Kiitos kaikesta Ystäväni, Olit Paras ja Ainutlaatuinen

Iggy Pop
5.9.2001 -20.11.2009

KakkaMasan sanoin, vielä viimeisen kerran..

Kuulkaas kaverit, tänään oli vähän hassu päivä. Oli Masalla jalka ollut kovasti jo monen monta päivää kipiä, joten aamulla siihen sattumasaili aika kovasti. Äiti sitten anto niitä herkkujuttuja, jota se lääkkeeksi kutsuu ja vähän helpotti.

No siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin, kun yhtäkkiä äiti keksi antaa Masariinille MAAILMAN HIENOIMMAN luun, se oli ainankin yhtä iso kuin Masa ja kauhian herkullinen, NAM NAM. Sain sitä syödä mahan ihan killilleen, herkutella ja maistella. Kovasti tykkäsin.
Äiti oli vaan vähän outo kun se niin kovasti nyyhkytti ja vollotti. Pikkasen Masaakin asia vaivasi, mutta herkkuluu kyllä piti mielen iloisena.

No sitten äiti sanoi, että Masa pääsee mukaan autoilemaan. Sinne mentiin autoon ja ihan kahdestaan äitin kanssa. Ei tullu tytöt, eikä Puruluu mukaan, ihan vaan Masan kanssa kahdestaan mentiin. Ajeltiin ja tultiin sinne missä eilenkin käytiin. Minähä heti muistimasailin, että sieltä saa herkkuja ja rapsutuksia sieltä paikasta.
Oikeassahan Masa oli! Sain ihanasti paljonmasa rapsutuksia! Äitiki tuli istumaan Masan kanssa lattialle ja kapsutteli ja rapsutteli. Sitte tuli setä joka sekin rapsutteli. Vähän se jollain Masaa tökkäsi ja Masa kovasti ihmetteli, että mikämikä ihme se semmonen oli. Äiti kävi kovasti itkemään, vaikka se kyllä yrittimasa pidätellä sitä, mutta kyllä Masa tietää ja näkee, että nyt vollotuttaa. Masaa kovasti ihmetytti miksi äitiä vollotutti, kun yhtäkkiä Masaan ei lainkaan enää kolottanut. Ei sattunut jalkaan, vaan oli oikein hyvä olla. Siihen kävin äitin kainaloon pötköttelemään, pistin silmät kiinni ja äiti halasi minua. ...Ehkä jos ihan hetken nukkuisin, kun ei enää kolotakkaan.

Äiti jutteli hiljaa Masan korvaan juttuja lenkille lähdöstä, herkkumasoista ja metsästä. Jaa, että Masa pääsee lenkille herkuttelemaan, no totta maar kelpaa! Laitoin silmän ihanihan kiinni, huokaisin syvään ja yhtäkkiä olinkin metsässä.. enää sattunut yhtään. Nyt on Masalla hyvä olla. Ja paljon herkkumasoja!

Testing testing..

Vaikka kuinka vannoin, että teen vielä yhden keppitreenin nurmella ja vasta sitten vien koiran metsäjäljelle, niin ilmojenvaltias ei minua kuunnellut. Tämä tarina voisi alkaa sanoilla "oli synkkä myrskyinen iltapäivä.." joten en jaksanut viedä koiraa lammikk.. eiku siis pellolle.

Sunnuntaina extempore ideana lähdettiin Tiinan ja Jounin kanssa Hirvelään maastoilemaan.

Jouni tallasi Doorikselle lumisateen keskellä 500m pitkän ja useampia kulmia sisältävän jäljen kuudella kepillä. Lunta tuli ja tuli ja tuli.. Alma ja Kuisma ajoivat ensin jäljet, molemmilla meni mainiosti. Alman haisteluäänet on kyllä koomisinta mitä olen vähään aikaan kuullut.
Lähdettiin ajamaan jälkeä kahdestaan Dooriksen kanssa. Janalta nosto koiran olemuksesta päätellen epävarma, mutta jälki nousi heti oikeaan suuntaan. Keppien nostot oli mielenkiintoisia, Dooris kaivoi kepit lumen alta, joten neloskeppi hukkui metsään kiitos tehokkaan kaivuuoperaation. Dooris kyllä tomerasti ilmaisi sitä ja lennätti sen jonnekkin mylläyksellään.
Yksi kepeistä nökötti kannon päällä, joka oli ihan uusi juttu Doorikselle. Sillä meni hetki paikallistaa kepin paikka, mutta itseasiassa tämä olikin hyvä harjoitus, koska Dooriksen into nousi kattoon.
Jäljen ajo hyvää, mutta puolivälissä hieman turhan hektistä. Sillä kohdin oli maassa poikittain paljon risuja ja nuorien puiden runkoja, joten Dooris keskittyi hieman liikaa ylittämiseen. Olisin toivonut tarkempaa ajoa sillä kohdin. Muuten työnteko oli erinomaista. Koska jälki oli tallattu ennen suurinta lumipyryä, en pystynyt lainkaan metsänpohjasta, tai hangesta päättelemään missä Jouni oli kävellyt. Ihanaa, etten voinut säätää omiani metsässä, vaan oli mentävä vaan koiran perässä. Hyvä treeni, Dooriksen mieli koheni kummasti jäljen myötä ja lopussa mulla oli liinan päässä varsin itseensä tyytyväinen koiratyttö.

Jäljen jälkeen Dooris pääsi esineruutuun, jossa oli valmiit vieraat esineet. Alkuun Doorista hieman häiritsi edellisen aloittelevan koiran esineneiden tyhjät paikat, mutta hetken tutkiskelun jälkeen neiti löysi Tiinan hukkaamat aarteet. Dooris teki hyvin töitä ja upposi syvälle ruutuun. Viimeinen esine oli toisenlaisella metsäpohjalla kuin kaksi muuta, joten sen etsimiseen meni hieman aikaa ja muutama epäröivä harkinta hetki tuli, mutta omatoimisesti Dooris jatkoi työskentelyä ja toi kun toikin viimeisenkin esineen reilusti alle 5 minuutissa. Hienoa! Loppupalkkana rakas hihanpäälinen, joka toimii hyvin extrapalkkana ruudusta.

Olen oikein tyytyväinen harjoituksiin. Kiitos jäljestä Jounille ja esineruudusta Tiinalle!

Naksuttelua ja tottista Toolin kanssa

Työaamun jälkeen päätin hyödyntää työpaikan kyljessä olevan pellon keppitreeniin. Kävin latomassa 12 keppiä pellolle ja hain Dooriksen tarhasta. Neiti oli sanomattakin selvää intoa täynnä ku ilmapallo. Se kuitenkin rauhoittui istumaan keppitreenin alkuun ja lähti keskittyen töihin. Ilmaisut olivat hienoja ja intoa löytyi, turha paine oli pois niskasta. Olen oikein tyytyväinen näiden treenien etenemiseen. Jos vielä kerran tekisi nurmella ja sitten testijälki metsään, nouseeko ne tikut vaiko eikö. Kunhan kerkeän ennen lumia..

Kepittelyn jälkeen tehtiin seuraamista, paikan hakua ja oikealle käännöstä, sekä täyskäännöstä. Noh, tässäkohtaa se into taas näkyi ja Dooris liukui jatkuvasti hieman liian eteen. Kuitenkin paikka parantui treenin myötä ja oikealle käännöksetkin olivat ok. Täyskäännös toimi mun fiiliksellä hyvin, mutta vaikeahan se on ilman apuohjaajaa sanoa mitä sielä mun seläntakana tapahtuu, eli käyttääkö Dooris kunnolla takaosaansa.

Mutta olipa meillä kivaa, pitkästä aikaa ihan kahdestaan reissussa ja reenimässä.

Kyllä se koira toimii, kunhan vaan osaa sitä ohjata...

Eli tarinoita epätoivosta ja kädettömyydestä, osa miljuuna.

Eilen käytiin Hirvelässä treenaamassa mettäjuttuja. Dooris teki hienon esineruudun, upposi komiasti ja toi esineet varmasti. Ei huomautettavaa. Loppupalkaksi koiralle hihanpäälinen ja ohjaajalle naurava koira.

Sitten "ku menee näin hianosti ni tehääs viel vähän"-ohjaaja keksi että tehdään janatreeni. Alussa säätöä oikean suunnan suhteen ja sitten koira iski raiteille ja eteni kuin katujyrä... "Ohoppas, tossako se jälki olikin". Takajälki, tarkistusta, edelleen takajälki.. Ohjaaja kannustaa oikeaan suuntaan varsin iloisella ja värikkäällä äänensävyllä (NOT!), joten koira nostaa oikeaan suuntaan ja alkaa ajaa epävarmasti. Ajaa kepistä yli, tulee takaisin kehotuksesta ja ilmaisee tikun.

Keppiongelmasta jurppiintuneena päätin tehdä keppitreenin tielle. Suunnittelematta ja vain kepit tielle roiskien. En miettinyt treeniä ennalta, vaan tein vain. No ei mennyt toivotusti. Tavoite oli saada painetta pois koiralta ja intoa ilmaisuun, ei onnannu. Paine säilyi ja ilmaisut epävarmoja.
Mitä opimme tästä, kannattasko ensin kertoa mitä haluaa, ennenkun alkaa vaatimaan. Huoh. Emme siis ole tehneet lainkaan näitä keppitreenejä aikaisemmin.

