Koska tässä taloudessa ei enää harrastuskoiraa ole, niin en koe tarpeelliseksi enää treenien kannalta päivittää blogia.
Seuraneidit Dooris ja Priima edelleen tottistelevat ja jäljestelevät silloin tällöin, mutta pääasiassa viettävät täysipainoista seurakoiran elämää. Molemmat ovat sopeutuneet uuteen ammattiinsa mainiosti. Edelleen potkua löytyy kun treenikamppeet kaivetaan laatikosta. Molemmat ovat päässeet esittelemään taitojaa työpaikkani tapahtumapäivien lajiesittelyissä. Priiman erikoisalaa on peltojälki ja johtajuusrata, Dooriksen itsestäänselvästi tottisnäytökset.
Töppöjalkainen russeli opiskelee arkea, tutustuu naksuttimeen ja hiljakseen opiskelee tottelevaisuusliikkeiden alkeita.
Kunhan treenimotivaation kaivan itsestäni, niin suuntaamme tervujen kanssa metsäjäljelle ja esineruutuilemaan.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Hakua, tottista, metsäjälkeä
Dooris pääsi viime viikolla pitkästä aikaa hakumetsään esittämään rullakoiran hommia. Dooriksen mielestä ne oli vaan nakinsyöjän hommia, mutta ihan hyvin siinä sivussa näkyi myös rullakoirailu. Haku ei ole Dooriksen omin laji, mutta nyt aikuistuttuaan se toimii siinäkin ihan kivasti. Löytyy iloinen mieli, motivaatio ja makkarankuvat silmistä. :D
Tänään tein vähän tottista neidin kanssa, seuraamisia ja vähän jääviä. Maahanmeno oli hyvä, mutta istuminen ihan hukassa. Mie tunsin itse sanovani jotain oudosti, mutta en saanut kiinni siitä mikä meni väärin. Muutaman toiston jälkeen Dooris taas istui hyvin, mutta jotain mie äänsin ihan päin mäntyä. Maahamenot oli hyviä, seuraaminen taas komiaa. Tykkään! Mielentila hyvä kovasta haukkumeteli-häiriöstä huolimatta.
Priima kävi ajamassa kauden ensimmäisen metsäjäljen ja kivaahan sillä taas oli. Pitäisi ajaa enemmän metsäjälkiä Priimalle, kun se on kuitenkin taitava jälkikoira ja tykkää siitä hommasta. Namipurkit "esineinä" toimii vallan mahtavasti. Pirkolla oli kivaa!
Dooris teki treenin lopuksi esineruudun. Koeruudun kokoinen alue, kolme esinettä ja hyvin teki töitä. Intoa löytyi. Toista esinettä etsi pitkään ravilla, keskittyen. Joku ois kaivannut enempi voimaa hommiin, mutta mulle kelpaa noinkin. Keskittyy ja suorittaa, kelpaa vallan mainiosti. Motivaatio esineen etsimiseen oli suuri ja pysyi yhtä suurena joka pistolla. Se näyttävyys ja räväkkyys (lue: päätön kohkaaminen ympäri ruutua) ei kuvaa Dooriksen työskentelyä. Ehkä pitäisi kaivaa jostain lisää vauhtia, ehkä ei.
Tänään tein vähän tottista neidin kanssa, seuraamisia ja vähän jääviä. Maahanmeno oli hyvä, mutta istuminen ihan hukassa. Mie tunsin itse sanovani jotain oudosti, mutta en saanut kiinni siitä mikä meni väärin. Muutaman toiston jälkeen Dooris taas istui hyvin, mutta jotain mie äänsin ihan päin mäntyä. Maahamenot oli hyviä, seuraaminen taas komiaa. Tykkään! Mielentila hyvä kovasta haukkumeteli-häiriöstä huolimatta.
Priima kävi ajamassa kauden ensimmäisen metsäjäljen ja kivaahan sillä taas oli. Pitäisi ajaa enemmän metsäjälkiä Priimalle, kun se on kuitenkin taitava jälkikoira ja tykkää siitä hommasta. Namipurkit "esineinä" toimii vallan mahtavasti. Pirkolla oli kivaa!
Dooris teki treenin lopuksi esineruudun. Koeruudun kokoinen alue, kolme esinettä ja hyvin teki töitä. Intoa löytyi. Toista esinettä etsi pitkään ravilla, keskittyen. Joku ois kaivannut enempi voimaa hommiin, mutta mulle kelpaa noinkin. Keskittyy ja suorittaa, kelpaa vallan mainiosti. Motivaatio esineen etsimiseen oli suuri ja pysyi yhtä suurena joka pistolla. Se näyttävyys ja räväkkyys (lue: päätön kohkaaminen ympäri ruutua) ei kuvaa Dooriksen työskentelyä. Ehkä pitäisi kaivaa jostain lisää vauhtia, ehkä ei.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Ahneus - perisyntini
Myönnetään! Ajoin eilen illalla kentälle tottistelemaan. Vaikka muuta päätin..
Ei ollut ahneella tällä kertaa kakkinen loppu. Komiasti meni edelleen.
Tehtiin Dooriksen kanssa voittajan tottis läpi, joskin noudot motskarilla. Seuraamiset hyviä, joskin esteiden lähellä oli pientä pyrkimystä käsistä lähtemiseen, pysyi kuitenkin hanskassa. Perusasennot nopeita, täyskäännökset täysiä ja innokkaita, rytminmuutokset oisivat ehkä pikkasen tarkemmat saaneet olla.
Liikkeestä istuminen hyvä, mutta palatessa valui maahan, korkean vireen ongelma, joka jo aikanaan korjattiin, mutta näemmä tulee takaisin. Dooris pyrkii luoksetuloon, kun ei malttaisi istua paikoillaan ja valuu siis maahan. Tein uudestaan jättämällä vain 20 askelta ja pysyi istumassa. Juoksusta maahanmeno hyvä, nopea. Luoksetulo nopea, loppuasento hieman vino. Tässä meidän ongelma! Juoksusta seisominen komia, luoksetulo räjähtävä ja loppuasentokin suora. Tässä mulle mietittävää. Oisko istumisesta maahan valumisen korjaus kasannut pikkasen turhaa painetta, kun maasta luoksetulon loppuasento vino. Perusasennot molemmissa hienot.
