Ajatuksissa oli pitää välipäivä, mut silloin reenataan ku siltä tuntuu.
Priimalle tein lyhyen (250m) jäljen, jossa kaksi keppiä. Jälki vanheni (vahingossa, jäin juoruamaan) 2h, eikä sillä ollut lainkaan ruokaa. Keppeille, sammaleen alle, kaivoin kissanruoka-annospussit. Priima ILMAISI itse kepit, mutta ei tuntunut tajuavan yhtään, että ruokaa tulee maasta, vaan tuijotteli taskujani innoissaan. Vasta kun näyttämällä näytin mitä sammaleen alta paljastui, niin se innostui. Toisella kepillä oli jo vähän paremmin kärryillä "kätketystä aarteesta". Jäljen ajo meni hienosti.
Doorikselle tein 500m, 3 kulmaa, 6 keppiä ja 30m janan (polulla). Matkan varrelle tallasin myös vähän tapahtumia, eli S-mutkaa ja vältin kaavamaista etenemistä muutenkin. Dooris nosti takajäljen, tarvitsi apua oikeaan suuntaan korjaamiseen. Alku tämän vuoksi vaikeaa. Ajoi ensimmäisen kepin yli/ohi. Kepin kohdalla aloin ihmetellä aarretta ja Dooris tuli myös katsomaan mitä oli unohtanut. Kehuin kepin ilmaisemisesta ja jatkettiin matkaa. Kulma ja ylämäki meni hienosti ja keppikin löytyi. Palkkasin jauhelihalla, josta Dooris innostui. Tämän jälkeen ajoon tuli HUOMATTAVASTI lisää asennetta ja intoa. Neiti ajoi halukkaasti ja määrätietoisesti, tutki uteliaasti kaikki kiemurat ja koko olemus oli täysillä mukana. Vitoskeppi oli vähän hassussa paikassa, pienen sammaleisen kiven päällä. No, ilta oli laskenut jäljen hajun ja Dooris ohitti kepin, hieman harkiten kuitenkin. Ihmettelin keppiä ja neiti palasi toteamaan mokansa. Jäljen ajo jatkui varmasti, viimeinen keppi nousi hienosti.
VAIKKA kaksi keppiä "jäi", niin olin todella tyytyväinen Doorikseen ja sen asenteeseen jäljellä, sitten kun pääsi vauhtiin. Varmasti otan seuraavaksikin jauhelihaa palkaksi.
Eiköhän tää tästä.
Ensi viikko meneekin sitten Doorikselta TOKOttaessa. Priima pääsee varmasti jäljelle.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
torstai 23. heinäkuuta 2009
Jälkitreenit
Dooris ja Priima kävivät tänään Minnan jälkitreeneissä.
Dooriksen jälki oli n.250m pitkä. Jananostossa tarkisti ensin takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan. Ajo ok, ottaen huomioon, että alue oli täysin marjastamien tallaama, oletettavasti ennen ja jälkeen jäljen polkijan tallaamista. Keppejä olisi pitänyt löytyä 6, mutta löytyi vain 3. Houston we REALLY have a problem.
Pirkolla 200m, muutama kulma ja lopussa keppi, jonka alle piilotettu herkkupurkki. Priima ajoi innokkaasti, halukkaasti ja tomerasti. Kulmissa pientä säätöä, mutta selvitti häntä heiluen. Esineellä ilmaisu ja sapuskat naamaan. Kyl tuo PirkkoRiitta vaan on aito jälkikoira.
Dooriksen jälki oli n.250m pitkä. Jananostossa tarkisti ensin takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan. Ajo ok, ottaen huomioon, että alue oli täysin marjastamien tallaama, oletettavasti ennen ja jälkeen jäljen polkijan tallaamista. Keppejä olisi pitänyt löytyä 6, mutta löytyi vain 3. Houston we REALLY have a problem.
Pirkolla 200m, muutama kulma ja lopussa keppi, jonka alle piilotettu herkkupurkki. Priima ajoi innokkaasti, halukkaasti ja tomerasti. Kulmissa pientä säätöä, mutta selvitti häntä heiluen. Esineellä ilmaisu ja sapuskat naamaan. Kyl tuo PirkkoRiitta vaan on aito jälkikoira.
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Kaksi jälkeä ja valoa tunnelin päässä
Eilen laiskoteltiin, käytiin vaan koirien kanssa rannalla ja uimassa. Nollauspäivä on toisinaan hyvästä.
