Priima on käynyt nyt ajamassa muutamia peltojälkiä, nurmella ja rehupellolla.
Tauko on tehnyt hyvää. Olen pystynyt jättämään enemmän tyhjiä askeleita ja Priima on pitänyt hyvin tahdin. Olen tehnyt myös sille muutamia kulmia, joissa sen työskentely on ollut parempaa kuin osasin toivoakkaan.
Josko sille ajelisi joitain peltojälkiä vielä lisää syksyn aikana. Metsässä kun tolla koiralla on lähinnä vaan formula-vaihde päällä. Mielellään ajaisi yli 2h vanhoja jälkiä, tuoreet (1h ikäiset) on sille hankalampia, kun ei se oikein malttaisi tehdä tarkasti töitä. Priima haluisi lähinnä juosta kepiltä kepille.
Ehkä ensivuonna uskallan pikkasen vaatia sitten jo aikuiselta koiralta, josko saisi paketin kasaan tuoreillakin jäljillä.
Dooris on esineruutuillut ja motivaatio alkaa olla toivomani. Sisään on ajettu hurjasti intoa ja erilaisia esineitä. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
perjantai 18. syyskuuta 2009
Pieni palauttava jana..
Dooris sai eilen illalla pienen janatreenin. Jana oli vanhalla heinikkoisella tiepohjalla, joka meni melko jyrkästi alamäkeen, jälki lähti jyrkähkössä kulmassa oikealle "takasinpäin" ylärinteeseen. Janalla eteneminen hyvä, rauhallinen, tarkasti takajäljen 2m ja kääntyi oikeaan suuntaan. Jäljen ajo hyvä ja esineilmaisu innokas. Oikein kiva pieni treeni.
Janan vanhentumista odotellessa tehtiin pikkasen tottista, seuraamisen paikkaa, parin askeleen peruutusta ja luoksetulosta maahan pysähtymistä. Meni ihan ok.
Priimalla oli vapaapäivä harrastuksista. Päivällä lenkkeiltiin ensimmäinen vetovyölenkki, joten likka oli vähän poikki. Dooriksessa tämä ei taas yllättäen näkynyt missään.
Janan vanhentumista odotellessa tehtiin pikkasen tottista, seuraamisen paikkaa, parin askeleen peruutusta ja luoksetulosta maahan pysähtymistä. Meni ihan ok.
Priimalla oli vapaapäivä harrastuksista. Päivällä lenkkeiltiin ensimmäinen vetovyölenkki, joten likka oli vähän poikki. Dooriksessa tämä ei taas yllättäen näkynyt missään.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Luota koiraan, luota koiraan, luota koiraan...
Eilen illalla meil oli jälkitreenit, jotka vähän venähti pimeän puolelle.
Dooris ajoi valosalla 500m pitkän kuuden kepin jäljen, jossa oli 50m jana hakkuuaukealla. Janalla eteneminen oli hieman hapuilevaa, mutta jäljen nosto erinomainen. Dooris ajoi hienosti, jäljellä oli usempia kallion ylityksiä jotka menivät hienosti. Viimeinen keppi valitettavasti hujahti ohitse. Varmaankin suurimmaksi osaksi mun ohjausvirhe ja edelleen keppimotivaatio ei ole ihan huippu, mutta paranemaan päin.
Priima sitten jäljesti ohjaajalle hieman hankalemmissa olosuhteissa. Jäljellä mittaa se sama 500m ja keppejä siellä 6 ja ikää parisen tuntia. Metsä oli pilkkosenpimeä, ajaessa kello läheteli jo yhdeksää. Jäljen nosto ok parin metrin janalta. Alussa ajo ok ja keppejä löytyi ihan hyvin, mutta kun jälki kurvasi ryteikö puolelle ja ohjaajan eteneminen alkoi lähennellä mahdottomuutta keppien ilmaisukin meni epävarmaksi, kuitenkin koko jäljeltä saatiin 4 keppiä ja epäilen Priiman ilmaisseen viidettäkin, mutta koska keskityin itse eteenpäin haparoimiseen, niin neiti kyllästyi odottelemaan. Sinäänsä oli hauska kokemus, Priimalla oli SUURI motivaatio ajaa jälkeä ja se painoi voimakkaasti valjaisiin, eli veto oli pikkasen turhankin kova, jouduin kaksi käsin roikkumaan liinassa. Kyllä sitte jälkikäteen vähän jo naurattikin, mutta metsässä meinasi jo itku tulla.