Pieni tauko, koira autoon ja nupin nollausta ohjaajalle. Hieman myöhemmin jäljelle, janalla epävarma eteneminen, epävarma jäljen nosto. Isolla työllä ja ystävällisestä kannustuksesta lähti ajamaan. 5 keppiä kuudesta nousi, yksi pienellä avulla. Näin että merkkasi ja jatkoi kuitenkin matkaa, jolloin kehoitin etsimään uudestaan. Välillä varmaa ajoa ja iloisia ilmaisuja, mutta taas ongelmia ekassa tienylityksessä. Ihan viimeinen 100m erinomaista ajoa, virheetön tienylitys ja hieno kepin nosto loppuun, eli ei ihan turha jälki. Vaikkei ihan timangikaan. Kiitos Tiinalle vaihtelevasta jäljestä ja kivoista jipoista. Me halutaan lisää jälkiä sulta!

Päivällä juttelin puhelimessa personaltreinerin kanssa ja käytiin keppitreenin aakkoset läpi, sain jäsenneltyä asian nuppiini. Kiitos Mirka.

Illalla otin kepit ja koiran mukaan ja menin nurmelle. Tallasin tiuhaan ja voimakkaasti jäljen, jolle ladoin 30 keppiä. Koira matkaan, nakit taskuun ja naksu käteen. Dooris oli alussa hämillään, mutta nopeasti alkoi innostua asiasta ja ilmaisi tikkuja vauhdilla, välillä hieman liiankin vauhdilla.
Kuitenkin treeni, jossa tavoite saavutettiin, paine pois ja motivaatio kattoon.

Tallasin Priimalle 2mx3m alueen tiuhaan ja kylvin sen aivan täyteen nappuloita. Priima etsi sapuskaa 20min jonka jälkeen nappasin sen takasin autoon ja lähdettiin kotiin.

Tänään tein Doorikselle kaksi 5 kepin keppitreenisuoraa. Yön aikana Dooriksen nupissa oli tapahtunut äläys (=älyn väläys). Se teki hienosti hommia, oli innokas, aktiivinen ja päämäärähakuinen. Very good. Kyllä se koira osaa, kunhan osaan vaan ohjata ja suunnitella treenit sille sopiviksi.

Tehtiin illalla vielä tottista, seuraamista, hidasta kävelyä, sekä jäävät. Oikein hyvä. Dooriksella oli KIVAA! Kiitos Niina.

Haravahullun jalostustarkastus

Lahti 4.10.2009
Tuomari: Antti Nieminen

Koira: Dujoiedevie Hy Borinya
Säkäkorkeus: 57 cm

Ulkomuotoarvio
(arvosteluasteikko: Moitteeton, Huomautettavaa, Riittävä, Hylätty)

Koko : Moitteeton
Korkeus/pituus : Moitteeton
Sukupuolileima : Moitteeton
Pään linjat : Huomautettavaa (ei aivan yhdensuuntaiset)
Otsapenger : Moitteeton
Pään meislaus : Moitteeton
Pään pituus : Huomautettavaa (voisi olla pidempi)
Pään leveys : Moitteeton
Korvat : Huomautettavaa (hieman pyöreät)
Silmät : Huomautettavaa (isohkot)
Purenta : Huomautettavaa (alapurenta niukka)
Hampaat : Huomautettavaa (vasen ala P2 ja ylä P1)
Pigmentti : Moitteeton
Kaula : Huomautettavaa (hieman lyhyehkö vaikutelma)
Selkälinja : Moitteeton
Lantio : Moitteeton
Vatsalinja : Moitteeton
Rintakehä : Moitteeton
Luusto : Moitteeton
Eturaajat : Moitteeton
Välikämmenet : Moitteeton
Etukulmaukset : Moitteeton
Takaraajat : Moitteeton
Takakulmaukset : Moitteeton
Käpälät : Moitteeton
Häntä : Moitteeton
Etuliikkeet : Moitteeton
Takaliikkeet : Moitteeton
Sivuliikkeet : Moitteeton
Liikkeiden yleisvaikutelma : (Tuomari ei arvostellut koirilta tätä kohtaa)
Väri ja -merkit : Moitteeton
Karvapeite : Moitteeton (Hieman lyhyt turkki)
Yleiskunto : Moitteeton
Tyyppi : Moitteeton
Yleisvaikutelma : Moitteeton

Sanalliset huomiot: Luoksepäästävä ja avoin.

Kiitos järjestäjille! Suosittelen kaikille belginomistajille jalostustarkastusta, oikein mukava ja rento tapa saada laaja palaute omasta koirasta verrattuna rotumääritelmään.

Ihan pellolla...

Priima on käynyt nyt ajamassa muutamia peltojälkiä, nurmella ja rehupellolla.

Tauko on tehnyt hyvää. Olen pystynyt jättämään enemmän tyhjiä askeleita ja Priima on pitänyt hyvin tahdin. Olen tehnyt myös sille muutamia kulmia, joissa sen työskentely on ollut parempaa kuin osasin toivoakkaan.

Josko sille ajelisi joitain peltojälkiä vielä lisää syksyn aikana. Metsässä kun tolla koiralla on lähinnä vaan formula-vaihde päällä. Mielellään ajaisi yli 2h vanhoja jälkiä, tuoreet (1h ikäiset) on sille hankalampia, kun ei se oikein malttaisi tehdä tarkasti töitä. Priima haluisi lähinnä juosta kepiltä kepille.

Ehkä ensivuonna uskallan pikkasen vaatia sitten jo aikuiselta koiralta, josko saisi paketin kasaan tuoreillakin jäljillä.

Dooris on esineruutuillut ja motivaatio alkaa olla toivomani. Sisään on ajettu hurjasti intoa ja erilaisia esineitä. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Pieni palauttava jana..

Dooris sai eilen illalla pienen janatreenin. Jana oli vanhalla heinikkoisella tiepohjalla, joka meni melko jyrkästi alamäkeen, jälki lähti jyrkähkössä kulmassa oikealle "takasinpäin" ylärinteeseen. Janalla eteneminen hyvä, rauhallinen, tarkasti takajäljen 2m ja kääntyi oikeaan suuntaan. Jäljen ajo hyvä ja esineilmaisu innokas. Oikein kiva pieni treeni.

Janan vanhentumista odotellessa tehtiin pikkasen tottista, seuraamisen paikkaa, parin askeleen peruutusta ja luoksetulosta maahan pysähtymistä. Meni ihan ok.

Priimalla oli vapaapäivä harrastuksista. Päivällä lenkkeiltiin ensimmäinen vetovyölenkki, joten likka oli vähän poikki. Dooriksessa tämä ei taas yllättäen näkynyt missään.

Luota koiraan, luota koiraan, luota koiraan...

Eilen illalla meil oli jälkitreenit, jotka vähän venähti pimeän puolelle.
Dooris ajoi valosalla 500m pitkän kuuden kepin jäljen, jossa oli 50m jana hakkuuaukealla. Janalla eteneminen oli hieman hapuilevaa, mutta jäljen nosto erinomainen. Dooris ajoi hienosti, jäljellä oli usempia kallion ylityksiä jotka menivät hienosti. Viimeinen keppi valitettavasti hujahti ohitse. Varmaankin suurimmaksi osaksi mun ohjausvirhe ja edelleen keppimotivaatio ei ole ihan huippu, mutta paranemaan päin.

Priima sitten jäljesti ohjaajalle hieman hankalemmissa olosuhteissa. Jäljellä mittaa se sama 500m ja keppejä siellä 6 ja ikää parisen tuntia. Metsä oli pilkkosenpimeä, ajaessa kello läheteli jo yhdeksää. Jäljen nosto ok parin metrin janalta. Alussa ajo ok ja keppejä löytyi ihan hyvin, mutta kun jälki kurvasi ryteikö puolelle ja ohjaajan eteneminen alkoi lähennellä mahdottomuutta keppien ilmaisukin meni epävarmaksi, kuitenkin koko jäljeltä saatiin 4 keppiä ja epäilen Priiman ilmaisseen viidettäkin, mutta koska keskityin itse eteenpäin haparoimiseen, niin neiti kyllästyi odottelemaan. Sinäänsä oli hauska kokemus, Priimalla oli SUURI motivaatio ajaa jälkeä ja se painoi voimakkaasti valjaisiin, eli veto oli pikkasen turhankin kova, jouduin kaksi käsin roikkumaan liinassa. Kyllä sitte jälkikäteen vähän jo naurattikin, mutta metsässä meinasi jo itku tulla.

Olin illalla polkenut "varajäljen" treeniryhmäläisille, joka jäi sitten ajamatta, kun kaikkien jäljet meni siedettävästi. Metsä oli niin tuhannen täynnä sienestäjiä ja jäljestäjiä ja ryhmän koirat ovat kaikki aika kokemattomia, niin siksi tämän varapätkän tein kuivan kanervikko-jäkälä metsän puolelle, jossa ei marjastajat niin viihdy.

Juteltiin treenien päätyttyä illalla, että voisin koettaa tänään aamulla ajattaa tämän varajäljen Dooriksella ja pistinkin kellon soimaan aikaseen... no empä sitten ollut herännyt kellon soittoon, jotenka luovuin ajatuksesta heti aamusta. Iltapäivällä lähdin kuitenkin lenkittämään koiria ja koska ajelin kuitenkin Lelun suuntaan, niin päätin koettaa mitä käy..

Puin Doorikselle nahkapannan ja 5m liina, lykkäsin nakit taskuun ja eiku menoksi.
Janalla hyvä eteneminen, hyvin epävarma jäljen nosto, ymmärrettävästi. Dooriksen vanhin jälki ennen tätä oli 2½h ikäinen. Kehuin rauhallisesti ja kannustavasti, kun Dooris haistoi jäljen kohdalta ja se alkoikin edetä epävarmasti, laskin liinasta irti ja annoin sen mennä omaa tahtiaan. Mulle tuli heti epävarmuus ja pysähdyin katselemaan metsää, että eikös siinä kohtaa pitänyt olla jo mutka.. Kun käänsin katseeni eteenpäin ilmaisi Dooris keppiä! Palkkasin likan ja se jatkoi jo reilusti varmemmin ja innokkaammin jäljestämistä, kuitenkin erittäin rauhallista tahtia. Olin koko jäljen aivan vaiti ja seurasin Doorista reilun matkan päästä hitaasti edeten. Kepin löydettyään Dooris makasi hiljaa metsässä ja odotti, että tulin palkkaamaan. Annoin makkaraa ja lähetin rauhallisesti uudestaan jäljelle. Ajettiin koko jälki läpi, kaikki kepit nousivat ja voin sanoa, olin haljeta ylpeydestä viimeisellä kepillä. Dooriskin vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä. Jäljen jälkeen Dooris halusi taistella pitkään ja hartaasti lelusta ja annoinkin sen leikkiä sydämensä kyllyydestä, se oli sen ansainnut.