Tasamaanouto hyvä, laukalla edestakaisin. Hieman hämmentyi lelunoudosta. Hyppynoudossa heitin päin seiniä... eli heti esteen taakse. En ensin tajunnut, vaan lähetin koiran noutoon. Hyppääsi hyvin, tarttui leluun hyvin, kurkkasi esteen oikealta, esteen vasemmalta ja ponkasi yli. Iso palkka ja uusiksi paremmalla heitolla. Uusintanouto menikin hyvin. A-esteelle heitin taas päin seiniä, jätin Dooriksen istumaan, hain lelun ja heitin uusiksi. Meni hyvin. Se saisi tulla nätimmin A:lta alas. En tiedä miten korjata tuota, pitää miettiä.
Loppuun eteenlähetys lempilelulle. Vihjeenä pieni "e!"- äännähdys mun suusta ja sitten perusasentoon. Seuraamisessa ei edistänyt pahasti, lähti kuin tykinsuusta ja eteni suoraan loppuun saakka. Ehkä juur paras eteenmeno Doorikselta ikinä!
Mie tykkään mun taskuraketista. <3
Ei ollut ahneella tällä kertaa kakkinen loppu. Komiasti meni edelleen.
Tehtiin Dooriksen kanssa voittajan tottis läpi, joskin noudot motskarilla. Seuraamiset hyviä, joskin esteiden lähellä oli pientä pyrkimystä käsistä lähtemiseen, pysyi kuitenkin hanskassa. Perusasennot nopeita, täyskäännökset täysiä ja innokkaita, rytminmuutokset oisivat ehkä pikkasen tarkemmat saaneet olla.
Liikkeestä istuminen hyvä, mutta palatessa valui maahan, korkean vireen ongelma, joka jo aikanaan korjattiin, mutta näemmä tulee takaisin. Dooris pyrkii luoksetuloon, kun ei malttaisi istua paikoillaan ja valuu siis maahan. Tein uudestaan jättämällä vain 20 askelta ja pysyi istumassa. Juoksusta maahanmeno hyvä, nopea. Luoksetulo nopea, loppuasento hieman vino. Tässä meidän ongelma! Juoksusta seisominen komia, luoksetulo räjähtävä ja loppuasentokin suora. Tässä mulle mietittävää. Oisko istumisesta maahan valumisen korjaus kasannut pikkasen turhaa painetta, kun maasta luoksetulon loppuasento vino. Perusasennot molemmissa hienot.
Tasamaanouto hyvä, laukalla edestakaisin. Hieman hämmentyi lelunoudosta. Hyppynoudossa heitin päin seiniä... eli heti esteen taakse. En ensin tajunnut, vaan lähetin koiran noutoon. Hyppääsi hyvin, tarttui leluun hyvin, kurkkasi esteen oikealta, esteen vasemmalta ja ponkasi yli. Iso palkka ja uusiksi paremmalla heitolla. Uusintanouto menikin hyvin. A-esteelle heitin taas päin seiniä, jätin Dooriksen istumaan, hain lelun ja heitin uusiksi. Meni hyvin. Se saisi tulla nätimmin A:lta alas. En tiedä miten korjata tuota, pitää miettiä.
Loppuun eteenlähetys lempilelulle. Vihjeenä pieni "e!"- äännähdys mun suusta ja sitten perusasentoon. Seuraamisessa ei edistänyt pahasti, lähti kuin tykinsuusta ja eteni suoraan loppuun saakka. Ehkä juur paras eteenmeno Doorikselta ikinä!
Mie tykkään mun taskuraketista. <3
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Komiata virettä polven korkeudella!
Dooris on ollut pahasti alavireinen koko alkuvuoden. Käytin sen lääkärissä, saatiin antibiootit ja nyt mun harrastuskaveri on takasin. Vielä ei tietoa mitä, saatika miksi, mutta koiran olemus kertoo sen laamailua aiheuttavan asian olevan (ainankin toistaiseksi) poissa.
Ja mulla on hallintaongelma!
Parina päivänä olen ihan vähän kokeillut miten kulkee ja on kulkenut pirun komiasti! Otettu ihan lyhyitä seuraamisia, pari tasamaanoutoa ja maahanmenoja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut! Olen alkuvuodesta yrittänyt saada Dooriksen haukun vahvemmaksi, mutta se on vaan hiipunut ja hiipunut, mietinkin jo että vaadin siltä liikaa. Mutta mulla oli muistilokerossa tallessa tieto, että tuolta haukku irtoaa. No nyt IRTOAA ja voimalla. Sen verta tehokkaasti irtoaa, että on kokoajan pidettävä käskyn alla, tai kerrostalon rappaukset ois rapissu seinistä.
Seuraaminen upeaa, jäävät nopeita ja varmoja. Nouto voimakas, luovutusasento hieman vino, mutta tiivis. Luoksetulot maasta ja seisomisesta vahvoja. Loppuun haukkusarja ja siitä palkka, komiasti kaikui joelle Dooriksen nostatus.
Kyllä nyt tuntuu hyvältä!
Ja mulla on hallintaongelma!
Parina päivänä olen ihan vähän kokeillut miten kulkee ja on kulkenut pirun komiasti! Otettu ihan lyhyitä seuraamisia, pari tasamaanoutoa ja maahanmenoja. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole puuttunut! Olen alkuvuodesta yrittänyt saada Dooriksen haukun vahvemmaksi, mutta se on vaan hiipunut ja hiipunut, mietinkin jo että vaadin siltä liikaa. Mutta mulla oli muistilokerossa tallessa tieto, että tuolta haukku irtoaa. No nyt IRTOAA ja voimalla. Sen verta tehokkaasti irtoaa, että on kokoajan pidettävä käskyn alla, tai kerrostalon rappaukset ois rapissu seinistä.
Seuraaminen upeaa, jäävät nopeita ja varmoja. Nouto voimakas, luovutusasento hieman vino, mutta tiivis. Luoksetulot maasta ja seisomisesta vahvoja. Loppuun haukkusarja ja siitä palkka, komiasti kaikui joelle Dooriksen nostatus.