Tänään illalla tein Doorikselle ja Priimalle jäljet Vilniemelle. Jälkien vanhetessa käytiin Masan kanssa Ristiniemessä lenkillä ja herkuttelemassa mustikoilla.
Priimalle 1h vanha kahden kulman ja yhden kaaren jälki, mittaa n. 200m, ei ruokaa matkanvarrella. Lopussa keppi ja sammalten alle piilotettu purkki, jossa hau-hau championia.
Lähetin Priiman 1½ m jäljen sivusta, joskin se oli merkannut jäljen jo useampi metri aikaisemmin. Hinku oli kova, joten vauhtikin sen mukainen. Puristin liinaa rystyset valkosina, jotta likka ei rynnisi liian lujaa. Koskan nyt Priima OSAA (omasta mielestään), niin on KIVAA!
Neiti ajoi jäljen, vauhdista huolimatta, hyvin ja kulmatkin sujuivat ilman säätämistä. Jopa ihka ensimmäinen polun ylitys sujui hyvin, toki pienen tarkistuksen kautta. Kepille tultuaan Priima heitti maahan ja heilutti häntää.
Seuraavaksi otan käyttöön ne kissanruokapussit purkin tilalla, joista ei haju liitele koiran nenään, mutta palkka tulee kuitenkin maasta. Olin erittäin tyytyväinen tähän jälkeen. Nyt uskaltaa jo tehdä vähän pidempiä (200-500m) jälkiä ilman ruokaa ja laittaa enemmin keppejä (kissanruokapusseineen).
Dooriksen jälki oli noin puoli kilometriä pitkä ja 1h40min vanha. Pitkä jana aukealla paikalla, Dooris eteni hyvin, mutta jäljen nostossa oli epävarmuutta. Se pysähtyi ja haisteli pitkään maata siitä kohtaa mistä olin kävellyt ja alkoi edetä. Ensimmäiset 5m Dooris eteni hyvin hitaasti ja tarkasti, en lähtenyt perään vaan odotin lähteekö se hyvin jäljelle. Koin että se kaipasi varmistusta minulta, että on oikealla jäljellä. Kun varmistusta ei tullut, niin Dooris uskoi omaan nenäänsä ja totesi, että jälki on oikea. Sen tietää kun koira lähtee puskemaan liinaa vasten ja minä menen perässä.
Ekassa kulmassa Dooris teki oudon jäljenvaihdon väärään suuntaan, mutta 10m ajettuaan liinatuntuma katosi, se itse kääntyi ja lähti etsimään omaa jälkeä takaapäin. Jatkoi hyvin, ajoi 3 seuraavaa kulmaa erinomaisesti, mutta neljännessa kulmassa oli ongelmia. Nämä ongelmat oli tehnyt jäljen polkija (=allekirjoittanut) ihan kaikessa viisaudessaan.. "Menen tuosta, eiku siinä onkin asfalttitie, menen siis takaisin metrin, käännyn 90astetta ja menen tästä.." Dooris meni pusikon läpi, kummasteli jäljen katoamista, tarkisti tien laitaa useasti ja palasi kulmaan. Taas se tiputti vauhdin pois ja alkoi etsiä askeleita. Edettiin 5 metriä askel askeleelta tarkastaen ja sitten koira löi kaasun pohjaan.. No turbon loksahtaessa päälle jäi vitoskeppi kahden mustikkapensaan väliin, pieneen kuoppaan. Nappasin kepin mennessämme. Viimeisen kepin Dooris nosti taas hyvin.
Palkkasin kepeiltä nakilla ja vahvistin ilmaisua naksulla. Kun Dooris meni maahan naksautin, vein palkan sille ja Dooris tarjosi uudestaan ilmaisua (nenä kiinni keppiin), naksautin ja palkkasin uudestaan. Seuraavalla jäljellä jätän tämän vahvistamisen pois, mutta nyt se tuntui olevan tarpeen koiran motivaation nostamiseksi.
Olin tyytyväinen Dooriksen mielentilaan jäljellä, toki muutama epävarma kohta tuli, mutta se ratkaisi tilanteet ilman apuja ja jatkoi jälkeä hyvin. Viimeiseltä kepiltä se lähti iloisena, häntä viuhuen.
Jäljen jälkeen vein kolme esinettä metsään ja Dooris sai hakea ne. Likalla oli tosi hauskaa, koska esineet olivat narupalloja. Pikkasen pitää toisinaan bilettää.