Olin illalla polkenut "varajäljen" treeniryhmäläisille, joka jäi sitten ajamatta, kun kaikkien jäljet meni siedettävästi. Metsä oli niin tuhannen täynnä sienestäjiä ja jäljestäjiä ja ryhmän koirat ovat kaikki aika kokemattomia, niin siksi tämän varapätkän tein kuivan kanervikko-jäkälä metsän puolelle, jossa ei marjastajat niin viihdy.
Juteltiin treenien päätyttyä illalla, että voisin koettaa tänään aamulla ajattaa tämän varajäljen Dooriksella ja pistinkin kellon soimaan aikaseen... no empä sitten ollut herännyt kellon soittoon, jotenka luovuin ajatuksesta heti aamusta. Iltapäivällä lähdin kuitenkin lenkittämään koiria ja koska ajelin kuitenkin Lelun suuntaan, niin päätin koettaa mitä käy..
Puin Doorikselle nahkapannan ja 5m liina, lykkäsin nakit taskuun ja eiku menoksi.
Janalla hyvä eteneminen, hyvin epävarma jäljen nosto, ymmärrettävästi. Dooriksen vanhin jälki ennen tätä oli 2½h ikäinen. Kehuin rauhallisesti ja kannustavasti, kun Dooris haistoi jäljen kohdalta ja se alkoikin edetä epävarmasti, laskin liinasta irti ja annoin sen mennä omaa tahtiaan. Mulle tuli heti epävarmuus ja pysähdyin katselemaan metsää, että eikös siinä kohtaa pitänyt olla jo mutka.. Kun käänsin katseeni eteenpäin ilmaisi Dooris keppiä! Palkkasin likan ja se jatkoi jo reilusti varmemmin ja innokkaammin jäljestämistä, kuitenkin erittäin rauhallista tahtia. Olin koko jäljen aivan vaiti ja seurasin Doorista reilun matkan päästä hitaasti edeten. Kepin löydettyään Dooris makasi hiljaa metsässä ja odotti, että tulin palkkaamaan. Annoin makkaraa ja lähetin rauhallisesti uudestaan jäljelle. Ajettiin koko jälki läpi, kaikki kepit nousivat ja voin sanoa, olin haljeta ylpeydestä viimeisellä kepillä. Dooriskin vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Jäljen jälkeen Dooris halusi taistella pitkään ja hartaasti lelusta ja annoinkin sen leikkiä sydämensä kyllyydestä, se oli sen ansainnut.
Josko minä nyt luottaisin tuohon koiraan ja sen ominaisuuksiin. On se vaan ihana pieni KirppuDooris.
Dooris lepäsi hetken autossa ja otin Priiman kanssa pienen seuraamistreenin, palkaten lelulla. Treeni meni hyvin. Tämän jälkeen tein Doorikselle vielä kolme esineen nostoa pistoilla, jotka menivät erinomaisesti. Virtaa riitti vielä "ruututreeniin" varsin hyvin ja vähän päällekin.
Masa sai likkojen treenien jälkeen vähän repiä lelua ja haukkua gou-gou, joten nyt on kaikki koirat tyytyväisiä.
Dooris ajoi valosalla 500m pitkän kuuden kepin jäljen, jossa oli 50m jana hakkuuaukealla. Janalla eteneminen oli hieman hapuilevaa, mutta jäljen nosto erinomainen. Dooris ajoi hienosti, jäljellä oli usempia kallion ylityksiä jotka menivät hienosti. Viimeinen keppi valitettavasti hujahti ohitse. Varmaankin suurimmaksi osaksi mun ohjausvirhe ja edelleen keppimotivaatio ei ole ihan huippu, mutta paranemaan päin.
