meni taas maahan ja Töppö löysi namipurkin... "Jee, PALJON ruokaa!". Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä siitä vielä jälkitöppö tulee, paremmat herkut, alkuun lyhyempiä jälkiä.
Pirkko ajoi komiasti tuulesta huolimatta. Jäljellä oli 6 kulmaa, namia siellä sun täällä. Namirytmi vaihteli kovasti. Toisinaan joka askeleella usean askeleen ajan, toisinaan yhdellä askeleella vaihtelevalla rytmillä, kuitenkin alle puolet jäljestä namitettu. 5. kulma meni hapuiluksi, Priima väsähti, olisi kaivannut siinä kohtaa enemmän ruokaa, mutta enpä ollut laittanut. Tuuli vaihtui vastetuulesta voimakkaaksi sivutuuleksi kulmassa ja Pirkkoa otti pattiin. Pienen hapuilun jälkeen jatkoi hyvällä intensiviteetillä ajoa ja 6. kulma oli taas hyvä.
Dooriksen jälki oli apilapellolla, jossa viimevuotiset rehut keräämättä. Päälle oli kasvanut hyvä heinä. Ei namia. Ensimmäin suora voimakkaasta sivutuulesta huolimatta erinomainen, kulmasta meni metrin yli ja korjasi. Kaariajo tuntui hieman hapuilevalta, mutta en ole varma olinko minä väärässä jäljen menopaikasta vai koira. Väitän että kuvittelin taas tietäväni, en kuitenkaan onneksi alkanut korjaamaan koiraa. Viimeinen (terävä) kulma tuotti ogelmia, ensin ajoi kulman hyvin, jatkoi jo usean metrin jäljen ajoa, kun yhtäkkiä iski epävarmuus. Dooris palasi tarkistamaan joka suunnan ja jatkoi vasta sitten jäljen ajoa. Tästä tavasta kun pääsisi eroon, toisinaan Dooris tekee tämän metsässäkin. Viimeinen suora hyvin, voimakkaasta takatuulesta johtuen ajoi yli viimeisestä kepistä n. metrin, mutta palasi ilmaisemaan. Hyvä Dee!Olin oikein tyytyväinen Dooriksen työskentelyyn kokonaisuutena, se ei ole montaa peltojälkeä aikuisiällä ajanut ja tämä oli ehdottomasti paras niistä. Jälkityöskentely varmaa ja innokasta, kuitenkin ilman turhaa hönkää. Janalta nosti jäljen ihan ok, olisi voinut toki olla varmempi, mutta ensimmäinen peltojälki, itseasiassa 2. jälki tällä kaudella, joten annettakoon anteeksi. Esineilmaisut varmoja ja ja koiran mieli jäljen jälkeen tyytyväinen, kuten emännänkin!
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Tottistelua iltalenkin lomassa
Dooriksella on anturahaava ja mulla flunssanpoikasta, niin ollaan elelty rauhallisesti. Treeniä en ole ihmeemmin tehnyt, vaikka intoa tuntuu ilmestyvän jatkuvasti lisää ja lisää. Se on selvä kevään merkki se! Vai oisko jo lupaus kesästä?
Tänään iltalenkillä innostuin tottistelemaan molempien koirien kanssa. Mentiin läheiselle nurmelle, Priima sai palloilla vapaana, kun otettiin liikkeitä Dooriksen kanssa. Istuminen uudella "sitta"-käskyllä ja käsiavulla toimi hienosti. Treenataan sitä tokon kaukokäskyjä varten. Dooris on selvästi ymmärtänyt mitä siltä haen. Seuraaminen oli hyvää, paikka oli oikea ja kontakti oli erinomainen. Maahanmenot nopeita. Palkkana pienet kuivanappulat, Pirkon jämiä teollisen ruokinnan ajoilta.