Tänään illalla tein Doorikselle ja Priimalle jäljet Vilniemelle. Jälkien vanhetessa käytiin Masan kanssa Ristiniemessä lenkillä ja herkuttelemassa mustikoilla.
Priimalle 1h vanha kahden kulman ja yhden kaaren jälki, mittaa n. 200m, ei ruokaa matkanvarrella. Lopussa keppi ja sammalten alle piilotettu purkki, jossa hau-hau championia.
Lähetin Priiman 1½ m jäljen sivusta, joskin se oli merkannut jäljen jo useampi metri aikaisemmin. Hinku oli kova, joten vauhtikin sen mukainen. Puristin liinaa rystyset valkosina, jotta likka ei rynnisi liian lujaa. Koskan nyt Priima OSAA (omasta mielestään), niin on KIVAA!
Neiti ajoi jäljen, vauhdista huolimatta, hyvin ja kulmatkin sujuivat ilman säätämistä. Jopa ihka ensimmäinen polun ylitys sujui hyvin, toki pienen tarkistuksen kautta. Kepille tultuaan Priima heitti maahan ja heilutti häntää.
Seuraavaksi otan käyttöön ne kissanruokapussit purkin tilalla, joista ei haju liitele koiran nenään, mutta palkka tulee kuitenkin maasta. Olin erittäin tyytyväinen tähän jälkeen. Nyt uskaltaa jo tehdä vähän pidempiä (200-500m) jälkiä ilman ruokaa ja laittaa enemmin keppejä (kissanruokapusseineen).
Dooriksen jälki oli noin puoli kilometriä pitkä ja 1h40min vanha. Pitkä jana aukealla paikalla, Dooris eteni hyvin, mutta jäljen nostossa oli epävarmuutta. Se pysähtyi ja haisteli pitkään maata siitä kohtaa mistä olin kävellyt ja alkoi edetä. Ensimmäiset 5m Dooris eteni hyvin hitaasti ja tarkasti, en lähtenyt perään vaan odotin lähteekö se hyvin jäljelle. Koin että se kaipasi varmistusta minulta, että on oikealla jäljellä. Kun varmistusta ei tullut, niin Dooris uskoi omaan nenäänsä ja totesi, että jälki on oikea. Sen tietää kun koira lähtee puskemaan liinaa vasten ja minä menen perässä.
Ekassa kulmassa Dooris teki oudon jäljenvaihdon väärään suuntaan, mutta 10m ajettuaan liinatuntuma katosi, se itse kääntyi ja lähti etsimään omaa jälkeä takaapäin. Jatkoi hyvin, ajoi 3 seuraavaa kulmaa erinomaisesti, mutta neljännessa kulmassa oli ongelmia. Nämä ongelmat oli tehnyt jäljen polkija (=allekirjoittanut) ihan kaikessa viisaudessaan.. "Menen tuosta, eiku siinä onkin asfalttitie, menen siis takaisin metrin, käännyn 90astetta ja menen tästä.." Dooris meni pusikon läpi, kummasteli jäljen katoamista, tarkisti tien laitaa useasti ja palasi kulmaan. Taas se tiputti vauhdin pois ja alkoi etsiä askeleita. Edettiin 5 metriä askel askeleelta tarkastaen ja sitten koira löi kaasun pohjaan.. No turbon loksahtaessa päälle jäi vitoskeppi kahden mustikkapensaan väliin, pieneen kuoppaan. Nappasin kepin mennessämme. Viimeisen kepin Dooris nosti taas hyvin.
Palkkasin kepeiltä nakilla ja vahvistin ilmaisua naksulla. Kun Dooris meni maahan naksautin, vein palkan sille ja Dooris tarjosi uudestaan ilmaisua (nenä kiinni keppiin), naksautin ja palkkasin uudestaan. Seuraavalla jäljellä jätän tämän vahvistamisen pois, mutta nyt se tuntui olevan tarpeen koiran motivaation nostamiseksi.
Olin tyytyväinen Dooriksen mielentilaan jäljellä, toki muutama epävarma kohta tuli, mutta se ratkaisi tilanteet ilman apuja ja jatkoi jälkeä hyvin. Viimeiseltä kepiltä se lähti iloisena, häntä viuhuen.