Priima sitten jäljesti ohjaajalle hieman hankalemmissa olosuhteissa. Jäljellä mittaa se sama 500m ja keppejä siellä 6 ja ikää parisen tuntia. Metsä oli pilkkosenpimeä, ajaessa kello läheteli jo yhdeksää. Jäljen nosto ok parin metrin janalta. Alussa ajo ok ja keppejä löytyi ihan hyvin, mutta kun jälki kurvasi ryteikö puolelle ja ohjaajan eteneminen alkoi lähennellä mahdottomuutta keppien ilmaisukin meni epävarmaksi, kuitenkin koko jäljeltä saatiin 4 keppiä ja epäilen Priiman ilmaisseen viidettäkin, mutta koska keskityin itse eteenpäin haparoimiseen, niin neiti kyllästyi odottelemaan. Sinäänsä oli hauska kokemus, Priimalla oli SUURI motivaatio ajaa jälkeä ja se painoi voimakkaasti valjaisiin, eli veto oli pikkasen turhankin kova, jouduin kaksi käsin roikkumaan liinassa. Kyllä sitte jälkikäteen vähän jo naurattikin, mutta metsässä meinasi jo itku tulla.
Olin illalla polkenut "varajäljen" treeniryhmäläisille, joka jäi sitten ajamatta, kun kaikkien jäljet meni siedettävästi. Metsä oli niin tuhannen täynnä sienestäjiä ja jäljestäjiä ja ryhmän koirat ovat kaikki aika kokemattomia, niin siksi tämän varapätkän tein kuivan kanervikko-jäkälä metsän puolelle, jossa ei marjastajat niin viihdy.
Juteltiin treenien päätyttyä illalla, että voisin koettaa tänään aamulla ajattaa tämän varajäljen Dooriksella ja pistinkin kellon soimaan aikaseen... no empä sitten ollut herännyt kellon soittoon, jotenka luovuin ajatuksesta heti aamusta. Iltapäivällä lähdin kuitenkin lenkittämään koiria ja koska ajelin kuitenkin Lelun suuntaan, niin päätin koettaa mitä käy..
Puin Doorikselle nahkapannan ja 5m liina, lykkäsin nakit taskuun ja eiku menoksi.
Janalla hyvä eteneminen, hyvin epävarma jäljen nosto, ymmärrettävästi. Dooriksen vanhin jälki ennen tätä oli 2½h ikäinen. Kehuin rauhallisesti ja kannustavasti, kun Dooris haistoi jäljen kohdalta ja se alkoikin edetä epävarmasti, laskin liinasta irti ja annoin sen mennä omaa tahtiaan. Mulle tuli heti epävarmuus ja pysähdyin katselemaan metsää, että eikös siinä kohtaa pitänyt olla jo mutka.. Kun käänsin katseeni eteenpäin ilmaisi Dooris keppiä! Palkkasin likan ja se jatkoi jo reilusti varmemmin ja innokkaammin jäljestämistä, kuitenkin erittäin rauhallista tahtia. Olin koko jäljen aivan vaiti ja seurasin Doorista reilun matkan päästä hitaasti edeten. Kepin löydettyään Dooris makasi hiljaa metsässä ja odotti, että tulin palkkaamaan. Annoin makkaraa ja lähetin rauhallisesti uudestaan jäljelle. Ajettiin koko jälki läpi, kaikki kepit nousivat ja voin sanoa, olin haljeta ylpeydestä viimeisellä kepillä. Dooriskin vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Jäljen jälkeen Dooris halusi taistella pitkään ja hartaasti lelusta ja annoinkin sen leikkiä sydämensä kyllyydestä, se oli sen ansainnut.
Josko minä nyt luottaisin tuohon koiraan ja sen ominaisuuksiin. On se vaan ihana pieni KirppuDooris.