Kyllä nyt tuntuu hyvältä!
torstai 20. toukokuuta 2010
PirkkoRiitta pieni työkoira
Pirkko pääsi tänään taas töihin.
Se on aikaisemmin tehnyt ahkerasti hommia häiriökoirana ohitus- ja johtajuuskursseilla. Pirkko onkin vallan taitava tarharäyhääjä ja hyvä ohitettava räyhääjille, Pirkko kun ei muuta vaivaudu tekemään kuin nostamaan hännän lipuksi.
Tänään Pirkko kuitenkin pääsi esittelemään ominta aluettaan, eli jäljestystä. Olin tehnyt 1½ tuntia aikaisemmin pellolle namiruudun (1mx1m), sekä suoran jäljen. Priima teki töitä hienosti ja lopuksi vielä nojaili kurssilaisiin onnellisena. Pirkko pieni esimerkkikoira, kyllä tolla kelpaa mallia näyttää!
Se on aikaisemmin tehnyt ahkerasti hommia häiriökoirana ohitus- ja johtajuuskursseilla. Pirkko onkin vallan taitava tarharäyhääjä ja hyvä ohitettava räyhääjille, Pirkko kun ei muuta vaivaudu tekemään kuin nostamaan hännän lipuksi.
Tänään Pirkko kuitenkin pääsi esittelemään ominta aluettaan, eli jäljestystä. Olin tehnyt 1½ tuntia aikaisemmin pellolle namiruudun (1mx1m), sekä suoran jäljen. Priima teki töitä hienosti ja lopuksi vielä nojaili kurssilaisiin onnellisena. Pirkko pieni esimerkkikoira, kyllä tolla kelpaa mallia näyttää!
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Peltojälkeä tuulisena päivänä
Peltojälkikausi korkattu, viimein. Kai se on niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Kaikki kolme koiraa saivat pellolle jäljet. Tein Doorikselle jäljen odottamaan kauemmalle apilapellolle, kun Priima ja Töppönen ajoivat heinällä.
Töppöselle 50askeleen suora, joka askeleella namia. Töppis oli ensin "JEE, namia", jota seurasi 45askeleen jälkeen "Äh, kuuma, tuulee, hankalaa, ei jaksa", hetken käkäilyn jälkeen nenä meni taas maahan ja Töppö löysi namipurkin... "Jee, PALJON ruokaa!". Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä siitä vielä jälkitöppö tulee, paremmat herkut, alkuun lyhyempiä jälkiä.
Pirkko ajoi komiasti tuulesta huolimatta. Jäljellä oli 6 kulmaa, namia siellä sun täällä. Namirytmi vaihteli kovasti. Toisinaan joka askeleella usean askeleen ajan, toisinaan yhdellä askeleella vaihtelevalla rytmillä, kuitenkin alle puolet jäljestä namitettu. 5. kulma meni hapuiluksi, Priima väsähti, olisi kaivannut siinä kohtaa enemmän ruokaa, mutta enpä ollut laittanut. Tuuli vaihtui vastetuulesta voimakkaaksi sivutuuleksi kulmassa ja Pirkkoa otti pattiin. Pienen hapuilun jälkeen jatkoi hyvällä intensiviteetillä ajoa ja 6. kulma oli taas hyvä.
Dooriksen jälki oli apilapellolla, jossa viimevuotiset rehut keräämättä. Päälle oli kasvanut hyvä heinä. Ei namia. Ensimmäin suora voimakkaasta sivutuulesta huolimatta erinomainen, kulmasta meni metrin yli ja korjasi. Kaariajo tuntui hieman hapuilevalta, mutta en ole varma olinko minä väärässä jäljen menopaikasta vai koira. Väitän että kuvittelin taas tietäväni, en kuitenkaan onneksi alkanut korjaamaan koiraa. Viimeinen (terävä) kulma tuotti ogelmia, ensin ajoi kulman hyvin, jatkoi jo usean metrin jäljen ajoa, kun yhtäkkiä iski epävarmuus. Dooris palasi tarkistamaan joka suunnan ja jatkoi vasta sitten jäljen ajoa. Tästä tavasta kun pääsisi eroon, toisinaan Dooris tekee tämän metsässäkin. Viimeinen suora hyvin, voimakkaasta takatuulesta johtuen ajoi yli viimeisestä kepistä n. metrin, mutta palasi ilmaisemaan. Hyvä Dee!
Olin oikein tyytyväinen Dooriksen työskentelyyn kokonaisuutena, se ei ole montaa peltojälkeä aikuisiällä ajanut ja tämä oli ehdottomasti paras niistä. Jälkityöskentely varmaa ja innokasta, kuitenkin ilman turhaa hönkää. Janalta nosti jäljen ihan ok, olisi voinut toki olla varmempi, mutta ensimmäinen peltojälki, itseasiassa 2. jälki tällä kaudella, joten annettakoon anteeksi. Esineilmaisut varmoja ja ja koiran mieli jäljen jälkeen tyytyväinen, kuten emännänkin!
Kaikki kolme koiraa saivat pellolle jäljet. Tein Doorikselle jäljen odottamaan kauemmalle apilapellolle, kun Priima ja Töppönen ajoivat heinällä.
Töppöselle 50askeleen suora, joka askeleella namia. Töppis oli ensin "JEE, namia", jota seurasi 45askeleen jälkeen "Äh, kuuma, tuulee, hankalaa, ei jaksa", hetken käkäilyn jälkeen nenä meni taas maahan ja Töppö löysi namipurkin... "Jee, PALJON ruokaa!". Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä siitä vielä jälkitöppö tulee, paremmat herkut, alkuun lyhyempiä jälkiä.