Jäljen jälkeen vein kolme esinettä metsään ja Dooris sai hakea ne. Likalla oli tosi hauskaa, koska esineet olivat narupalloja. Pikkasen pitää toisinaan bilettää.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Naksuttelua, jälkeä ja kauhiasti märkiä koiria...
Mulla on ollut vähän takki tyhjä treenaamisen kanssa. Tehty on, mutta ei ajatuksella. Eilen tuli sitten stoppi ja oli pakko kasata ajatukset ja alkaa tehdä tarkkoja treenisuunnitelmia. Alkuvuodesta tein aina viikkosuunnitelman ja sen mukaan mentiin. Suunnnitelmassa tärkeintä oli treenattavat liikkeet, ei niinkään treeni ajat ja -määrät.
Eilen käytiin jäljellä Priiman ja Dooriksen kanssa.
Priima ajoi hienosti oman 300 metrisen metsäjälkensä. Priimalla on lyhyt (n.2m) jana ja heti jäljen noston jälkeen nappuloita palkkana. Jäljellä on joitain namikasoja (nappulaa) ja lopussa keppi. Jäljellä oli kolme kulmaa, kulmat haluan opettaa Priimalle rauhassa, koska Dooriksen kanssa olen hutiloinut niissä. Priimalla on viimeisellä askeleella namikasa ja seuraava askel lähteekin jo pois kulmasta. Eli askel jossa ruokaa ja suunnan muutos. Näyttää toimivan Priimalle. Nyt olemme ajaneet 5 metsäjälkeä ja Priiman rytmi paranee kokoajan. Aluksi neiti oli intoa täynnä, muttei ihan muistanut miksi.. Se ajoi jälkeä häntä viuhuen ja välillä sinkosi suukottamaan minua ja taas jatkoi. Nyt ei enää kiinnosta suukottelut, vaan metsäjäljen syvin olemus on palannut Priiman mieleen. Häntä kyllä viuhuu edelleen.
Dooris ajoi eilen 500m pitkän jäljen, jossa kolme maastopohjan vaihdosta, hakkuuta, männykkö ja nuorta koivikkoa. Janalta jäljen nosto hyvä. Neiti painatti ensimmäisen kepin yli, otti painetta, nosti neljä seuraavaa keppiä hyvin ja lopussa meinasi jyräyttää viimeisen kepin yli.
Tästä suivaantuneena menin tänään illalla ajamaan sille toisen jäljen, vain 400m, terävä kulma, kaksi ysikymppistä ja yksi keppi lopussa. Dooris nosti jäljen huonommin, meni ensin takajäljelle eikä meinannut itse korjata. Pienellä ("toiseen suuntaan") se lähti ajamaan, kulmissa ongelmia, keppi nousi hyvin. Jotain mun tarvii keksiä.. mutta mitä... Kuitenkin Dooriksella oli hyvä mieli jäljen jälkeen, koska en puuttunut sen ajoon mitenkään, en edes kehunut matkan varrella. Kehut se sai vain kepistä.
Ollaan myös käyty tottistelemassa.
Priima treenaa leikkimistä, noutoa ja esteitä. Tänään kapulan suuhunottotreenit sujuivat hienosti ja Priima tarttuu jo kapulaan halukkaasti ja pitääkin sitä pienen hetken. Kapulatreenin jälkeen mentiin ekaa kertaa esteille. Priima hyppäsi ensin matalan (60cm) esteen edestakaisin ja kiipesi matalan A-esteen. Lopuksi koitettiin ENSIMMÄISTÄ KERTAA metristä hyppyä. Ensin Priima otti tukea esteestä, mutta palkkasi kuitenkin hillitysti, koska se meni yli ilman epäröintiä. Uudella yrityksellä Priima hyppäsi lennokkaan loikan ja sai suuren palkan.
Dooris on treenannut... no sanotaan näin, että me ollaan oltu vähän hukassa mitä ja miten me treenataan. Joten koska tänä vuonna ei mennäkkään pk-kokeisiin, niin kaivoin nakit ja naksuttimen laatikosta, eli treenailtiin tokon liikkeitä. Dooris muisti muuten koukerot hyvin, mutta liikkeestä seisomisessa on pientä epävarmuutta. Kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys meni hienosti. Lopuksi Dooris teki pienen "ryhmä"paikallaan makuun Sammy aussien kanssa ja sai palkaksi narupallon.
