Tänään oli treenien suhteen aktiivipäivä!

Aamulla lähdin tottistelemaan meidän pienen tottisporukan kanssa. Masa pääsi seuramieheksi autoon.
Diiva oli ekana vuorossa ja emäntä oli vielä kireänä, jotenka ekasta treenistä ei tullut mitään. Neiti pääsi muiden treenien ajaksi autoon odottamaan, jonka jälkeen perusasentotreenissä olikin jo tekemisen makua. Lopuksi leikittiin Dooriksen isolla patukalla. Diivalla oli aluksi epäilys, josko Dooris juoksee jostain pusikosta muistuttamaan kenen lelu on kyseessä, mutta Dooriksettomasta ympäristöstä varmistuttuaan Diiva leikki oikein erinomaisesti. Edistys on ollu huimaa siitä hetkestä, kun sain koiran älyämään patukoiden tarkoituksen. Diiva taistelee aktiivisesti, vetää hyvin ja haluaa voittaa. Vielä kun se haluis tuoda voitetun lelun minulle. Tällä hetkellä leikin koiran kanssa niin, että patukan lenkissä on hihna, jolloin voin estää lelun kanssa karkaamisen. Tämä on toiminut ja koira tuleekin haastamaan lelun kanssa, kun huomaa ettei pääse kunniakierrokselle.
Ehkä me vielä joskus päästään treeneissä lelupalkalle. :)

Masa sai olla mukana paikallaanmakuussa ja paikalliset 4h kerhon koiranhoitajaopiskelijat rapsuttelivat jätkää hetken. Masanteri oli onnellinen.

Puolenpäivän aikaan kävin nappaamassa Priiman ja pulkan kotoa. Priima harjoittelee pitkänmatkan pulkavetoa. Tulevaisuudessa tarkoituksena olisi hyödyntää koiravoimia koirien sapuskojen haussa. Tällä hetkellä Priima vetää 10litran multasäkkiä pulkassaan. Homma sujuu jo mainiosti, Priima on oppinut, että tässä hommassa tärkeintä on varmuus, ei vauhti. Valjaat nähdessään se alkaa hyppiä minua vasten ja pulkalle se heiluttaa häntää. Hieno asenne hommiin.

Dooris pääsi jälkiporukkan talven ensimmäisiin esineruututreeneihin. Ekaa kertaa esineruudun "uudelleen rakentamisen" jälkeen tehtiin Doorikselle täysikokoinen ruutu, vierailla esineillä. Dooris työskenteli hienosti... ehkä liiankin hienosti, koska näyttävä ruututyöskentely jäi vähemmälle ruudun sisällä. Tuntui, että koira tiesi jo lähetyksessä missä esineet olivat. Voiko sillä olla noin hyvä nenä!?
Maasto ei ollut hakalaa, mutta kahdelle esineelle oli löytynyt kunnon piilo alueelta. Ensimmäinen esine oli kiven halkeamassa ja toinen puupinon alla. Nämä nousivat ilman moitetta. Viimeinen esine oli aivan vasemmassa takanurkassa, ison kiven takana. Mulla kävi koiraa lähettäessä mielessä, josko kiven taakse meneminen tuottaisi ongelmia, mutta eipä mitään. Sinne se uppos ja nosti esineen varmasti. Palkkaus oli sen mukainen.
Dooris nautti suuresti työnteosta juoksustaan huolimatta. Akkakoira yllätti minut alkuviikosta aloittamalla juoksun. Tai no, ihan ajallaanhan juoksu tuli, mutta minä en ollut ajassa mukana. ;)
On hieno treenata nartun kanssa, joka ei anna naistenvaivojen haitata työskentelyä!

Ruudun jälkeen tein pienen pätkän seuraamista ja eteenlähetyksen. Koira oli hyvin mukana, erinomaisessa vireessä ja eteenlähetys oli voimakas ja suora.

..Ehkä se ensikauden tavoite toteutuu sittenkin. :)

Alku aina hankalaa..

Kaverien yllytyksen tulos.. perustin blogin.

Myönnettäköön näin aluksi, etten todellakaan ole blogien lukija. Joskus selailen tuttujen juttuja, tai eksyn vahingossa blogeihin. En kuitenkaan ole mikään blogien suurkuluttaja.

Blogiin on tarkoitus kirjoitella elämästä ja harrastamisesta koirieni kanssa.

KakkaMasa ja Kaverit. Joskin Kaverit tulevat tuottamaan blogiin enemmän sisältöä, kuin KakkaMasa.

KakkaMasa, syntynyt 5.9.2001. Masanteri on sekarotuinen kastroitu uroskoira. Masanteri tuli minulle ½-vuotiaana täysin tapakasvattamattomana, sosiaalistamattomana ja kiusattuna koiranpoikana. Vuosien työn jälkeen voin sanoa, että minulla on hieno koirakaveri kotonani.

Masariini on paras Kakkis!

Kaverit ovat kolme belgianpaimenkoira tervueren narttua.

Dooris, syntynyt 10.2.2006. Dooris harrastaa jäljestystä (PAJÄ) ja tottistelua (toko).

Priima, syntynyt 2.8.2007. Priiman kanssa elämä on mielenkiintoista, Priima harrastaa vaikka mitä, mutta ei tule kisailemaan kuin tokossa. Priima on syntymäkuuro.

Diiva, syntynyt 19.2.2008. Diiva tuli taloon puolivahingossa puoli vuotiaana monen koukeron kautta. Pieni ranskanneiti opettelee elämään laumassamme ja minä opettelen tuntemaan Diivaa. Diivasta tulee isona tyttönä jälkikoira.

Talviaikana on hyvä perustaa blogi. Treenejä on harvakseltaan ja suurin osa tapahtuu kotona, keittiön suojissa. Dooriksen tottikset on siinä vaiheessa, että liikkeitä ei tarvitse enää opettaa. Enemmin hiomme, haemme varmuutta, nopeutta ja onnistumisia.

Diivan kanssa (lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, tai mörökölli minut vieköön!) etenemme hitaasti, teemme rauhassa varmat tottispohjat. Jäljen perusteet kerkesimme ajaa ennen talven alkua.

Priiman tottistelun ainoa tarkoitus on saada koiran työskentelyhalu tyydytettyä. Sen kanssa saa taiteilla vartaloapujen, palkkauksen ja huomautusten sokkelossa. Kaikki kun tulee kertoa eleillä. Muiden koirien kanssa on helppo pelata äänensävyillä. On uskomattoman opettavaa kouluttaa täysin kuuroa koiraa. Priima on erittäin innokas harrastaja ja yrittää aina parhaansa.

Katsotaan mitä meidän blogista tulee...

Josko sitä treenaisi tällä viikolla ahkerasti, jotta voisi jatkaa tätä tarinaa pian.

Dooris