Pirkko ajoi komiasti tuulesta huolimatta. Jäljellä oli 6 kulmaa, namia siellä sun täällä. Namirytmi vaihteli kovasti. Toisinaan joka askeleella usean askeleen ajan, toisinaan yhdellä askeleella vaihtelevalla rytmillä, kuitenkin alle puolet jäljestä namitettu. 5. kulma meni hapuiluksi, Priima väsähti, olisi kaivannut siinä kohtaa enemmän ruokaa, mutta enpä ollut laittanut. Tuuli vaihtui vastetuulesta voimakkaaksi sivutuuleksi kulmassa ja Pirkkoa otti pattiin. Pienen hapuilun jälkeen jatkoi hyvällä intensiviteetillä ajoa ja 6. kulma oli taas hyvä.
Dooriksen jälki oli apilapellolla, jossa viimevuotiset rehut keräämättä. Päälle oli kasvanut hyvä heinä. Ei namia. Ensimmäin suora voimakkaasta sivutuulesta huolimatta erinomainen, kulmasta meni metrin yli ja korjasi. Kaariajo tuntui hieman hapuilevalta, mutta en ole varma olinko minä väärässä jäljen menopaikasta vai koira. Väitän että kuvittelin taas tietäväni, en kuitenkaan onneksi alkanut korjaamaan koiraa. Viimeinen (terävä) kulma tuotti ogelmia, ensin ajoi kulman hyvin, jatkoi jo usean metrin jäljen ajoa, kun yhtäkkiä iski epävarmuus. Dooris palasi tarkistamaan joka suunnan ja jatkoi vasta sitten jäljen ajoa. Tästä tavasta kun pääsisi eroon, toisinaan Dooris tekee tämän metsässäkin. Viimeinen suora hyvin, voimakkaasta takatuulesta johtuen ajoi yli viimeisestä kepistä n. metrin, mutta palasi ilmaisemaan. Hyvä Dee!Olin oikein tyytyväinen Dooriksen työskentelyyn kokonaisuutena, se ei ole montaa peltojälkeä aikuisiällä ajanut ja tämä oli ehdottomasti paras niistä. Jälkityöskentely varmaa ja innokasta, kuitenkin ilman turhaa hönkää. Janalta nosti jäljen ihan ok, olisi voinut toki olla varmempi, mutta ensimmäinen peltojälki, itseasiassa 2. jälki tällä kaudella, joten annettakoon anteeksi. Esineilmaisut varmoja ja ja koiran mieli jäljen jälkeen tyytyväinen, kuten emännänkin!
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Tottistelua iltalenkin lomassa
Dooriksella on anturahaava ja mulla flunssanpoikasta, niin ollaan elelty rauhallisesti. Treeniä en ole ihmeemmin tehnyt, vaikka intoa tuntuu ilmestyvän jatkuvasti lisää ja lisää. Se on selvä kevään merkki se! Vai oisko jo lupaus kesästä?
Tänään iltalenkillä innostuin tottistelemaan molempien koirien kanssa. Mentiin läheiselle nurmelle, Priima sai palloilla vapaana, kun otettiin liikkeitä Dooriksen kanssa. Istuminen uudella "sitta"-käskyllä ja käsiavulla toimi hienosti. Treenataan sitä tokon kaukokäskyjä varten. Dooris on selvästi ymmärtänyt mitä siltä haen. Seuraaminen oli hyvää, paikka oli oikea ja kontakti oli erinomainen. Maahanmenot nopeita. Palkkana pienet kuivanappulat, Pirkon jämiä teollisen ruokinnan ajoilta.
Laitoin Dooriksen paikamakuuseen Priiman tottiksen ajaksi. Priiman kanssa tehtiin seuraamista, käännöksiä, sekä luoksetulot istumisesta ja maasta. Erehdyin kehumaan iloisesti Priimaa hyvästä luoksetulosta ja Dooris luuli minun kehuvan ja kutsuvan sitä. Kävin rauhassa palauttamassa Dooriksen takaisin maahan, jossa sitten kestikin hyvin. Priiman kanssa tottistellessa en yleensä käytä hirmuisesti ääntä, joten moka oli minun, ei Dooriksen.
Likat oli onnellisen oloisia pienestä tottistuokiosta ja sen jälkeen pistivätkin leikiksi.
Nana oli kyläilemässä useamman päivän. Oli ihana viettää aikaa NappulanNeidin kanssa. Se on sisällä varsinainen jyrinä Priimaa kohtaan, mutta ulkona ne on hyvät kaverukset. Likoilla oli kivaa polskia joessa kolmestaan ja juosta pitkin hiekkakuoppia ja metsiä. Nana-kaupunkilainenkin pääsi kunnon metsälenkille. Nana esitteli hienon palautuspullonoudon ja on ihailtavan hyvin äitini hallinnassa vapaana kulkiessa. Runsas lenkkeily kuitenkin taisi käydä Nanan lapaan kipeästi, joten se lähti mielellään takaisin kaupunkiin viettämään rauhallista arkea. Se on cartrophen kuurilla, josta toivotaan helpotusta niska-lapaseudun kipuiluun. Onneksi tulee kesä ja uimakelit, niin Nanakin saa kasvatettua etuosan lihakset takaisin. Josko Neitiä vaikka syksyllä näkisi veteraaniluokan kehässä...?
Tänään iltalenkillä innostuin tottistelemaan molempien koirien kanssa. Mentiin läheiselle nurmelle, Priima sai palloilla vapaana, kun otettiin liikkeitä Dooriksen kanssa. Istuminen uudella "sitta"-käskyllä ja käsiavulla toimi hienosti. Treenataan sitä tokon kaukokäskyjä varten. Dooris on selvästi ymmärtänyt mitä siltä haen. Seuraaminen oli hyvää, paikka oli oikea ja kontakti oli erinomainen. Maahanmenot nopeita. Palkkana pienet kuivanappulat, Pirkon jämiä teollisen ruokinnan ajoilta.
Laitoin Dooriksen paikamakuuseen Priiman tottiksen ajaksi. Priiman kanssa tehtiin seuraamista, käännöksiä, sekä luoksetulot istumisesta ja maasta. Erehdyin kehumaan iloisesti Priimaa hyvästä luoksetulosta ja Dooris luuli minun kehuvan ja kutsuvan sitä. Kävin rauhassa palauttamassa Dooriksen takaisin maahan, jossa sitten kestikin hyvin. Priiman kanssa tottistellessa en yleensä käytä hirmuisesti ääntä, joten moka oli minun, ei Dooriksen.