Dooris lepäsi hetken autossa ja otin Priiman kanssa pienen seuraamistreenin, palkaten lelulla. Treeni meni hyvin. Tämän jälkeen tein Doorikselle vielä kolme esineen nostoa pistoilla, jotka menivät erinomaisesti. Virtaa riitti vielä "ruututreeniin" varsin hyvin ja vähän päällekin.
Masa sai likkojen treenien jälkeen vähän repiä lelua ja haukkua gou-gou, joten nyt on kaikki koirat tyytyväisiä.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Hammasharja esineruudussa...
Kaikkea ei voi pieni koiratyttö ymmärtää!
Käytiin Hirvelässä jäljellä ja esineruutuilemassa. Dooris kävi ruudussa nostamassa kaksi esinettä napakasti ja kolmannella, etuesineellä se pyörähti pari kertaa, haistoi esinettä ja ilme oli "Juu, eiiiii. Äiti näillä aina hampaitaan harjaa, ei sovi esineeksi" Juu, ruudussa oli esineenä hammasharja. :D Pienen avustuksen jälkeen Dooris ymmärsi myös harjan esineeksi ja toi sen hienosti.
Priima ajoi 350metriä pitkän, 4 kepin jäljen. Jana 8m, hyvä jäljen nosto ja kepitkin nousi hienosti. Ensimmäistä keppiä ei ollut polkija merkannut joten varmasti ilmaisu oli omatoiminen. Tiina oli ovela kun jätti sen merkkaamatta, nyt tiedän, että Priima OSAA. Pirkko oli kyllä intoa täynnä kun ilmapallo. Sille pitää vaan rohkeasti polkea reilusti pidempiä jälkiä. Priiman kanssa on kiva ajaa jälkiä, kun siltä ei into ja vietti lopu kesken. Häntä viuhuu napakasti puolelta toiselle ja nenä käy.
Jäljen jälkeen Priimakin kävi esineruudussa. Kolmas kerta toden kertoo... Noh, kyllä se esine sieltä nousi. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Ajan kanssa, kyllä siitä hyvä tulee. Olisi tietenkin helpompaa, kun olisi käsky mitä käyttää, eli nouto pitää treenata kasaan ja vasta sitten tehdä "vakavissaan" esineruutua.
Treenien päätteeksi Dooris pääsi muistelemaan haun alkeita.. Niina meni metsään ja Dooris toi "rullan", jonka jälkeen lähetin sen näytölle. Doorilla oli HAUSKAA. Dooris varmasti kevyesti suorittaisi pienellä treenimisellä hakuradan, JOS Niina olisi maalimiehenä.. joka piilolla. *heh*
Haku on kivaa ja rentoa touhua Doorikselle, aina välillä saa vähän rällätäkkin.
Tiinan Kuisma ajoi hienon jäljen, intoa löytyi. Esineruudustakin nousi esine.
Niinan Samppa ja Snorkkeli tekivät taitavasti töitä ruudussa, kyllä huomaa kuka treenaa koiriaan ahkerasti. :)
Käytiin Hirvelässä jäljellä ja esineruutuilemassa. Dooris kävi ruudussa nostamassa kaksi esinettä napakasti ja kolmannella, etuesineellä se pyörähti pari kertaa, haistoi esinettä ja ilme oli "Juu, eiiiii. Äiti näillä aina hampaitaan harjaa, ei sovi esineeksi" Juu, ruudussa oli esineenä hammasharja. :D Pienen avustuksen jälkeen Dooris ymmärsi myös harjan esineeksi ja toi sen hienosti.
Priima ajoi 350metriä pitkän, 4 kepin jäljen. Jana 8m, hyvä jäljen nosto ja kepitkin nousi hienosti. Ensimmäistä keppiä ei ollut polkija merkannut joten varmasti ilmaisu oli omatoiminen. Tiina oli ovela kun jätti sen merkkaamatta, nyt tiedän, että Priima OSAA. Pirkko oli kyllä intoa täynnä kun ilmapallo. Sille pitää vaan rohkeasti polkea reilusti pidempiä jälkiä. Priiman kanssa on kiva ajaa jälkiä, kun siltä ei into ja vietti lopu kesken. Häntä viuhuu napakasti puolelta toiselle ja nenä käy.