Josko minä nyt luottaisin tuohon koiraan ja sen ominaisuuksiin. On se vaan ihana pieni KirppuDooris.

Dooris lepäsi hetken autossa ja otin Priiman kanssa pienen seuraamistreenin, palkaten lelulla. Treeni meni hyvin. Tämän jälkeen tein Doorikselle vielä kolme esineen nostoa pistoilla, jotka menivät erinomaisesti. Virtaa riitti vielä "ruututreeniin" varsin hyvin ja vähän päällekin.
Masa sai likkojen treenien jälkeen vähän repiä lelua ja haukkua gou-gou, joten nyt on kaikki koirat tyytyväisiä.

Hammasharja esineruudussa...

Kaikkea ei voi pieni koiratyttö ymmärtää!

Käytiin Hirvelässä jäljellä ja esineruutuilemassa. Dooris kävi ruudussa nostamassa kaksi esinettä napakasti ja kolmannella, etuesineellä se pyörähti pari kertaa, haistoi esinettä ja ilme oli "Juu, eiiiii. Äiti näillä aina hampaitaan harjaa, ei sovi esineeksi" Juu, ruudussa oli esineenä hammasharja. :D Pienen avustuksen jälkeen Dooris ymmärsi myös harjan esineeksi ja toi sen hienosti.

Priima ajoi 350metriä pitkän, 4 kepin jäljen. Jana 8m, hyvä jäljen nosto ja kepitkin nousi hienosti. Ensimmäistä keppiä ei ollut polkija merkannut joten varmasti ilmaisu oli omatoiminen. Tiina oli ovela kun jätti sen merkkaamatta, nyt tiedän, että Priima OSAA. Pirkko oli kyllä intoa täynnä kun ilmapallo. Sille pitää vaan rohkeasti polkea reilusti pidempiä jälkiä. Priiman kanssa on kiva ajaa jälkiä, kun siltä ei into ja vietti lopu kesken. Häntä viuhuu napakasti puolelta toiselle ja nenä käy.

Jäljen jälkeen Priimakin kävi esineruudussa. Kolmas kerta toden kertoo... Noh, kyllä se esine sieltä nousi. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Ajan kanssa, kyllä siitä hyvä tulee. Olisi tietenkin helpompaa, kun olisi käsky mitä käyttää, eli nouto pitää treenata kasaan ja vasta sitten tehdä "vakavissaan" esineruutua.

Treenien päätteeksi Dooris pääsi muistelemaan haun alkeita.. Niina meni metsään ja Dooris toi "rullan", jonka jälkeen lähetin sen näytölle. Doorilla oli HAUSKAA. Dooris varmasti kevyesti suorittaisi pienellä treenimisellä hakuradan, JOS Niina olisi maalimiehenä.. joka piilolla. *heh*
Haku on kivaa ja rentoa touhua Doorikselle, aina välillä saa vähän rällätäkkin.

Tiinan Kuisma ajoi hienon jäljen, intoa löytyi. Esineruudustakin nousi esine.
Niinan Samppa ja Snorkkeli tekivät taitavasti töitä ruudussa, kyllä huomaa kuka treenaa koiriaan ahkerasti. :)

Reeni rentouttaa

Pitkästä aikaa metsätreeniä likoille. Viimeaikoina ollaan lähinnä käyty sienestämässä metsässä.

Sunnuntaina tein likoille lyhyet "muistutusjäljet".

Doorikselle 500m, 2h vanha pari kulmaa ja 6 keppiä. Dooris nosti ensin takajäljen, mutta lähti ihan hienosti sitten pienestä kehoituksesta oikeaan suuntaan. Kepeistä jäi yksi, jonka oli vähän hankalassa paikassa kanervikon takana. Mutta mutta.. kyllä ne kaikki pitäisi nostaa.
Priimalle tein hevosenkengän mallisen jäljen, jossa yksi keppi lopussa, sekä 5m jana. Jäljellä ikää 45min. Hyvä nosto, Priima ajoi varmasti ja innokkaasti häntä viuhuen. Kepin löytyminen oli sikakivaa.

Dooris kävi myös nostamassa metsässä esineitä. Nostan nyt intoa, Dooris on puussa kiinni, kiusaan sitä leluilla ja juoksen ne metsään yksi kerrallaan. Sitten Doorikselle pk-liivit päälle ja kettinki kaulaan, rauhallinen keskittyminen ja lähetys. Dooris tykkää ja vauhtia löytyy.

Maanantaina käytiin Anniinan kanssa hirvelän perämettissä.

Priima ajoi ensimmäistä kertaa vieraan polkeman alokkaan jäljen, ikää 1h, 6 keppiä, pari kulmantapasta ja jana. Janalla neiti oli hieman pihalla, taisi ensin etsiä mun hajua, mutta kun ymmärsi, että nyt ajetaan vieraan hajuista jälkeä niin lähti hyvin. Ensimmäinen keppi nousi hienosti ja siitä jaljestyskin varmeni huimasti, selvästi tajusi mitä siltä halutaan. Anniina myös vinkkasi mulle, etten pidättelisi koiraa niin paljoa, vaan antaisin sen vähän enemmin viedä ja SE olikin ratkaiseva homma. Nostin tahtia ja Priima kloksahti raiteille kuin juna. Kaikki kepit nosti hienosti ja intoa ja tarmoa löytyi. AIVAN IHANA koira! Hirmuinen jälki-innostus nousi pintaan, lisää treeniä, JEEEE!

Doorikselle Anniina polki 30m janan, 500m, pari kulmaa ja 6 keppiä. Jälki oli 1h45min vanha. Jana erinomainen ja jäljen nosto hieno. Eka keppi nousi hienosti, mutta ensimmäinen kulma oli vaikea. Dooris etsi pitkään ja hartaasti kulmaa, mutta löysi lopulta oikean suunnan. Kolmos keppi nousi hienosti ja innokkaasti ja Dooris puhalsi hyvin kulmasta jääneet paineet ulos. Neloskeppiä ennen oli ryteikköinen suokohta, jossa neidin työskentely unohtui ja Dooris lähinnä rällästi risujen yli, joten huolimattomuus kostautui heti ryteikön loputtua olleella kepillä. Huomasin ihme käkäämisen kepin kohdalla ja rauhoitin menoa. Loppujälki hienosti ja kepitkin nousivat oikein napakasti. Jäljen jälkeen Dooris oli erittäin tyytyväisen oloinen.

Oli taas mukava käydä jälkimässä, kun metsät ei ole ihan täynnä mustikan poimijoita. Kiitos treeniseurasta Anniina.

Käyttöbelgejä näytössä ja näyttöbelgejä käytössä

Lähdettiin Kakkiksen kanssa katselemaan seurakoirakerhon tottistreenejä illalla. Masariini tykkäsi kovasti, kun kentänlaidalla oli PALJON pentuja, jotka on kaikki niiiiin ihania Masariinin mielestä. On toi Pappa kyllä uskomaton, kun sen onnelliseksi tekeminen on niin helppoa, pikkasen huomiota ja omaa aikaa, niin kaveri on ihan onnesta soikeana. Sain sitten vielä pyörähdellä näytelmätreeneissä Uuno-malin kanssa. Uunohan oli ku vanha tekijä, oikea näyttelykäyttelymali, kyllä sille vielä punanen nauha kehästä noudetaan. ;)

Kenttäilyn jälkeen pakkasin likat autoon ja ajelin Lelun takametsään jäljelle. Polkasin Doorikselle 500m pitkän, kuuden kepin jäljen pitkällä janalla. Priima sai 300m kiemuraa heinikkometsässä ja lopussa oli kissaneruokapussi. Jälkien vanhentumista odotellessa käytiin tyttöjen kanssa montuilla lenkillä.

Pirkolla oli KIVAA jäljellä, ojanylitys oli hieno ja kissanruokapussi löytyi helposti. JEE-JEE!

Dooris nosti jälkensä hienosti, jana oli suorastaan hieno. Kaksi välikeppiä jäi, joista toista Dooris kyllä etsi tarkkaan, mutta olisi kait kaivannut pientä kannustamista etsimiseen. Jäljen ajo varmaa ja halukasta. Koitetaan noita keppejä varmentaa positiivisen kautta, erittäin suuri palkka löydetyistä, eikä painetta vaikka jättää vahingossa. Dooris kun haluaa nostaa kaikki, mutta jokin siinä klikkaa. Jos sitten hyvällä alkaisi motivaatio kasvamaan vieläkin suuremmaksi. Nyt jäljellä oli eilen katkotut uudet kepit, jotka nappasin kotona taskuun, joten olivat hyvin hajustuneet.
Dooriksen asenne oli hyvä työntekoa kohtaan, jo kotona se huomasi tavaroiden pakkaamisesta mikä oli jutun juoni ja neiti oli kovin innokas.

Dooris on nyt antibioottikuurilla borrelioosiepäilyn vuoksi, joten kova treenaaminen on tauolla. Mutta tälläisiä pienempiä jälkiä ja tottiksen uusia juttuja (ruutu, kaukokäskyjen seisomaan nouseminen, luoksetulon maahan pysähdys) treenitään kuitenkin.