Likat oli onnellisen oloisia pienestä tottistuokiosta ja sen jälkeen pistivätkin leikiksi.
Nana oli kyläilemässä useamman päivän. Oli ihana viettää aikaa NappulanNeidin kanssa. Se on sisällä varsinainen jyrinä Priimaa kohtaan, mutta ulkona ne on hyvät kaverukset. Likoilla oli kivaa polskia joessa kolmestaan ja juosta pitkin hiekkakuoppia ja metsiä. Nana-kaupunkilainenkin pääsi kunnon metsälenkille. Nana esitteli hienon palautuspullonoudon ja on ihailtavan hyvin äitini hallinnassa vapaana kulkiessa. Runsas lenkkeily kuitenkin taisi käydä Nanan lapaan kipeästi, joten se lähti mielellään takaisin kaupunkiin viettämään rauhallista arkea. Se on cartrophen kuurilla, josta toivotaan helpotusta niska-lapaseudun kipuiluun. Onneksi tulee kesä ja uimakelit, niin Nanakin saa kasvatettua etuosan lihakset takaisin. Josko Neitiä vaikka syksyllä näkisi veteraaniluokan kehässä...?
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Jälkikausi korkattu
Vapaapäivä ja komia ilma, jäljellehän sitä oli lähdettävä!
Mukava etelärinne, hyvä pohja, navakka tuuli ja vettäkään ei vihmonut liikoja. Tein Doorikselle 600m pitkän jäljen, jossa 5 kulmaa ja 6 keppiä, jana 20m. Annoin jäljen vanheta 1½ tuntia.
Odotellessa tehtiin esineruutua. Tallasin tien toiselle puolen täysikokoisen ruudun ja vasta tallatessa tajusin tekeväni esineruutua kutakuinkin järveen. Noh, ei me sokerista olla. 3 esinettä, kaikki erimateriaalisia hanskoja (mokkanahka sormikas, villalapanen ja keinokuiturukkanen).
Autosta otettaessa Dooris oli hieman pihalla, talutin sen ruudun etulaidan viertä ilman käskyä ja se selvästi hoksasi mistä on kyse, alkoi vetää ja haistella ilmaa. Otin hallintaan, odotin että läppä menee kiinni ja lähetin. Dooris lähti hyvin ruutuun, upposi syvälle ja kiersi rajoja pitkin, kunnes alkoi tarkistaa laajemmin takaosaa. Nosti ensimmäisenä takaa keskeltä keinokuiturukkasen, joka on tunnetusti sen lempi esine ruudussa. Täytyy jättää se pois tulevista treeneistä. Lähetin uudestaan ja lähti lennokkaasti, mutta ruudun etuosan jyrkässä rinteessä meni naamalleen ja heitti kuperkeikan, ei haitannut intoa. Työskentelyssä kuitenkin huomasi, että jotain siinä sattui. Dooris jatkoi kuitenkin halukkaasti ja nosti nahkasormikkaan vasemmalta etulaidalta. Kolmannella lähetyksellä miltei heti merkkasi villalapasta, seurasi ilmeisimminkin hajuvanaa väärään suuntaan ja hukkasi esineen. Ihmettelin sen epätasaista etenemistä ruudussa ja päätin kutsua tarkastettavaksi. Dooris tuli ison kahluualtaan läpi luokseni, enkä huomannut mitään vikaa. Lähetin ruutuun, upposi suoraan sinne missä oli merkannut esinettä edellisellä lähetyksellä. Nyt teki homman innokkaasti loppuun ja löysi lapasen. Navakka tuuli levitti ilmeisimminkin hajua joka paikkaan, joten oli hankala paikallistaa.
Loppupalkaksi narupallo ja isot kehut. Autolla huomasin syyn omituisuuteen, oikeasta etujalasta kinnerantura revennyt ja koiran etujalka aivan veressä. Varmaan hieman kirveli lätäköissä juostessa.
Annoin Dooriksen levätä tunnin autossa ja kävin tekemässä Priimalle nakkijäljen. Ladoin nakinmuruja 3-15 metrin välein metsään ja loppuun laitoin pussiin kokonaisen nakin. Priima ajoi innokkaasti, tarkasti ja oli selvästi sitä mieltä, että 400metriä on nysä jäljeksi. Ehkä ruokaa oli liikaa, koska rauhallista rytmiä olisin vielä kaivannut ajoon. Kuitenkin hauska motivaatiotemppu Pirkolle.
Mietiskelin Dooriksen jäljenajoa, mutta päätin kuitenkin viedä sen ajamaan. Jälki oli lyhyehkö, helppokulkuisessa (risuttomassa) maastossa ja Dooris ei tuntunut enää muistavan vekkiä jalassaan.
Alussa veti vakavan virkamiesilmeen naamalleen, intoa ei näytetä, jäljestys on tosinaisten hommaa. Janalla eteni hyvin, mutta nosti takajäljen vastatuuleen. Korjasi itse ja aloitti jäljenajon rauhallisesti, ajoi kulmat tarkasti ja ilmaisi kepit halukkaasti. Loppua kohden into kasvoi selvästi, hyvä niin. Mun puolesta se saisikin aloittaa rauhassa ja jyräyttää ison vaihteen päälle myöhemmässä vaiheessa. Näin Dooris jaksaa varmasti vieläkin paremmin pitkät jäljet. Jäljellä oli yksi terävä kulma oikeaan, sen Dooris ajoi tarkastaen, mutta todella askel askeleelta. Ilme oli suorastaan niuho. Kun sai omasta mielestään taas jäljestä kiinni heilautti häntää kerran. Olin koko jäljenajon aivan hiljaa, kepeiltä kehuin kun ilmaisi (makasi) ja palkkasin nakilla. Kepiltä jäljelle lähetyksissä olin tarkka, Dooris otti kontaktin, patosi ja sai lähteä. Kontaktin kautta se lähtee rauhallisemmin jatkamaan. Aikaisemmin se on katsonut jäljen suuntaan ja silloin tuntuu "kyllä mä tiedän missä se menee haistelemattakin"-asenne pukkaavan päälle. Nyt kepeiltä lähdöt hyviä, rauhallisia ja tarkkoja.