Jäljen jälkeen Priimakin kävi esineruudussa. Kolmas kerta toden kertoo... Noh, kyllä se esine sieltä nousi. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Ajan kanssa, kyllä siitä hyvä tulee. Olisi tietenkin helpompaa, kun olisi käsky mitä käyttää, eli nouto pitää treenata kasaan ja vasta sitten tehdä "vakavissaan" esineruutua.
Treenien päätteeksi Dooris pääsi muistelemaan haun alkeita.. Niina meni metsään ja Dooris toi "rullan", jonka jälkeen lähetin sen näytölle. Doorilla oli HAUSKAA. Dooris varmasti kevyesti suorittaisi pienellä treenimisellä hakuradan, JOS Niina olisi maalimiehenä.. joka piilolla. *heh*
Haku on kivaa ja rentoa touhua Doorikselle, aina välillä saa vähän rällätäkkin.
Tiinan Kuisma ajoi hienon jäljen, intoa löytyi. Esineruudustakin nousi esine.
Niinan Samppa ja Snorkkeli tekivät taitavasti töitä ruudussa, kyllä huomaa kuka treenaa koiriaan ahkerasti. :)
tiistai 8. syyskuuta 2009
Reeni rentouttaa
Pitkästä aikaa metsätreeniä likoille. Viimeaikoina ollaan lähinnä käyty sienestämässä metsässä.
Sunnuntaina tein likoille lyhyet "muistutusjäljet".
Doorikselle 500m, 2h vanha pari kulmaa ja 6 keppiä. Dooris nosti ensin takajäljen, mutta lähti ihan hienosti sitten pienestä kehoituksesta oikeaan suuntaan. Kepeistä jäi yksi, jonka oli vähän hankalassa paikassa kanervikon takana. Mutta mutta.. kyllä ne kaikki pitäisi nostaa.
Priimalle tein hevosenkengän mallisen jäljen, jossa yksi keppi lopussa, sekä 5m jana. Jäljellä ikää 45min. Hyvä nosto, Priima ajoi varmasti ja innokkaasti häntä viuhuen. Kepin löytyminen oli sikakivaa.
Dooris kävi myös nostamassa metsässä esineitä. Nostan nyt intoa, Dooris on puussa kiinni, kiusaan sitä leluilla ja juoksen ne metsään yksi kerrallaan. Sitten Doorikselle pk-liivit päälle ja kettinki kaulaan, rauhallinen keskittyminen ja lähetys. Dooris tykkää ja vauhtia löytyy.
Maanantaina käytiin Anniinan kanssa hirvelän perämettissä.
Priima ajoi ensimmäistä kertaa vieraan polkeman alokkaan jäljen, ikää 1h, 6 keppiä, pari kulmantapasta ja jana. Janalla neiti oli hieman pihalla, taisi ensin etsiä mun hajua, mutta kun ymmärsi, että nyt ajetaan vieraan hajuista jälkeä niin lähti hyvin. Ensimmäinen keppi nousi hienosti ja siitä jaljestyskin varmeni huimasti, selvästi tajusi mitä siltä halutaan. Anniina myös vinkkasi mulle, etten pidättelisi koiraa niin paljoa, vaan antaisin sen vähän enemmin viedä ja SE olikin ratkaiseva homma. Nostin tahtia ja Priima kloksahti raiteille kuin juna. Kaikki kepit nosti hienosti ja intoa ja tarmoa löytyi. AIVAN IHANA koira! Hirmuinen jälki-innostus nousi pintaan, lisää treeniä, JEEEE!