Päivät on muuten kuluneet sisällä, iltaisin olen käyttänyt trion lenkillä. Päivisin olen kuitenkin ottanut jonkun koiran mukaan ja ajanut/pyöräilyt rannalle ja uittanut onnellista karvakorvaa. Heitin itsekin talviturkin pari päivää sitten, Masariinilla oli jännää ku emäntäkin ui. Priima on käynyt kahlailemassa jälkien jälkeen koivukujalla. Dooris kävi tänään yksinään puljaamassa koivukujan laiturilta, hirmuisia loikkia veteen ja matkauintia laiturilta rantaan. Välillä piti vähän pelastella naapurin likkoja loikkaamalla suoraan tyttöjen keskelle veteen. Kyllä oli kivaa. Masa kävi keskustassa mattolaiturilta pulahtamassa ja sitten hieman kaupungilla kävelemässä, oli taas Masalla ihmeteltävää Hamina hulinoissa. :P
Eilen käytiin jäljellä Priiman ja Dooriksen kanssa.
Priima ajoi hienosti oman 300 metrisen metsäjälkensä. Priimalla on lyhyt (n.2m) jana ja heti jäljen noston jälkeen nappuloita palkkana. Jäljellä on joitain namikasoja (nappulaa) ja lopussa keppi. Jäljellä oli kolme kulmaa, kulmat haluan opettaa Priimalle rauhassa, koska Dooriksen kanssa olen hutiloinut niissä. Priimalla on viimeisellä askeleella namikasa ja seuraava askel lähteekin jo pois kulmasta. Eli askel jossa ruokaa ja suunnan muutos. Näyttää toimivan Priimalle. Nyt olemme ajaneet 5 metsäjälkeä ja Priiman rytmi paranee kokoajan. Aluksi neiti oli intoa täynnä, muttei ihan muistanut miksi.. Se ajoi jälkeä häntä viuhuen ja välillä sinkosi suukottamaan minua ja taas jatkoi. Nyt ei enää kiinnosta suukottelut, vaan metsäjäljen syvin olemus on palannut Priiman mieleen. Häntä kyllä viuhuu edelleen.
Dooris ajoi eilen 500m pitkän jäljen, jossa kolme maastopohjan vaihdosta, hakkuuta, männykkö ja nuorta koivikkoa. Janalta jäljen nosto hyvä. Neiti painatti ensimmäisen kepin yli, otti painetta, nosti neljä seuraavaa keppiä hyvin ja lopussa meinasi jyräyttää viimeisen kepin yli.
Tästä suivaantuneena menin tänään illalla ajamaan sille toisen jäljen, vain 400m, terävä kulma, kaksi ysikymppistä ja yksi keppi lopussa. Dooris nosti jäljen huonommin, meni ensin takajäljelle eikä meinannut itse korjata. Pienellä ("toiseen suuntaan") se lähti ajamaan, kulmissa ongelmia, keppi nousi hyvin. Jotain mun tarvii keksiä.. mutta mitä... Kuitenkin Dooriksella oli hyvä mieli jäljen jälkeen, koska en puuttunut sen ajoon mitenkään, en edes kehunut matkan varrella. Kehut se sai vain kepistä.
Ollaan myös käyty tottistelemassa.
Priima treenaa leikkimistä, noutoa ja esteitä. Tänään kapulan suuhunottotreenit sujuivat hienosti ja Priima tarttuu jo kapulaan halukkaasti ja pitääkin sitä pienen hetken. Kapulatreenin jälkeen mentiin ekaa kertaa esteille. Priima hyppäsi ensin matalan (60cm) esteen edestakaisin ja kiipesi matalan A-esteen. Lopuksi koitettiin ENSIMMÄISTÄ KERTAA metristä hyppyä. Ensin Priima otti tukea esteestä, mutta palkkasi kuitenkin hillitysti, koska se meni yli ilman epäröintiä. Uudella yrityksellä Priima hyppäsi lennokkaan loikan ja sai suuren palkan.
Dooris on treenannut... no sanotaan näin, että me ollaan oltu vähän hukassa mitä ja miten me treenataan. Joten koska tänä vuonna ei mennäkkään pk-kokeisiin, niin kaivoin nakit ja naksuttimen laatikosta, eli treenailtiin tokon liikkeitä. Dooris muisti muuten koukerot hyvin, mutta liikkeestä seisomisessa on pientä epävarmuutta. Kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys meni hienosti. Lopuksi Dooris teki pienen "ryhmä"paikallaan makuun Sammy aussien kanssa ja sai palkaksi narupallon.