Hyvä jälki, parempi mieli! :) Iloinen koira ja emännällä intoa tulevalle jälkikaudelle roppakaupalla!
Mukava etelärinne, hyvä pohja, navakka tuuli ja vettäkään ei vihmonut liikoja. Tein Doorikselle 600m pitkän jäljen, jossa 5 kulmaa ja 6 keppiä, jana 20m. Annoin jäljen vanheta 1½ tuntia.
Odotellessa tehtiin esineruutua. Tallasin tien toiselle puolen täysikokoisen ruudun ja vasta tallatessa tajusin tekeväni esineruutua kutakuinkin järveen. Noh, ei me sokerista olla. 3 esinettä, kaikki erimateriaalisia hanskoja (mokkanahka sormikas, villalapanen ja keinokuiturukkanen).
Autosta otettaessa Dooris oli hieman pihalla, talutin sen ruudun etulaidan viertä ilman käskyä ja se selvästi hoksasi mistä on kyse, alkoi vetää ja haistella ilmaa. Otin hallintaan, odotin että läppä menee kiinni ja lähetin. Dooris lähti hyvin ruutuun, upposi syvälle ja kiersi rajoja pitkin, kunnes alkoi tarkistaa laajemmin takaosaa. Nosti ensimmäisenä takaa keskeltä keinokuiturukkasen, joka on tunnetusti sen lempi esine ruudussa. Täytyy jättää se pois tulevista treeneistä. Lähetin uudestaan ja lähti lennokkaasti, mutta ruudun etuosan jyrkässä rinteessä meni naamalleen ja heitti kuperkeikan, ei haitannut intoa. Työskentelyssä kuitenkin huomasi, että jotain siinä sattui. Dooris jatkoi kuitenkin halukkaasti ja nosti nahkasormikkaan vasemmalta etulaidalta. Kolmannella lähetyksellä miltei heti merkkasi villalapasta, seurasi ilmeisimminkin hajuvanaa väärään suuntaan ja hukkasi esineen. Ihmettelin sen epätasaista etenemistä ruudussa ja päätin kutsua tarkastettavaksi. Dooris tuli ison kahluualtaan läpi luokseni, enkä huomannut mitään vikaa. Lähetin ruutuun, upposi suoraan sinne missä oli merkannut esinettä edellisellä lähetyksellä. Nyt teki homman innokkaasti loppuun ja löysi lapasen. Navakka tuuli levitti ilmeisimminkin hajua joka paikkaan, joten oli hankala paikallistaa.
Loppupalkaksi narupallo ja isot kehut. Autolla huomasin syyn omituisuuteen, oikeasta etujalasta kinnerantura revennyt ja koiran etujalka aivan veressä. Varmaan hieman kirveli lätäköissä juostessa.
Annoin Dooriksen levätä tunnin autossa ja kävin tekemässä Priimalle nakkijäljen. Ladoin nakinmuruja 3-15 metrin välein metsään ja loppuun laitoin pussiin kokonaisen nakin. Priima ajoi innokkaasti, tarkasti ja oli selvästi sitä mieltä, että 400metriä on nysä jäljeksi. Ehkä ruokaa oli liikaa, koska rauhallista rytmiä olisin vielä kaivannut ajoon. Kuitenkin hauska motivaatiotemppu Pirkolle.
Mietiskelin Dooriksen jäljenajoa, mutta päätin kuitenkin viedä sen ajamaan. Jälki oli lyhyehkö, helppokulkuisessa (risuttomassa) maastossa ja Dooris ei tuntunut enää muistavan vekkiä jalassaan.
Alussa veti vakavan virkamiesilmeen naamalleen, intoa ei näytetä, jäljestys on tosinaisten hommaa. Janalla eteni hyvin, mutta nosti takajäljen vastatuuleen. Korjasi itse ja aloitti jäljenajon rauhallisesti, ajoi kulmat tarkasti ja ilmaisi kepit halukkaasti. Loppua kohden into kasvoi selvästi, hyvä niin. Mun puolesta se saisikin aloittaa rauhassa ja jyräyttää ison vaihteen päälle myöhemmässä vaiheessa. Näin Dooris jaksaa varmasti vieläkin paremmin pitkät jäljet. Jäljellä oli yksi terävä kulma oikeaan, sen Dooris ajoi tarkastaen, mutta todella askel askeleelta. Ilme oli suorastaan niuho. Kun sai omasta mielestään taas jäljestä kiinni heilautti häntää kerran. Olin koko jäljenajon aivan hiljaa, kepeiltä kehuin kun ilmaisi (makasi) ja palkkasin nakilla. Kepiltä jäljelle lähetyksissä olin tarkka, Dooris otti kontaktin, patosi ja sai lähteä. Kontaktin kautta se lähtee rauhallisemmin jatkamaan. Aikaisemmin se on katsonut jäljen suuntaan ja silloin tuntuu "kyllä mä tiedän missä se menee haistelemattakin"-asenne pukkaavan päälle. Nyt kepeiltä lähdöt hyviä, rauhallisia ja tarkkoja.
Hyvä jälki, parempi mieli! :) Iloinen koira ja emännällä intoa tulevalle jälkikaudelle roppakaupalla!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Kerrostalotottista
Otin itseäni niskasta kiinni ja aktivoiduin blogin kirjoittamisessa alkaen Nyt!
Talvi on mennyt pulkkaillessa, Dooris ja Priima on tottiksen osalta taukoilleet pitkän kaavan mukaan. Nyt kun ilmat lupaa kevättä, löytyi se tottisteluintokin. Pari kertaa ollaan ihan "oikeissa" treeneissä käyty porukalla, joissa on lähinnä näkynyt takana oleva tauko. Intoa on, malttia ei. Päätin siis aloittaa joka iltaiset kerrostalotottikset, eli olkkaritottikset. Uudessa kämpässä on iso olkkari, jossa on komiasti lattiatilaa kotitreeni tarpeisiin.