Doorikselle Anniina polki 30m janan, 500m, pari kulmaa ja 6 keppiä. Jälki oli 1h45min vanha. Jana erinomainen ja jäljen nosto hieno. Eka keppi nousi hienosti, mutta ensimmäinen kulma oli vaikea. Dooris etsi pitkään ja hartaasti kulmaa, mutta löysi lopulta oikean suunnan. Kolmos keppi nousi hienosti ja innokkaasti ja Dooris puhalsi hyvin kulmasta jääneet paineet ulos. Neloskeppiä ennen oli ryteikköinen suokohta, jossa neidin työskentely unohtui ja Dooris lähinnä rällästi risujen yli, joten huolimattomuus kostautui heti ryteikön loputtua olleella kepillä. Huomasin ihme käkäämisen kepin kohdalla ja rauhoitin menoa. Loppujälki hienosti ja kepitkin nousivat oikein napakasti. Jäljen jälkeen Dooris oli erittäin tyytyväisen oloinen.
Oli taas mukava käydä jälkimässä, kun metsät ei ole ihan täynnä mustikan poimijoita. Kiitos treeniseurasta Anniina.
Sunnuntaina tein likoille lyhyet "muistutusjäljet".
Doorikselle 500m, 2h vanha pari kulmaa ja 6 keppiä. Dooris nosti ensin takajäljen, mutta lähti ihan hienosti sitten pienestä kehoituksesta oikeaan suuntaan. Kepeistä jäi yksi, jonka oli vähän hankalassa paikassa kanervikon takana. Mutta mutta.. kyllä ne kaikki pitäisi nostaa.
Priimalle tein hevosenkengän mallisen jäljen, jossa yksi keppi lopussa, sekä 5m jana. Jäljellä ikää 45min. Hyvä nosto, Priima ajoi varmasti ja innokkaasti häntä viuhuen. Kepin löytyminen oli sikakivaa.
Dooris kävi myös nostamassa metsässä esineitä. Nostan nyt intoa, Dooris on puussa kiinni, kiusaan sitä leluilla ja juoksen ne metsään yksi kerrallaan. Sitten Doorikselle pk-liivit päälle ja kettinki kaulaan, rauhallinen keskittyminen ja lähetys. Dooris tykkää ja vauhtia löytyy.
Maanantaina käytiin Anniinan kanssa hirvelän perämettissä.
Priima ajoi ensimmäistä kertaa vieraan polkeman alokkaan jäljen, ikää 1h, 6 keppiä, pari kulmantapasta ja jana. Janalla neiti oli hieman pihalla, taisi ensin etsiä mun hajua, mutta kun ymmärsi, että nyt ajetaan vieraan hajuista jälkeä niin lähti hyvin. Ensimmäinen keppi nousi hienosti ja siitä jaljestyskin varmeni huimasti, selvästi tajusi mitä siltä halutaan. Anniina myös vinkkasi mulle, etten pidättelisi koiraa niin paljoa, vaan antaisin sen vähän enemmin viedä ja SE olikin ratkaiseva homma. Nostin tahtia ja Priima kloksahti raiteille kuin juna. Kaikki kepit nosti hienosti ja intoa ja tarmoa löytyi. AIVAN IHANA koira! Hirmuinen jälki-innostus nousi pintaan, lisää treeniä, JEEEE!
Doorikselle Anniina polki 30m janan, 500m, pari kulmaa ja 6 keppiä. Jälki oli 1h45min vanha. Jana erinomainen ja jäljen nosto hieno. Eka keppi nousi hienosti, mutta ensimmäinen kulma oli vaikea. Dooris etsi pitkään ja hartaasti kulmaa, mutta löysi lopulta oikean suunnan. Kolmos keppi nousi hienosti ja innokkaasti ja Dooris puhalsi hyvin kulmasta jääneet paineet ulos. Neloskeppiä ennen oli ryteikköinen suokohta, jossa neidin työskentely unohtui ja Dooris lähinnä rällästi risujen yli, joten huolimattomuus kostautui heti ryteikön loputtua olleella kepillä. Huomasin ihme käkäämisen kepin kohdalla ja rauhoitin menoa. Loppujälki hienosti ja kepitkin nousivat oikein napakasti. Jäljen jälkeen Dooris oli erittäin tyytyväisen oloinen.
Oli taas mukava käydä jälkimässä, kun metsät ei ole ihan täynnä mustikan poimijoita. Kiitos treeniseurasta Anniina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