Treenatreena

Ei olla kovin järjestelmällisesti treenitty. Priiman kanssa lähinnä leikkimistä, esteiden ylitysharjoituksia ja näitä yhdessä. Dooriksen kanssa tehty noutoja ja eteenlähetystä.

Alkuviikosta tehtiin Dooriksen kanssa APKY:n kentällä koko tottiskaavio läpi ja komiastihan se meni. Aluksi koirassa oli virtaa kuin pienessä kylässä, mutta seuraamisten loppuvaiheessa tasoittui jo normaaliksi. Jäävät, noudot ja eteenlähetys onnistuivat erinomaisesti.

Tänään käytiin Kaakkojen kenttäreeneissä Pirkon kanssa. Neiti oli hieman härveli, mutta teki kaiken ok. Paikallaan makuu pitää treenata kuntoon, rauhallisuus ja varmuus puuttuu.

Tottistreenien jälkeen kurvasin suoraan metsään ja kävin polkemassa Doorikselle jäljen (Kiitos Martti yllytyksestä!). Jälki vanheni sen mitä aurinko antoi periksi, tunnin vanhana sen suunnilleen ajoimme. Dooris lähti jäljelle erittäin hyvässä mielentilassa, alusta saakka häntä viuhuen ja ensialkuun oli hieman ylimääräistäkin intoa. Kaikki kepit kuitenkin komeasti ylös ja jäljen ajokin riittävän varmaa. Hyvä mieli koiralla ja ohjaajalla, HYVÄ TOOLILOO!

Esineruutua ja kotikutoista hakua

Vaihtelu virkistää.

Illalla pakkasin likat autoon ja ajeltiin lähimetsään treenimään.

Dooris kävi esineruudussa. Se lähti hyvin, mutta teki alkuun todella lyhyitä pistoja ja jäi hengaamaan 30 metriin, jos niinkään pitkälle. Etuesine nousi. Pienin kitkutuksen jälkeen takanurkan esine nousi myös. Sitten menikin ihan lekkerpeliksi, neiti vaan toljotti ruudussa ja tepasteli ympäriinsä. Kutsuin sen takasin ja myllytin (eli siis yllytin ja riekutin) sen korkeampaan vireeseen ja lähetin ruutuun. No nousihan se viimeinenkin takaesine.

Priimalle ei tehty tänään esineruutua, vaan tehtiin kahden hengen ja yhden koiran hakutreenit. Priimalla oli KIVAA! Niina juoksi metsään ja Priima pääsi perään, sai namipalkan ja Niina toi sen "keskilinjalle" syötellen. Tehtiin 5 toistoa. Priima olisi kyllä hyvä hakukoira, sillä on hurja maalimiesmotivaatio ja se liikkuu metsässä tuulispäänä, pusikko vaan ryskyy kun likka menee siitä läpi. Varmasti saa muutkin nyt juosta Pirkkoa piiloon metsään, ihan neidin omaksi iloksi.

Käytiin välillä koirien kanssa lenkillä ja lopuksi tein Doorikselle vielä nostattavan treenin. Riekutin sitä littanalla jalkapallolla, käskin istumaan ja vein pallon metsään. Loin omalla liikkumisella ja äänenpainolla jännitteen lähetykseen. Dooris nousi hyvin tästä treenistä ja taidamme toistaa näitä nyt muutamia kertoja. Dooris tarvii PALJON lisää esinemotivaatiota, esineruudusta tarvii nyt saada paras paikka Doorikselle.

Vaikka mie aina jupisen tänne näitä "voikumutkumenihuonosti" juttuja, niin kyllä meidän treenit onnistuukin. Usein on todella kivoja treenejä, mutta tuntuu että ne ei-niin-onnistuneet tarvii kirjata ylös, että voi jälkikäteen itse lukea ja miettiä mitä meni pieleen. Pitäisi varmaan niitä onnistuneitakin kirjata, jos löytäisi sen eron, että miksi joku treeni onnistuu ja toinen epäonnistuu.

Loppuen lopuksi tänään sain taas selkiytettyä ajatusta tulevien treenien suhteen ja tiedän mitä aion tehdä esineruudun eteen. Hyvä juttu siis.

Se on Siinä!

Meinaan Dooriksen tokoura toistaiseksi.

Käytiin tänään Elimäellä avoimen luokan kokeessa ja Dooris teki töitä ykköstuloksen arvoisesti.

Osa-alueittain

Paikallaan makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 7 (liian tiivistä tuomarin mielestä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (muuten hieno, mutku se seuraaminen)
Luoksetulo 7 (tulee ravilla, muuten hyvä)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (sama ku maahanmenossa)
Noutaminen 8 (meni vauhdilla kapulalle ja korjasi otetta kerran)
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 176p. 2. sija ja TK2

Dooris oli toivomassani vireessä, iloinen ja aktiivinen. Olen erittäin tyytyväinen ja koen, että onnistuimme hyvin. Tuomari nyt vaan ei pidä koiriani seuraamisesta, eihän sille mitään voi. Ei se kyllä aikanaan tykännyt Nanankaan seuraamisesta, joten olihan tuo seiska odotettavissa.

Nyt tokoilut saa jäädä taka-alalle ja keskitymme treenaamaan loppu kauden pk-jäljen eri osa-alueita. :)

Mitäpäs muuta ku jälkeä jälkeä..

Ajatuksissa oli pitää välipäivä, mut silloin reenataan ku siltä tuntuu.

Priimalle tein lyhyen (250m) jäljen, jossa kaksi keppiä. Jälki vanheni (vahingossa, jäin juoruamaan) 2h, eikä sillä ollut lainkaan ruokaa. Keppeille, sammaleen alle, kaivoin kissanruoka-annospussit. Priima ILMAISI itse kepit, mutta ei tuntunut tajuavan yhtään, että ruokaa tulee maasta, vaan tuijotteli taskujani innoissaan. Vasta kun näyttämällä näytin mitä sammaleen alta paljastui, niin se innostui. Toisella kepillä oli jo vähän paremmin kärryillä "kätketystä aarteesta". Jäljen ajo meni hienosti.

Doorikselle tein 500m, 3 kulmaa, 6 keppiä ja 30m janan (polulla). Matkan varrelle tallasin myös vähän tapahtumia, eli S-mutkaa ja vältin kaavamaista etenemistä muutenkin. Dooris nosti takajäljen, tarvitsi apua oikeaan suuntaan korjaamiseen. Alku tämän vuoksi vaikeaa. Ajoi ensimmäisen kepin yli/ohi. Kepin kohdalla aloin ihmetellä aarretta ja Dooris tuli myös katsomaan mitä oli unohtanut. Kehuin kepin ilmaisemisesta ja jatkettiin matkaa. Kulma ja ylämäki meni hienosti ja keppikin löytyi. Palkkasin jauhelihalla, josta Dooris innostui. Tämän jälkeen ajoon tuli HUOMATTAVASTI lisää asennetta ja intoa. Neiti ajoi halukkaasti ja määrätietoisesti, tutki uteliaasti kaikki kiemurat ja koko olemus oli täysillä mukana. Vitoskeppi oli vähän hassussa paikassa, pienen sammaleisen kiven päällä. No, ilta oli laskenut jäljen hajun ja Dooris ohitti kepin, hieman harkiten kuitenkin. Ihmettelin keppiä ja neiti palasi toteamaan mokansa. Jäljen ajo jatkui varmasti, viimeinen keppi nousi hienosti.

VAIKKA kaksi keppiä "jäi", niin olin todella tyytyväinen Doorikseen ja sen asenteeseen jäljellä, sitten kun pääsi vauhtiin. Varmasti otan seuraavaksikin jauhelihaa palkaksi.

Eiköhän tää tästä.

Ensi viikko meneekin sitten Doorikselta TOKOttaessa. Priima pääsee varmasti jäljelle.

Jälkitreenit

Dooris ja Priima kävivät tänään Minnan jälkitreeneissä.

Dooriksen jälki oli n.250m pitkä. Jananostossa tarkisti ensin takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan. Ajo ok, ottaen huomioon, että alue oli täysin marjastamien tallaama, oletettavasti ennen ja jälkeen jäljen polkijan tallaamista. Keppejä olisi pitänyt löytyä 6, mutta löytyi vain 3. Houston we REALLY have a problem.

Pirkolla 200m, muutama kulma ja lopussa keppi, jonka alle piilotettu herkkupurkki. Priima ajoi innokkaasti, halukkaasti ja tomerasti. Kulmissa pientä säätöä, mutta selvitti häntä heiluen. Esineellä ilmaisu ja sapuskat naamaan. Kyl tuo PirkkoRiitta vaan on aito jälkikoira.

Kaksi jälkeä ja valoa tunnelin päässä

Eilen laiskoteltiin, käytiin vaan koirien kanssa rannalla ja uimassa. Nollauspäivä on toisinaan hyvästä.

Tänään illalla tein Doorikselle ja Priimalle jäljet Vilniemelle. Jälkien vanhetessa käytiin Masan kanssa Ristiniemessä lenkillä ja herkuttelemassa mustikoilla.

Priimalle 1h vanha kahden kulman ja yhden kaaren jälki, mittaa n. 200m, ei ruokaa matkanvarrella. Lopussa keppi ja sammalten alle piilotettu purkki, jossa hau-hau championia.
Lähetin Priiman 1½ m jäljen sivusta, joskin se oli merkannut jäljen jo useampi metri aikaisemmin. Hinku oli kova, joten vauhtikin sen mukainen. Puristin liinaa rystyset valkosina, jotta likka ei rynnisi liian lujaa. Koskan nyt Priima OSAA (omasta mielestään), niin on KIVAA!