Dooriksen kevään projekti on kaukokäskyt, jäävät liikkeet ja hienosäätö muiden liikkeiden osalta. Olen opettanut sille talven aikana naksua apuna käyttäen uuden tavan istua "sitta"-käskyllä. Dooris on aina istunut väärin, se vetää takapuolensa etujalkojensa luokse, ei pyllähdä pepulleen. Ihan pikkupennusta saakka se teki näin, enkä onnistunut opettamaan sille oikeaa tapaa istumiseen, joten tehdään se nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Dooris selvästi ymmärtää mitä siltä haetaan, toisinaan jopa liioittelee istumista pakittamalla askeleen tai pari. En ole tähän puuttunut, koska se aivan varmasti tasoittuu siitä toistojen myötä.
Eilen yöllä (kerrostalossahan kannattaa tottistella puol kaksi yöllä..) treenattiin seuraamista, "sitta"-istumista ja istumisesta seisomaan nousemisia. Dooriksella oli hieman hankaluuksia erottaa pallolle vapautusääni "Jee", koska kuiskasin sen. Vaihdoin se sitte "Ota"-sanaan, jonka jälkeen toimi ok. Itse liikkeet meni hyvin ja yöllinen treeni taisi tuottaa tulostakin.
Tänään illalla tehtiin taas narupallotottista. Kaukokäskyjä osissa. Maasta seisomaan nousemista, seisomasta istumaan "sitta" käskyllä, maasta istumaan "istu"-käskyllä ja seisomasta maahan käymistä. Kaikki meni kivasti, joskin istumasta seisomaan nouseminen tarvi useampia toistoja, jotta sain Dooriksen varmemmaksi sen kanssa. Alkuun epävarmuus näkyi hidasteluna. Autoin selkeillä käsiliikkeillä ja Dooris keskittyi tekemiseen erinomaisesti.
Lisäksi tehtiin pakittamista. Dooris pakittaa hyvin pari askelta taaksepäin, erinomaisesti oikealle kääntyen, mutta vasemmalla pakituskäännös teettää ongelmia. Sain sen kuitenkin yrittämään hyvin, eli tajusi mitä hain. Paljon palkkaa oikeasuuntaisista askeleista.
Loppuun paikallaanmakuu eteisessä.
Samaan aikaan Priima treenasi sivulle tuloja. Sivulle tulot olivat erittäin lennokkaita ja Priima teki todella iloisesti, suhteessa pienellä käsimerkillä. Priimalla oli taas vaan sikakivaa ja se olisi halunnut tehdä tuhottoman pitkään töitä. Likan mieliksi tein sillä jotain maahanmenoja ja muutaman askeleen seuraamisia.
Teimme pitkään sivulletuloharjoituksia muutama viikko sitten kimppatreenissä. Priima oli selvästi miettinyt asian valmiiksi päässään sen jälkeen. Kiitos Minnalle vinkeistä! Ja Askolle ja Aulille treeniseurasta! Otetaan uusiksi joku kerta. :)
Talvi on mennyt pulkkaillessa, Dooris ja Priima on tottiksen osalta taukoilleet pitkän kaavan mukaan. Nyt kun ilmat lupaa kevättä, löytyi se tottisteluintokin. Pari kertaa ollaan ihan "oikeissa" treeneissä käyty porukalla, joissa on lähinnä näkynyt takana oleva tauko. Intoa on, malttia ei. Päätin siis aloittaa joka iltaiset kerrostalotottikset, eli olkkaritottikset. Uudessa kämpässä on iso olkkari, jossa on komiasti lattiatilaa kotitreeni tarpeisiin.
Dooriksen kevään projekti on kaukokäskyt, jäävät liikkeet ja hienosäätö muiden liikkeiden osalta. Olen opettanut sille talven aikana naksua apuna käyttäen uuden tavan istua "sitta"-käskyllä. Dooris on aina istunut väärin, se vetää takapuolensa etujalkojensa luokse, ei pyllähdä pepulleen. Ihan pikkupennusta saakka se teki näin, enkä onnistunut opettamaan sille oikeaa tapaa istumiseen, joten tehdään se nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Dooris selvästi ymmärtää mitä siltä haetaan, toisinaan jopa liioittelee istumista pakittamalla askeleen tai pari. En ole tähän puuttunut, koska se aivan varmasti tasoittuu siitä toistojen myötä.
Eilen yöllä (kerrostalossahan kannattaa tottistella puol kaksi yöllä..) treenattiin seuraamista, "sitta"-istumista ja istumisesta seisomaan nousemisia. Dooriksella oli hieman hankaluuksia erottaa pallolle vapautusääni "Jee", koska kuiskasin sen. Vaihdoin se sitte "Ota"-sanaan, jonka jälkeen toimi ok. Itse liikkeet meni hyvin ja yöllinen treeni taisi tuottaa tulostakin.
Tänään illalla tehtiin taas narupallotottista. Kaukokäskyjä osissa. Maasta seisomaan nousemista, seisomasta istumaan "sitta" käskyllä, maasta istumaan "istu"-käskyllä ja seisomasta maahan käymistä. Kaikki meni kivasti, joskin istumasta seisomaan nouseminen tarvi useampia toistoja, jotta sain Dooriksen varmemmaksi sen kanssa. Alkuun epävarmuus näkyi hidasteluna. Autoin selkeillä käsiliikkeillä ja Dooris keskittyi tekemiseen erinomaisesti.
Lisäksi tehtiin pakittamista. Dooris pakittaa hyvin pari askelta taaksepäin, erinomaisesti oikealle kääntyen, mutta vasemmalla pakituskäännös teettää ongelmia. Sain sen kuitenkin yrittämään hyvin, eli tajusi mitä hain. Paljon palkkaa oikeasuuntaisista askeleista.
Loppuun paikallaanmakuu eteisessä.
Samaan aikaan Priima treenasi sivulle tuloja. Sivulle tulot olivat erittäin lennokkaita ja Priima teki todella iloisesti, suhteessa pienellä käsimerkillä. Priimalla oli taas vaan sikakivaa ja se olisi halunnut tehdä tuhottoman pitkään töitä. Likan mieliksi tein sillä jotain maahanmenoja ja muutaman askeleen seuraamisia.