Päivät on muuten kuluneet sisällä, iltaisin olen käyttänyt trion lenkillä. Päivisin olen kuitenkin ottanut jonkun koiran mukaan ja ajanut/pyöräilyt rannalle ja uittanut onnellista karvakorvaa. Heitin itsekin talviturkin pari päivää sitten, Masariinilla oli jännää ku emäntäkin ui. Priima on käynyt kahlailemassa jälkien jälkeen koivukujalla. Dooris kävi tänään yksinään puljaamassa koivukujan laiturilta, hirmuisia loikkia veteen ja matkauintia laiturilta rantaan. Välillä piti vähän pelastella naapurin likkoja loikkaamalla suoraan tyttöjen keskelle veteen. Kyllä oli kivaa. Masa kävi keskustassa mattolaiturilta pulahtamassa ja sitten hieman kaupungilla kävelemässä, oli taas Masalla ihmeteltävää Hamina hulinoissa. :P
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
BH Priima
Priima kävi tänään ekassa virallisessa kokeessaan.
Aamulla suunnattiin auton nokka kohti Anjalankoskea ja käyttäytymiskoetta.
Priima oli viimeisessä parissa suorittamassa tottelevaisuutta, joten mulla oli REILUSTI aikaa panikoida. Priima teki oikein mukavan suorituksen, mutta ei kuitenkaan ollut ihan siinä vireessä missä olisin halunnut. Seuraamiset EH ja ERI, liikkeestä istumisen teki hyvin, maahan meni ok ja luoksetulo oli vauhdikas. Paikallaan makuussa sitten tuli virhe. Priima jäi makuulle, mutta sen mielessä oli miljoona asiaa, eikä se keskittynyt tekemiseen. Hetken maattuaan se matoili uroksen paalulle, nousi istumaan ja pienen pohdinnan jälkeen hiipi luokseni. Tuomari ei pitänyt tätä kuitenkaan ratkaisevana virheenä vaan hyväksyi tottelevaisuusosion.
Kaupunkiosassa Priima oli ihan oma itsensä. Tolppaan yksin jäädessään, se ilmoitti koirille olemassa olostaan nostamalla hännän lipuksi ja ensimmäiselle koiralle se hieman haukahtelikin. Toisen sieti jo paremmin.
Koe läpäistiin hyväksytysti, joten Priiman nimen eteen voi nyt liittää BH-koularin. :)
Hyvä Pirkko!
Aamulla suunnattiin auton nokka kohti Anjalankoskea ja käyttäytymiskoetta.
Priima oli viimeisessä parissa suorittamassa tottelevaisuutta, joten mulla oli REILUSTI aikaa panikoida. Priima teki oikein mukavan suorituksen, mutta ei kuitenkaan ollut ihan siinä vireessä missä olisin halunnut. Seuraamiset EH ja ERI, liikkeestä istumisen teki hyvin, maahan meni ok ja luoksetulo oli vauhdikas. Paikallaan makuussa sitten tuli virhe. Priima jäi makuulle, mutta sen mielessä oli miljoona asiaa, eikä se keskittynyt tekemiseen. Hetken maattuaan se matoili uroksen paalulle, nousi istumaan ja pienen pohdinnan jälkeen hiipi luokseni. Tuomari ei pitänyt tätä kuitenkaan ratkaisevana virheenä vaan hyväksyi tottelevaisuusosion.
Kaupunkiosassa Priima oli ihan oma itsensä. Tolppaan yksin jäädessään, se ilmoitti koirille olemassa olostaan nostamalla hännän lipuksi ja ensimmäiselle koiralle se hieman haukahtelikin. Toisen sieti jo paremmin.
Koe läpäistiin hyväksytysti, joten Priiman nimen eteen voi nyt liittää BH-koularin. :)
Hyvä Pirkko!
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Onnistuneet jälkitreenit
VIIMEIN!
Dooriksen jälkitreenit on tällä kaudella menneet enempi vähempi pieleen. Mie olen miettinyt pääni puhki ongelman ydintä. Miksi se ajaa erinomaisia jälkiä, kun itse poljen, miksi kaikki katoaa yleisissä treeneissä, miksi se on kuitenkin kokeissa ajanut varmasti jäljet? Lopulta tulin siihen tulokseen, että yleensä kun vieras polkee jäljen lähtee hän mukaan seuraamaan miten ajo sujuu. Tästä ei Dooris pidä, tai siis minä otan todella pahasti häiriötä kaikesta mitä takana tuleva ihminen tekee, pienikin huokaus tai "eikäku" saa minut kiristymään, enkä luota koiraan.