Neiti ajoi jäljen, vauhdista huolimatta, hyvin ja kulmatkin sujuivat ilman säätämistä. Jopa ihka ensimmäinen polun ylitys sujui hyvin, toki pienen tarkistuksen kautta. Kepille tultuaan Priima heitti maahan ja heilutti häntää.

Seuraavaksi otan käyttöön ne kissanruokapussit purkin tilalla, joista ei haju liitele koiran nenään, mutta palkka tulee kuitenkin maasta. Olin erittäin tyytyväinen tähän jälkeen. Nyt uskaltaa jo tehdä vähän pidempiä (200-500m) jälkiä ilman ruokaa ja laittaa enemmin keppejä (kissanruokapusseineen).

Dooriksen jälki oli noin puoli kilometriä pitkä ja 1h40min vanha. Pitkä jana aukealla paikalla, Dooris eteni hyvin, mutta jäljen nostossa oli epävarmuutta. Se pysähtyi ja haisteli pitkään maata siitä kohtaa mistä olin kävellyt ja alkoi edetä. Ensimmäiset 5m Dooris eteni hyvin hitaasti ja tarkasti, en lähtenyt perään vaan odotin lähteekö se hyvin jäljelle. Koin että se kaipasi varmistusta minulta, että on oikealla jäljellä. Kun varmistusta ei tullut, niin Dooris uskoi omaan nenäänsä ja totesi, että jälki on oikea. Sen tietää kun koira lähtee puskemaan liinaa vasten ja minä menen perässä.

Ekassa kulmassa Dooris teki oudon jäljenvaihdon väärään suuntaan, mutta 10m ajettuaan liinatuntuma katosi, se itse kääntyi ja lähti etsimään omaa jälkeä takaapäin. Jatkoi hyvin, ajoi 3 seuraavaa kulmaa erinomaisesti, mutta neljännessa kulmassa oli ongelmia. Nämä ongelmat oli tehnyt jäljen polkija (=allekirjoittanut) ihan kaikessa viisaudessaan.. "Menen tuosta, eiku siinä onkin asfalttitie, menen siis takaisin metrin, käännyn 90astetta ja menen tästä.." Dooris meni pusikon läpi, kummasteli jäljen katoamista, tarkisti tien laitaa useasti ja palasi kulmaan. Taas se tiputti vauhdin pois ja alkoi etsiä askeleita. Edettiin 5 metriä askel askeleelta tarkastaen ja sitten koira löi kaasun pohjaan.. No turbon loksahtaessa päälle jäi vitoskeppi kahden mustikkapensaan väliin, pieneen kuoppaan. Nappasin kepin mennessämme. Viimeisen kepin Dooris nosti taas hyvin.

Palkkasin kepeiltä nakilla ja vahvistin ilmaisua naksulla. Kun Dooris meni maahan naksautin, vein palkan sille ja Dooris tarjosi uudestaan ilmaisua (nenä kiinni keppiin), naksautin ja palkkasin uudestaan. Seuraavalla jäljellä jätän tämän vahvistamisen pois, mutta nyt se tuntui olevan tarpeen koiran motivaation nostamiseksi.

Olin tyytyväinen Dooriksen mielentilaan jäljellä, toki muutama epävarma kohta tuli, mutta se ratkaisi tilanteet ilman apuja ja jatkoi jälkeä hyvin. Viimeiseltä kepiltä se lähti iloisena, häntä viuhuen.
Jäljen jälkeen vein kolme esinettä metsään ja Dooris sai hakea ne. Likalla oli tosi hauskaa, koska esineet olivat narupalloja. Pikkasen pitää toisinaan bilettää.

Naksuttelua, jälkeä ja kauhiasti märkiä koiria...

Mulla on ollut vähän takki tyhjä treenaamisen kanssa. Tehty on, mutta ei ajatuksella. Eilen tuli sitten stoppi ja oli pakko kasata ajatukset ja alkaa tehdä tarkkoja treenisuunnitelmia. Alkuvuodesta tein aina viikkosuunnitelman ja sen mukaan mentiin. Suunnnitelmassa tärkeintä oli treenattavat liikkeet, ei niinkään treeni ajat ja -määrät.

Eilen käytiin jäljellä Priiman ja Dooriksen kanssa.

Priima ajoi hienosti oman 300 metrisen metsäjälkensä. Priimalla on lyhyt (n.2m) jana ja heti jäljen noston jälkeen nappuloita palkkana. Jäljellä on joitain namikasoja (nappulaa) ja lopussa keppi. Jäljellä oli kolme kulmaa, kulmat haluan opettaa Priimalle rauhassa, koska Dooriksen kanssa olen hutiloinut niissä. Priimalla on viimeisellä askeleella namikasa ja seuraava askel lähteekin jo pois kulmasta. Eli askel jossa ruokaa ja suunnan muutos. Näyttää toimivan Priimalle. Nyt olemme ajaneet 5 metsäjälkeä ja Priiman rytmi paranee kokoajan. Aluksi neiti oli intoa täynnä, muttei ihan muistanut miksi.. Se ajoi jälkeä häntä viuhuen ja välillä sinkosi suukottamaan minua ja taas jatkoi. Nyt ei enää kiinnosta suukottelut, vaan metsäjäljen syvin olemus on palannut Priiman mieleen. Häntä kyllä viuhuu edelleen.

Dooris ajoi eilen 500m pitkän jäljen, jossa kolme maastopohjan vaihdosta, hakkuuta, männykkö ja nuorta koivikkoa. Janalta jäljen nosto hyvä. Neiti painatti ensimmäisen kepin yli, otti painetta, nosti neljä seuraavaa keppiä hyvin ja lopussa meinasi jyräyttää viimeisen kepin yli.

Tästä suivaantuneena menin tänään illalla ajamaan sille toisen jäljen, vain 400m, terävä kulma, kaksi ysikymppistä ja yksi keppi lopussa. Dooris nosti jäljen huonommin, meni ensin takajäljelle eikä meinannut itse korjata. Pienellä ("toiseen suuntaan") se lähti ajamaan, kulmissa ongelmia, keppi nousi hyvin. Jotain mun tarvii keksiä.. mutta mitä... Kuitenkin Dooriksella oli hyvä mieli jäljen jälkeen, koska en puuttunut sen ajoon mitenkään, en edes kehunut matkan varrella. Kehut se sai vain kepistä.

Ollaan myös käyty tottistelemassa.

Priima treenaa leikkimistä, noutoa ja esteitä. Tänään kapulan suuhunottotreenit sujuivat hienosti ja Priima tarttuu jo kapulaan halukkaasti ja pitääkin sitä pienen hetken. Kapulatreenin jälkeen mentiin ekaa kertaa esteille. Priima hyppäsi ensin matalan (60cm) esteen edestakaisin ja kiipesi matalan A-esteen. Lopuksi koitettiin ENSIMMÄISTÄ KERTAA metristä hyppyä. Ensin Priima otti tukea esteestä, mutta palkkasi kuitenkin hillitysti, koska se meni yli ilman epäröintiä. Uudella yrityksellä Priima hyppäsi lennokkaan loikan ja sai suuren palkan.

Dooris on treenannut... no sanotaan näin, että me ollaan oltu vähän hukassa mitä ja miten me treenataan. Joten koska tänä vuonna ei mennäkkään pk-kokeisiin, niin kaivoin nakit ja naksuttimen laatikosta, eli treenailtiin tokon liikkeitä. Dooris muisti muuten koukerot hyvin, mutta liikkeestä seisomisessa on pientä epävarmuutta. Kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys meni hienosti. Lopuksi Dooris teki pienen "ryhmä"paikallaan makuun Sammy aussien kanssa ja sai palkaksi narupallon.

Päivät on muuten kuluneet sisällä, iltaisin olen käyttänyt trion lenkillä. Päivisin olen kuitenkin ottanut jonkun koiran mukaan ja ajanut/pyöräilyt rannalle ja uittanut onnellista karvakorvaa. Heitin itsekin talviturkin pari päivää sitten, Masariinilla oli jännää ku emäntäkin ui. Priima on käynyt kahlailemassa jälkien jälkeen koivukujalla. Dooris kävi tänään yksinään puljaamassa koivukujan laiturilta, hirmuisia loikkia veteen ja matkauintia laiturilta rantaan. Välillä piti vähän pelastella naapurin likkoja loikkaamalla suoraan tyttöjen keskelle veteen. Kyllä oli kivaa. Masa kävi keskustassa mattolaiturilta pulahtamassa ja sitten hieman kaupungilla kävelemässä, oli taas Masalla ihmeteltävää Hamina hulinoissa. :P

BH Priima

Priima kävi tänään ekassa virallisessa kokeessaan.
Aamulla suunnattiin auton nokka kohti Anjalankoskea ja käyttäytymiskoetta.
Priima oli viimeisessä parissa suorittamassa tottelevaisuutta, joten mulla oli REILUSTI aikaa panikoida. Priima teki oikein mukavan suorituksen, mutta ei kuitenkaan ollut ihan siinä vireessä missä olisin halunnut. Seuraamiset EH ja ERI, liikkeestä istumisen teki hyvin, maahan meni ok ja luoksetulo oli vauhdikas. Paikallaan makuussa sitten tuli virhe. Priima jäi makuulle, mutta sen mielessä oli miljoona asiaa, eikä se keskittynyt tekemiseen. Hetken maattuaan se matoili uroksen paalulle, nousi istumaan ja pienen pohdinnan jälkeen hiipi luokseni. Tuomari ei pitänyt tätä kuitenkaan ratkaisevana virheenä vaan hyväksyi tottelevaisuusosion.
Kaupunkiosassa Priima oli ihan oma itsensä. Tolppaan yksin jäädessään, se ilmoitti koirille olemassa olostaan nostamalla hännän lipuksi ja ensimmäiselle koiralle se hieman haukahtelikin. Toisen sieti jo paremmin.
Koe läpäistiin hyväksytysti, joten Priiman nimen eteen voi nyt liittää BH-koularin. :)

Hyvä Pirkko!