Teimme pitkään sivulletuloharjoituksia muutama viikko sitten kimppatreenissä. Priima oli selvästi miettinyt asian valmiiksi päässään sen jälkeen. Kiitos Minnalle vinkeistä! Ja Askolle ja Aulille treeniseurasta! Otetaan uusiksi joku kerta. :)
torstai 28. tammikuuta 2010
Hakua ja naksuttelua
Toista viikkoa sitten käytiin Pyhällössä treenaamassa ja tarvii lähettää kiitokset erityisesti Minnalle, joka jaksoi juosta metsässä ja piiloutua mun koirilta. Kivaa oli! Priima kävi syömässä metsässä makkaraa ja puskarynnäköimässä. Dooris teki rullatreeniä maatilanpihalla. Yllättävän hyvin se muistaa ja motivaatio on kohdillaan ottaen huomioon, ettei se ole treenannut hakua sitten pentuaikojen. Oli ilo seurata motivoitunutta koiraa.
Hakuilua ennen tottisteltiin ja siitä ei sitten suuremmin ole kertomista. Periaatteessa ok, mutta PALJON säätämistä ohjaajan toimesta, sekä siitä johtuen puutteita koiran liikevarmuudessa. Ihan jees, paljon parannettavaa.
Kotona ollaan Dooriksen kanssa naksuteltu, opeteltu kosketusalustaa ja varmennettu jäävien asentoja. Mukavaa aivojumppaa Doorikselle. Pirkko on tehnyt vaan seuraamisen paikkaa ja maahanmenoja.
Yritin eilen opettaa molempia koiria antamaan tassua... että osaakin olla hankala asia! Ikinä en ole opettanut yhtään koiraani tuota temppua tekemään, vaikka kolme niistä on tempun osannutkin. Opettamisesta on ollut ihan joku muu vastuussa (äitini).
Jatketaan keittiötreenejä ja toivotaan aavistuksen lauhempia kelejä, jotta pääsee pihallekin tottistelemaan.
Hakuilua ennen tottisteltiin ja siitä ei sitten suuremmin ole kertomista. Periaatteessa ok, mutta PALJON säätämistä ohjaajan toimesta, sekä siitä johtuen puutteita koiran liikevarmuudessa. Ihan jees, paljon parannettavaa.
Kotona ollaan Dooriksen kanssa naksuteltu, opeteltu kosketusalustaa ja varmennettu jäävien asentoja. Mukavaa aivojumppaa Doorikselle. Pirkko on tehnyt vaan seuraamisen paikkaa ja maahanmenoja.
Yritin eilen opettaa molempia koiria antamaan tassua... että osaakin olla hankala asia! Ikinä en ole opettanut yhtään koiraani tuota temppua tekemään, vaikka kolme niistä on tempun osannutkin. Opettamisesta on ollut ihan joku muu vastuussa (äitini).
Jatketaan keittiötreenejä ja toivotaan aavistuksen lauhempia kelejä, jotta pääsee pihallekin tottistelemaan.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Tauko tekee hyvää.. niin ne viisaat sanoo.
Taukoiltu on. En ole löytänyt energiaa, enkä intoa järjestelmälliseen treeniin Masan pois nukkumisen jälkeen. Olemme siis likkojen kanssa lenkkeilleet ja nauttineet toistemme seurasta.
Viime viikolla tein yhden lyhyen tottistreenin Dooriksen kanssa ja eilen toisen. Lähinnä vain muistuttaakseni mitä ja miksi. Seuraamisessa selvästi liikaa tapahtumaa, Dooris elää liikaa vaikkakin se pysyy oikealla paikalla. Pitänee hakea tarkkuutta ja vakautta suoritukseen. Jäävät liikkeet olivat hyvät. Tein ne läpi voittajan kaavalla ja Dooris oli hyvässä mielentilassa, suoritti asennot nopeasti ja varmasti. Luoksetulot olivat nopeat ja loppuasennot suorat. Perusasentoon siirtymisiä en ottanut.
Tänään päivällä otettiin sisällä ensin vähän seuraamista ja lisäksi noutotreeniä.
Seuraaminen oli hyvää, tarkkaa ja koira ei elänyt turhaa. Palkkasin tiuhaan ja Dooris taistelikin varsin innoissaan lelusta.
Noutotreeninä otettiin kapulan pitoa, sekä oikeaa luovutuasentoa. Enpä tiedä oppiko tuo mitään, koska kaik oli niin erinomaista. Into, ote, suoruus ja nosto, kaikki kunnossa. Hyvä mieli! Hyvä Dooris! Kertaus on opintojen äiti.
Hyvää ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2010 Kaikille miljoonille lukijoille! (HEHE) Treeni-iloa tasapuolisesti jokaiselle!
Viime viikolla tein yhden lyhyen tottistreenin Dooriksen kanssa ja eilen toisen. Lähinnä vain muistuttaakseni mitä ja miksi. Seuraamisessa selvästi liikaa tapahtumaa, Dooris elää liikaa vaikkakin se pysyy oikealla paikalla. Pitänee hakea tarkkuutta ja vakautta suoritukseen. Jäävät liikkeet olivat hyvät. Tein ne läpi voittajan kaavalla ja Dooris oli hyvässä mielentilassa, suoritti asennot nopeasti ja varmasti. Luoksetulot olivat nopeat ja loppuasennot suorat. Perusasentoon siirtymisiä en ottanut.
Tänään päivällä otettiin sisällä ensin vähän seuraamista ja lisäksi noutotreeniä.
Seuraaminen oli hyvää, tarkkaa ja koira ei elänyt turhaa. Palkkasin tiuhaan ja Dooris taistelikin varsin innoissaan lelusta.
Noutotreeninä otettiin kapulan pitoa, sekä oikeaa luovutuasentoa. Enpä tiedä oppiko tuo mitään, koska kaik oli niin erinomaista. Into, ote, suoruus ja nosto, kaikki kunnossa. Hyvä mieli! Hyvä Dooris! Kertaus on opintojen äiti.
Hyvää ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2010 Kaikille miljoonille lukijoille! (HEHE) Treeni-iloa tasapuolisesti jokaiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