Eilen koitettiin, Katja kävi polkemassa jäljen ja me ajettiin se kahdestaan Dooriksen kanssa. Dooris teki töitä täysillä, itsevarmasti ja häntä onnesta viuhuen. Se nosti janalta jäljen heti oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan varmasti ja määrätietoisesti. Kaikki 6 keppiä nousi määrätietoisesti. Jäljellä oli iso kallio ennen vitoskeppiä, jonka yli Dooris ajoi erinomaisesti, merkkasi jäljen metsäänmeno kohdan, mutta päätti lähteä lenkkeilemään leveää polkua pitkin, jonka yli jälki meni.. Se marssi nokka pystyssä polkua pitkin kymmenisen metriä, kysyin neidiltä että mitäs se oikein tekee, jolloin se kääntyi katsomaan minua ja heilutti häntää vitsikkään näköisenä. Hymyilevällä äänellä sanoin: "Mentäiskö ettii jälki?" ja samantien Dooris sinkosi takaisin jäljelle, nosti kepin ja koko koira nauroi. En tiedä vaikuttiko polulla juuri kulkenut hevonen näin paljon, vai mikä sille tuli, mutta eipä paljoa menoa haitannut. Kävi vaan naurattamaan neidin omat koukerot. Onneksi tuo on niin helppo luettava, että siitä näki kilometrin päähän ettei se jälki todellakaan sinne mennyt. Dooris jatkoi jälkeä hyvin ja nosti kuutoskepinkin varmasti. Ja koko koira nauroi.
Nyt ei siis oteta enää jäljenpolkijaa mukaan metsään, vaan ajellaan jäljet ihan keskenämme.
Priima on koko viikon tottistellut ahkerasti nurmikentillä. Intoa ja vauhtia on riittänyt.
Dooriksen jälkitreenit on tällä kaudella menneet enempi vähempi pieleen. Mie olen miettinyt pääni puhki ongelman ydintä. Miksi se ajaa erinomaisia jälkiä, kun itse poljen, miksi kaikki katoaa yleisissä treeneissä, miksi se on kuitenkin kokeissa ajanut varmasti jäljet? Lopulta tulin siihen tulokseen, että yleensä kun vieras polkee jäljen lähtee hän mukaan seuraamaan miten ajo sujuu. Tästä ei Dooris pidä, tai siis minä otan todella pahasti häiriötä kaikesta mitä takana tuleva ihminen tekee, pienikin huokaus tai "eikäku" saa minut kiristymään, enkä luota koiraan.
Eilen koitettiin, Katja kävi polkemassa jäljen ja me ajettiin se kahdestaan Dooriksen kanssa. Dooris teki töitä täysillä, itsevarmasti ja häntä onnesta viuhuen. Se nosti janalta jäljen heti oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan varmasti ja määrätietoisesti. Kaikki 6 keppiä nousi määrätietoisesti. Jäljellä oli iso kallio ennen vitoskeppiä, jonka yli Dooris ajoi erinomaisesti, merkkasi jäljen metsäänmeno kohdan, mutta päätti lähteä lenkkeilemään leveää polkua pitkin, jonka yli jälki meni.. Se marssi nokka pystyssä polkua pitkin kymmenisen metriä, kysyin neidiltä että mitäs se oikein tekee, jolloin se kääntyi katsomaan minua ja heilutti häntää vitsikkään näköisenä. Hymyilevällä äänellä sanoin: "Mentäiskö ettii jälki?" ja samantien Dooris sinkosi takaisin jäljelle, nosti kepin ja koko koira nauroi. En tiedä vaikuttiko polulla juuri kulkenut hevonen näin paljon, vai mikä sille tuli, mutta eipä paljoa menoa haitannut. Kävi vaan naurattamaan neidin omat koukerot. Onneksi tuo on niin helppo luettava, että siitä näki kilometrin päähän ettei se jälki todellakaan sinne mennyt. Dooris jatkoi jälkeä hyvin ja nosti kuutoskepinkin varmasti. Ja koko koira nauroi.
Nyt ei siis oteta enää jäljenpolkijaa mukaan metsään, vaan ajellaan jäljet ihan keskenämme.
Priima on koko viikon tottistellut ahkerasti nurmikentillä. Intoa ja vauhtia on riittänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