Onnistuneet jälkitreenit

VIIMEIN!

Dooriksen jälkitreenit on tällä kaudella menneet enempi vähempi pieleen. Mie olen miettinyt pääni puhki ongelman ydintä. Miksi se ajaa erinomaisia jälkiä, kun itse poljen, miksi kaikki katoaa yleisissä treeneissä, miksi se on kuitenkin kokeissa ajanut varmasti jäljet? Lopulta tulin siihen tulokseen, että yleensä kun vieras polkee jäljen lähtee hän mukaan seuraamaan miten ajo sujuu. Tästä ei Dooris pidä, tai siis minä otan todella pahasti häiriötä kaikesta mitä takana tuleva ihminen tekee, pienikin huokaus tai "eikäku" saa minut kiristymään, enkä luota koiraan.

Eilen koitettiin, Katja kävi polkemassa jäljen ja me ajettiin se kahdestaan Dooriksen kanssa. Dooris teki töitä täysillä, itsevarmasti ja häntä onnesta viuhuen. Se nosti janalta jäljen heti oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan varmasti ja määrätietoisesti. Kaikki 6 keppiä nousi määrätietoisesti. Jäljellä oli iso kallio ennen vitoskeppiä, jonka yli Dooris ajoi erinomaisesti, merkkasi jäljen metsäänmeno kohdan, mutta päätti lähteä lenkkeilemään leveää polkua pitkin, jonka yli jälki meni.. Se marssi nokka pystyssä polkua pitkin kymmenisen metriä, kysyin neidiltä että mitäs se oikein tekee, jolloin se kääntyi katsomaan minua ja heilutti häntää vitsikkään näköisenä. Hymyilevällä äänellä sanoin: "Mentäiskö ettii jälki?" ja samantien Dooris sinkosi takaisin jäljelle, nosti kepin ja koko koira nauroi. En tiedä vaikuttiko polulla juuri kulkenut hevonen näin paljon, vai mikä sille tuli, mutta eipä paljoa menoa haitannut. Kävi vaan naurattamaan neidin omat koukerot. Onneksi tuo on niin helppo luettava, että siitä näki kilometrin päähän ettei se jälki todellakaan sinne mennyt. Dooris jatkoi jälkeä hyvin ja nosti kuutoskepinkin varmasti. Ja koko koira nauroi.

Nyt ei siis oteta enää jäljenpolkijaa mukaan metsään, vaan ajellaan jäljet ihan keskenämme.

Priima on koko viikon tottistellut ahkerasti nurmikentillä. Intoa ja vauhtia on riittänyt.

Priima treenaa tottista

...Takana treenitauko.


Juhannuksen onnettomuus, jonka myötä Tempo poistui keskuudestamme ja sitä seurannut oma sairaslomani ovat pakottaneet myös tervukset tauolle.

-----------------------------------------------------------------------

Lepää rauhassa vahva mies, nyt olet maailmasi kuningas!
Kaikkien koirien egoille ei vaan ole riittävästi tilaa ihmisten maailmassa.
------------------------------------------------------------------------

Priima aloitti eilen ahkeran tottistreenikauden tulevaa koetta varten..
Jännityksessä saatte olla mitä koetta ja milloin (lukuunottamatta niitä miljoonaa ihmistä joille olen asiasta jo kerennyt lörpöttelemään).

Treenisuunnnitelma on seuraava: Paljon toistoja, palkkaa vaihtelevasti. Seuraamisen osalta pitkiä suoria, liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä, sekä ihmishäiriötä. Paikallaan makuuta häiriön alaisena. Ja treenit VAIN nurmikentillä.
Katotaa sitte miten mun masterplan pysyy kasassa ja toimii. Yleensä olen todella huono noudattamaan ennalta päätettyä treenisuunnitelmaa, mut nyt olisi aika oppia noudattamaan lukujärjestystä.

Niin ne päätökset pitää

Juu, taukoahan sitä pukkasi Doorikselle, NOT.

Päivällä käytiin Priiman kanssa nurmijäljellä ja tein Dooriksellekin pienen suoran, jonka lopussa keppi. Meni ihan ok, vaikka Dooris kovasti ihmetteli jäljellä olevia nameja.
Illalla keksin lähteä kahdestaan metsään, jonne poljin sille jäljen. Jäljen loppuun laitoin purkissa Dooriksen iltaruuan. Dooris näki autosta kun kävelin janalta ja kutsuin sitä. Jälki vanheni vain 45min. Dooris eteni innokkaasti janalla, nosti jäljen tarkastettuaan takajäljen. Koko ajan se ajoi häntä heiluen, innokkaasti puskien valjaisiin.

Ongelman ydin olen siis MINÄ, vieraan polkemalla jäljellä otan liikaa painetta, en luota koiraan ja hermostun. Suunnitelma B on siis vieraanpolkemia jälkiä ja se vieras jää metsän laitaan odottamaan. Mun täytyy oppia luottamaan koiraan myös vierailla jäljillä. Dooris kyllä osaa, kunhan vain saisin hermoni kuriin.

Mitähän sitä sanois...

Me ei enää treenata jälkeä, kun Dooriksella on juoksu. Siitä ei tule yhtään mitään.
Se riittänee mielipiteeksi tältä osin.

Tottis meni eilen oikein hyvin, tai ainankin ihan kivasti. Juoksusta maahanmeno vähän hidas ja eteenmenossa ei riittänyt usko, että se lelu on sielä miltei sadan metrin päässä. Dooris siis heitti maahan 80metrin jälkeen. Noh, mie huusinkin sille eteen, joten se saattoi olla kuulevinaan maahanin. Kentällä oli aivan karmea tuuli, joka vei kyllä kaikki käskyt mukanaan. Noh, eteni kuitenkin alun oikein hyvin.

Priima kävi nurmella, hirmunen tuuli ja liian korkea vire, mutta muuten ihan jees. Esineellä se on alkanut jotain käkäillä, joten palaamme kissanruokapusseihin esineinä.
Remo-sakemannikakara oli treeniseurana ja se on varsin suloinen pikkujätkä . Jälkikin siltä sujui oikein mainiosti puhurista huolimatta.

Illalla treenattiin Dooriksen kanssa keittiötottista naksutellen, jotta sain vähän korjailtua jäljellä kasaantunutta painetta pois koiran niskasta. Nakit on hyviä, mutta Dooriksen silmillä olevat sydämenkuvat eivät edelleenkään katoa. Olkoot tauolla loppujuoksun..

Jälkeilyä ja järkeilyä

Lauantaina oli jälkitreenit aamusta, jonne suuntasin Dooriksen kanssa. Minna oli kilttinä polkenut meille 800m pitkän kuuden kepin jäljen, 2h vanha, yksi piikki, joku määrä kulmia. Ja voe ristus tota koiraa! "Mul on juaksu, missä ne miähet on täältä mettästä, juuuhuuu" *sydämen kuvat silmillä* Metsästä löytyi jälki (sentään), kolme keppiä ja erinäinen määrä koukeroita ja unelmointia. Paineiden tasauksen jälkeen (jätskiä, kaffetta) soitin Niinalle ja pyysin aaaaaaaapuva. Illalla siis taas metsään, jonne Niina polki 350m suorahkon suolle, kuusi keppiä. Jäljen nostossa edelleen sydämet silmillä, mutta noston jälkeen vaihtui vaihde ja Dooris löytyi. Kaikki kepit ja melko hyvää ajoa.
Dooris kävi ennen jälkeä myös esineruudussa joka meni ihan jees, vaikka sydämenkuvat pyörivätkin pajatson lailla neidin silmillä. Kaikki esineet tulivat, vaikka olishan sitä tehoa kaivattu reilusti enemmän.
Priima teki tottista aamu- ja iltajäljen jälkeen. Molemmat meni ihan kivasti. Perusjuttuja kertaillaan ja intoa haetaan. Namitottis on oikeesti aika hauskaa vaihteenvuoksi, ohjaajallekkin.

Sunnuntai aamuna loikkasin Anniinan ja Koksin matkaan APKY:n alo ja voi jälkikokeeseen. Aamupäivän tottiksia seurattuani olin jo ihan täynnä intoa omiin treeneihin. Sitäjatätäjatotajajoitansuunnitelmaanytpianäkkiähetitreenaamaan. :D Varsinkin kun tuttu koirakko nappasi KVA:n arvon ja belgikoirillakin oli erinomainen edustus kokeessa oli koepäivä varsin mukava. Vähä oli välillä kylmä mutta ei siitä välitetä.

Illalla nappasin Dooriksen ja Priiman kyytiin, ajettiin Vílniemelle minne tein suunnilleen 800 metrisen jäljen, jossa kuusi keppiä, kaksi piikkiä ja neljä kulmaa. Jana 20m. Annoin jäljen vanheta 1½ tuntia, välillä käytiin lenkkeilemässä ja tottistelemassa Priiman kanssa. Dooris ajoi jäljen varmasti ja hyvin, edes hirvenjäljet ei sitä haitanneet. Kaikki kepitkin nousivat varmasti. Tekemisessä oli voimaa ja määrätietoisuutta, oikein hyvä. Ehkä MINÄ vaan tarvitsen vieraita jälkiä, että opin taas luottamaan koiraan vieraillakin jäljillä, sillä kyllä neiti osaa tuon homman, siitä ei ole epäilystäkään.