Laitoin Dooriksen paikamakuuseen Priiman tottiksen ajaksi. Priiman kanssa tehtiin seuraamista, käännöksiä, sekä luoksetulot istumisesta ja maasta. Erehdyin kehumaan iloisesti Priimaa hyvästä luoksetulosta ja Dooris luuli minun kehuvan ja kutsuvan sitä. Kävin rauhassa palauttamassa Dooriksen takaisin maahan, jossa sitten kestikin hyvin. Priiman kanssa tottistellessa en yleensä käytä hirmuisesti ääntä, joten moka oli minun, ei Dooriksen.
Likat oli onnellisen oloisia pienestä tottistuokiosta ja sen jälkeen pistivätkin leikiksi.
Nana oli kyläilemässä useamman päivän. Oli ihana viettää aikaa NappulanNeidin kanssa. Se on sisällä varsinainen jyrinä Priimaa kohtaan, mutta ulkona ne on hyvät kaverukset. Likoilla oli kivaa polskia joessa kolmestaan ja juosta pitkin hiekkakuoppia ja metsiä. Nana-kaupunkilainenkin pääsi kunnon metsälenkille. Nana esitteli hienon palautuspullonoudon ja on ihailtavan hyvin äitini hallinnassa vapaana kulkiessa. Runsas lenkkeily kuitenkin taisi käydä Nanan lapaan kipeästi, joten se lähti mielellään takaisin kaupunkiin viettämään rauhallista arkea. Se on cartrophen kuurilla, josta toivotaan helpotusta niska-lapaseudun kipuiluun. Onneksi tulee kesä ja uimakelit, niin Nanakin saa kasvatettua etuosan lihakset takaisin. Josko Neitiä vaikka syksyllä näkisi veteraaniluokan kehässä...?
Tänään iltalenkillä innostuin tottistelemaan molempien koirien kanssa. Mentiin läheiselle nurmelle, Priima sai palloilla vapaana, kun otettiin liikkeitä Dooriksen kanssa. Istuminen uudella "sitta"-käskyllä ja käsiavulla toimi hienosti. Treenataan sitä tokon kaukokäskyjä varten. Dooris on selvästi ymmärtänyt mitä siltä haen. Seuraaminen oli hyvää, paikka oli oikea ja kontakti oli erinomainen. Maahanmenot nopeita. Palkkana pienet kuivanappulat, Pirkon jämiä teollisen ruokinnan ajoilta.
Laitoin Dooriksen paikamakuuseen Priiman tottiksen ajaksi. Priiman kanssa tehtiin seuraamista, käännöksiä, sekä luoksetulot istumisesta ja maasta. Erehdyin kehumaan iloisesti Priimaa hyvästä luoksetulosta ja Dooris luuli minun kehuvan ja kutsuvan sitä. Kävin rauhassa palauttamassa Dooriksen takaisin maahan, jossa sitten kestikin hyvin. Priiman kanssa tottistellessa en yleensä käytä hirmuisesti ääntä, joten moka oli minun, ei Dooriksen.
Likat oli onnellisen oloisia pienestä tottistuokiosta ja sen jälkeen pistivätkin leikiksi.
Nana oli kyläilemässä useamman päivän. Oli ihana viettää aikaa NappulanNeidin kanssa. Se on sisällä varsinainen jyrinä Priimaa kohtaan, mutta ulkona ne on hyvät kaverukset. Likoilla oli kivaa polskia joessa kolmestaan ja juosta pitkin hiekkakuoppia ja metsiä. Nana-kaupunkilainenkin pääsi kunnon metsälenkille. Nana esitteli hienon palautuspullonoudon ja on ihailtavan hyvin äitini hallinnassa vapaana kulkiessa. Runsas lenkkeily kuitenkin taisi käydä Nanan lapaan kipeästi, joten se lähti mielellään takaisin kaupunkiin viettämään rauhallista arkea. Se on cartrophen kuurilla, josta toivotaan helpotusta niska-lapaseudun kipuiluun. Onneksi tulee kesä ja uimakelit, niin Nanakin saa kasvatettua etuosan lihakset takaisin. Josko Neitiä vaikka syksyllä näkisi veteraaniluokan kehässä...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