Jäljeltä ajelin sibeliuskadun kentälle. Tein Priimalle 60 askeleen jäljen viereiselle nurmelle ja sen jälkeen tehtiin Dooriksen kanssa ensin vireennostoa, jonka jälkeen koetottiskaavio. Seuraaminen hyvä, jäävät oikein ja varmasti, luoksetulot vauhdikkaita. Nouto hyvä, mutta palautti ravilla, joten korjasin. Korjattu nouto hyvä. Eteenlähetys hieno, eteni varmasti ja määrätietoisesti... ja käskystäni huolimatta jatkoi matkaansa. Joudin karjaisemaan Dooriksen maahan, jota sitten totteli. Palkkasin narupallolla ja Dooriksella oli hauskaa. Mulla on tapana tehdä tottistestejä ittekseni silloin tällöin, en tiedä onko niistä mitään hyötyä Doorikselle, mutta minua ne auttavat. Tekee koesuorituksen osa-alueet putkeen ja palkkaa vasta lopuksi. Jos käy moka, korjaa sen ja sitten taas jatkaa kaavion mukaan.

Huomenna ois jälkeä ja tottista. Jätetään Dooriksen sydänkuvio lasit taas kotiin... mieluiten.

Priimasta seuran "kevätjuhlan" osaavien pentujen tottistaitaja

Tänään seuramme tottiskentällä pidettiin kevätkauden päättäjäiset, eli kevään tottismestaruudet. Priima osallistui osaaviin pentuihin (yli vuosikkaat, ei vielä BH:ta suorittaneet).

Seuraaminen 14p/15p. (15+5 askelta, L-kuvio)
Istuminen liikkeestä 10/10p.
Maahanmeno liikkeesta 10/10p.
Luoksetulo 15/15p.
Yleisvaikutelma 9/10p. (palkkasin liikkeiden välillä namilla)

Yhteensä: 58/60p.
Sijoitus 1.

Priima oli oikein taitava ja hyvin mukana hommassa.

Tempokin osallistui testiin, herra oli ekaa kertaa kentällä ja käyttäytyi ihan ok, pistetä ei oikein karttunut, kun ei se mitään osaa. Istumisesta 8/10p. pistevähennykset namipalkkauksesta. Luoksetulo 13/15p. pistevähennys samasta syystä. Muista ei sitten saatukkaan mitään mainittavaa. Seuraaminen meni murinaksi ja maahanmenoa ei osata. Yleisvaikutelma nameista ja murinasta johtuen 6/10p.

Eilen Dooris ajoi hienon 2h vanhan jäljen metsässä. Pituutta melkein kilometri, jana 30m, kulmia monta, teräviä piikkejä 3 ja keppejä 2. Kaikki meni hienosti, jäljen nosto, jäljen ajo ja keppien ilmaiseminen. Hyvä treeni.
Priima kävi ajamassa 80askeleen kaaren pellolla.

Huomenna jälkitreenit ja sunnuntaina koeturistiksi.

Monta päivää reissaamista ja viimein tänään tottista

Lähipäivät on menneet autoillessa.
Lauantaina Porvoo ja pinserien erikoisnäyttely, vein Retu-pinserin kehään ja oli jälleen kerran varsin mukavaa. Retun kanssa on kiva käydä kehässä, kun se jätkä on varsinainen showmies. Tuloksena val ERI2 PU3. Onnea Suskulle erinomaisessa kunnossa olevasta koirasta. Retua on aina ilo esittää (kuva: Susku).
Sunnuntaina kuskina olin minä ja suuntana Hauho. Amerikan Akita Redi kävi luonnetestissä. Oli kiva nähdä Redin testi, aiemmin olen rouvaan tutustunut lähinnä näyttelykehässä, narunpäässä. Rediltä sujui testi oikein hyvin. Ja minäkin onnistuin siirtämään pakettiauton ehjänä Hauholle ja takaisin.
Maanantaina ajeltiin Elimäelle, Arboretum Mustilaan. Erittäin kaunis paikka, suosittelen. Koiratkin voi ottaa mukaan, joka on aina hyvä.

Tänään viimeinkin siis treenien pariin. Illalla kentälle tottistelemaan Priiman kanssa. Priima oli ihan kiva, teki kaiken ok. Istuminen onnistuu paikoiltaan, mutta liikkeestä istahtaa ja valuu sitten maahan. Helppoja treenejä, paljon onnistumisia, kyllä se siitä. Seuraaminen jo paljon parempaa, kun muutin tapaani kävellä. Perus tottiskävelyni (kyllä, mulla on tottiskävely *nolo* ) ei Priiman kanssa pelitä, vaan pitää ottaa erilainen käsien asento, jotta likka erottaa työskentelyn lenkkeilystä. Onneksi ei mitään liioiteltua tarvi huitoa, joten eiköhän tämä tästä. Maahan meno kunnossa. Luoksetulossa vähän unelmointia. Kutsuessani Priima käänsi päänsä treenikaveria kohti ilmeellä: "Tarkottaakse Niina hei mua, vai pitäskö sun mennä..." Mutta uudella kutsulla Priima tuli hienosti ja innokkaasti. Hassu koira.

Tempo kävi kentällä harjoittelemassa kontaktia ja kentänlaidalla tutustui Niinaan, joka tarjoili Temmille nameja ja sai vähän silitelläkkin. Tempo käyttäytyi oikein nätisti.

Yksi päivä - kaksi jälkitreeniä

Taas sitä on jäljitty, olihan tossa muutama lomapäivä Priimalla, joten se oli korvattava tuplatreenillä.

Puolelta päivin käytiin jälkimässä Paula ja Nuka seuranamme.

Priima ajoi 70 askeleen mittaisen suoran ja se meni ihan ok, vaikka Priima oli hieman korkeassa tilassa.

Masa sai käydä keräämässä Pirkon jäljeltä ne pari namia mitä sinne jäi.

Doorikselle tein huvin vuoksi makkararuudun. Ikinä en ennen ole sille sellasta tehnyt, mutta nyt Dooris sai aikansa kuluksi etsiä herkkuja ruudusta.
Nuka ajoi keskittyneesti ja rauhassa oman jälkensä, on se Nuksu taitava Jätkä.

Paula napsi kuvia jäljiltä...

....ja niiden jälkeen koko lauman poseerauksen. Kiitos kuvista.

Iltapäivällä ajeltiin Niinan kanssa yhtämatkaa Karhulaan, jossa tavattiin Tanja ja Mikko. Jälkiä ja tottista. Kaikilla koirilla meni jäljet hyvin.

Priima ajoi 200 askeleisen suorahkon. Jätin muutamia tyhjiä. Itse tyhjän askeleen Priima ajoi hyvin, mutta tyhjän jälkeisen askeleen namin jätti syömättä. Rauhassa siis, eli vain yksi, tai kaksi tyhjää seuraaville jäljille ja opetan sen suhtautumaan niihin. Täytyy ennakoida ja yrittää saada se syömään myös tyhjän jälkeen oleva nami.

Dooris teki tottista ja pienen nokkospuskien seassa puikkivan heinikkojäljen. Dooris ajoi jäljen hyvin, mutta nenässä on nyt varmasti pari paukamaa. Oloa helpotettiin heti autolla viileällä vedellä ja herkuilla. Miten tyhmä voi ihminen olla ja laittaa koiransa sellaiselle jäljelle. Noh, Doorista ei tuntunut haittaavan.

Tottikset meni vähän unelmoinniksi Dooriksen osalta. Ekaa kertaa se tuntuu juoksun aikana olevan vähän unelmaiita. Olkoot sitten tauolla. Priima oli hyvin mukana tottiksissa, mutta liikkeestä istuminen oli kadonnut. Priima heittäytyi kyllä useasti hienosti maahan. Oliko sitten liian hyviä herkkuja ja ruokakupilla treenattu maahanmeno vaan puski mieleen. Hassu koira. Seuraamiset oli hyviä ja henkilöryhmässä Priima meni hienosti.

Jondan jäljet oli parhaat mitä olen siltä nähnyt, uusi jäljen namitustyyli näyttäisi sille sopivan oikein hienosti. Hienoa!

Jälkiä ja lenkkejä...

Ajoimme Tempon kanssa ltapäivästä metsään, jonne tein sille 50m kaaren, melkein joka askeleella hau-hau champion makkaraa ja lopussa iso kasa samaa herkkua. Tempo ajoi aika hienosti. Se etsi jäljen polkua edeten, eli ei ollut mitenkään käskyn alla, vaan juttelin sille "etsitään" sanaa. Se vain törmäsi jälkeen ja löysi makkarat. Tämä näytti jätkälle toimivan ja teemme samanlaisen harjoituksen seuraavaksikin.

Tarkoitus oli pitää Dooris tänään levossa, mutta innostuin tallaamaan sille pitkän jäljen, jossa keppien sijaan 6 esinettä.

Vein Tempon kotiin, kävin kaupassa ja sitten mentiin Dooriksen kanssa jäljelle, se vanheni siis 1½ tuntia. Dooris nosti janalta jäljen oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan hyvin jälkeä. Ensimmäistä esinettä se hieman ihmetteli, harkitsi ottavansa se suuhun, mutta kävikin maahan. Kehuin kovasti ja loput esineet nousivatkin kuin kepitkin. Ensimmäisessä kulmassa oli hieman haparointia, Dooris ajoi 2 metriä yli, teki kulman ja oikaisi jäljelle, olisiko metsä kuljettanut hajua sitten jotenkin oudosti. Haparoinnin jälkeen Dooris tarkensi ajoaan ja itse olin tarkempi liinasta, eli pidin sen kokoajan tuntumalla. Jäljellä oli kaksi ojan ylitystä, kolme metsätien ylitystä, terävä kulma (jonka Dooris ajoi hienosti) ja useita kulmia. Metsä oli hyvin kuiva ja pölyinen, omakin nenä tuntui menevän tukkoon siellä. Dooris kuitenkin teki hienosti töitä ja oli hyvin tyytyväinen itseensä kantaessaan viimeisenä esineenä löytyneen lippiksen autoon.

Jäljen jälkeen vein Dooriksen rantaan uimaan. Me ollaan useasti käyty samassa rannassa, Dooris menee venelaiturilta uimaan ja ui venepaikkojen ulkopuolella edes takaisin. Noh, tänään se bongasi vedessä lojuvan köydän, tarrasi siihen kiinni ja päätti tuoda käyden minulle. Muuten ihan hyvä, mutta köyden toinen pää oli kiinni laiturissa.. Siinä se kaikista kutsuista ja maanitteluistani huolimatta polski paikoillaan, sitkeästi eteenpäin yrittäen köysi suussaan. Juoksin jo autollekkin hakemaan hihanpäälisen, jos neiti suostuisi vaihtamaan köyden lempileluunsa, mutta ei. Kauhea polskiminen ja tiukka ilme naamallaan se jääräpäisesti yritti saada köyttä irti laiturista. Dooris ui itsensä aivan väsyksiin ja lopulta kuunteli irroituskäskyäni, polski laiturin viereen ja vedin sen ylös. Laiturille päästyään se oli aivan puhki. Huh, pelästyin jo ihan oikeasti, että joudun lähtemään itsekin uimaan. Onneksi Dooris väsyttyään kuunteli käskyjäni.

Aikuistuttuaan tosta pikkuötökästä on löytynyt uusi puoli. Se on ajoittaen rasittavan sitkeäsissi, mitään ei kuunnella, vaan oma tahto pitäisi saada läpi vaikka harmaan kiven. Toisaalta tämä sama puoli koirassa tuo sen lisävaihteen, kun kroppa menee äärirajoilla, niin nuppi vielä vie. Joten ei pitäisi valittaa, hyvä puolihan se on. Mulla pitäisi olla vaan tuo kirppu vieläkin paremmin hallinnassa... tai siis nuo irroitukset pitäisi saada kuntoon.

Illalla kävin vielä Priiman ja Masan kanssa kiertelemässä hieman viereaammassa metsässä pitkän lenkin, kiipeiltiin korkeilla kallioilla ja ihasteltiin maisemia. Ja koirilla oli hauskaa.

Jälkimistä ja Priiman Sisu-isiä moikkaamassa

Ahkerasti ollaan treenattu.
Tarkoitus oli lauantaina pitää välipäivä jäljellä, mutta Tanja ja Mikko sitten yllyttivätkin iltamyöhään ajelemaan Karhulan "paskamäelle" jälkimään. Johtuen joko myöhäisestä ajankohdasta, tai yleisestä välkkyydestäni, päätin tehdä kaksi kulmaa jäljelle. Maasto ei antanut periksi tehdä pitkää suoraa ja aivot ei antanu periksi tehdä kulmien sijasta kaaria. Ensimmäinen suora meni hienosti, vaikka heinä olikin hieman pidempää mitä Priima on tottunut ajamaan. Ensimmäinen kulma bueno, ihanku joku ois Pirkolle opettanutkin kulmat. Toisessa kulmassa totuus paljastui. Kulmaa lähestyessämme kattelin, että se ei enää näytäkkään yhtään niin helpolta ratkaistavalta, kun polkiessani kuvittelin. Noh, Priima meni askeleen yli, palasi takaisin päin, tarkisti taas askeleen yli, sai hajun ja loikkasi kulman jälkeisen askeleen yli. Toiselta askeleelta jatkoi jäljen ajoa hieman kiihtyneenä, mutta yllättävän pian (n 5 askeleen jälkeen) tasoittui taas jäljelle. Kokonaisuudessa hyvä jälki.
Priiman jälkeen Jonda kävi ajamassa omansa ja sitten taas koulutettiin valioita, eli juoruttiin ja pohdittiin treeni-ideoita, sekä suunniteltiin tulevia treenejä. Priima keskittyi kerjäämään karkkeja Tanjalta.

Sunnuntaina pakkasin Priiman ja Dooriksen autoon ja ajettiin Pyhältöön. Yhdeksän jälkeen oltiin Masalandiassa tottiskentän laidalla seuraamassa pelastuspuolen tottelevaisuusosiota. Vaatimustaso on ihan jotain muuta, mihin olen palveluskoiraharrastajana tottunut. Kaikissa koirakoissa oli kuitenkin jokin osa-alue erityisen hieno. Varsinkin pieni ja pippurinen novaskotti sai naurun kareilemaan suupielille suorittaessaan viinikorkki-ryömimistä. *HAHA*
Priima sai tottisten jälkeen purjehtia kainalosta kainaloon kisapaikan buffetin vierellä. Priima on kyllä elementissään halaillessaan vieraita (jotka eivät vielä käsitä neidin todellisen tavoitteen olevan vieraan voileipä).

Välissä kävin kahvittelemassa Annella ja kapsuttelemassa Nanan Romppu-setää (14-vuotta), joka on P & D kaksikon isosetä. Likat pääsivät autosta vilvoittelemaan varjoisaan tarhaan, kiitos Anne.

Iltapäivällä ajeltiin takaisin Masalandiaan ja pitkä odotus palkittiin. Ulla ja Priiman Sisu-isä tulivat moikkaamaan PikkuPirkkoa. Priima esitteli pätkän tottista ja ajoi pienen jäljen. Ullalta saatiin hyviä vinkkejä kulmien opetteluun ja varmuutta koiran osaamistasolle (uskallan siis jättää jo joitain tyhjiä sinne sun tänne). Sisu oli HIENO, niin kuin se aina on! Upea belgiuros, voi kun sellaisia olisi enemmän. Olisin voinut jäädä vielä muutamaksi tunniksi rapsuttelemaan Sisua.

Dooris kävi myös tottiskentällä tekemässä noudot. Tasamaassa 2kilonen taas vei ja Dooris kaarsi kapulan tuonnissa, sekä luovutti vinoon. Korjasin asennon suoraksi hieman hitaasti. Hyppynoudossa Dooris hyppäsi hyvin esteen yli, tarttui kapulaan huonosti ja takaisin hypätessään kapula lipsahti sen suusta, tippui esteen taakse, josta Dooris hämmentyi ja otti esteestä lisävauhtia. Laskeuduttuaan se vilkaisi minuun, loikkasi takasin esteen yli, nappasi kapulan ja hyppäsi, nyt onnistuen pitämään kapulan suussaan (josko se oppisi tästä jotain). Vapautin ilman loppuasentoa ja kehuin kovasti. Estenouto meni hienosti. Haettiin palkka kentän laidalta, rällättiin ja heitin vielä narupallon hyppyesteen yli. Saatoin Dooriksen molempiin suuntiin ja se hyppäsi hyvällä ilmavaralla.

Kotiuduttiin iltasella ja pääsinkin heti jätkänpätkien kanssa lenkille, ne olivat intoa täynnä, kun olivat loikoilleet koko päivän kotona.

Tänään Tempo ja Masa saivat sitten korvausta eilisestä unipäivästä. Masa pääsi Mummulaan ja uimaan Nanan ja Dooriksen kanssa, Tempo pääsi Priiman kanssa citylenkille ja käyttäytyi hienosti. Kymmeltä lähdettiin vielä Dooriksen kanssa kaupunkiin lenkkeilemään Emppu ja Viivi seuranamme. Kaikki koirat siis liikutettu tänään tehokkaasti.
Maanantai oli siis Priiman jälkivapaa tälle viikolle, huomenna pesiskentän tai rekkaparkin nurmelle suoraa ajamaan.

Taas treenitään

Priima pääsi päivällä Kuisma-ärrierin kanssa jäljestämään. Kuisma ajoi ensin jälkensä kuin vanha tekijä. Priimalle olin tehnyt 180 askeleen mittaisin suoran, namia joka askeleella. Se ajoi hienosti. Ihan lopussa kävi varas* viemässä muutamilta askeleilta nameja, mutta Priima ajoi nämä valetyhjätkin hienosti. (* Naakat on rasittavia tyyppejä.)

Iltasella pakkasin Dooriksen ja jälkikamppeet autoon. Heitettiin kentän kautta. Vuorossa oli istumista kävelystä, juoksusta maahanmenoja ja juoksusta seisomista. Maahan menot on nyt vähän hitaita ja Dooris jää vajaaksi, eli ei paina kyynäriä maahan. Lisää treeniä siis. Lopuksi eteenmeno, joka oli hieno.

Tottiksen jälkeen ajettiin lähimetsään, jonne tein kuusi janaa. Ajoimme näistä vain viisi, koska kaikki menivät niin hienosti. En uskaltanut lähteä testailemaan kuudennen kanssa, jos se olisikin mennyt pieleen niin millä olisin mokani korjannut. Ajetuista janoista kolme meni vasemmalle ja kaksi oikealle. Jokainen jana oli hieman edellistä pidempi, sekä janalta lähtevä jälki piteni joka kerta. Dooris eteni hyvin ja nosti JOKA KERTA jäljen oikeaan suuntaan, kolmannella teki pienen (2m) tarkistuksen ja kääntyi omatoimisesti oikeaan suuntaan. Kaikki kepit nousivat myös ilman pienintäkään ongelmaa. Olen NIIN tyytyväinen tuohon pikkukoiraan.

Priima pieni nurmijälkikoira

Tänään olen ahkeroinut Priiman jälkitreenien kanssa. Neiti sai aamu ja ilta ruokansa nurmelta. Päivällä tein 80 askeleen jäljen ja illalla 200 askeleen jäljen. Tämä on pisin nurmi/peltojälki mitä Priima on tällä kaudella ajanut ja olin todella tyytyväinen. Molemmilla jäljillä oli muutama tyhjä askel ja Priima ajoi ne hyvin, ilman rynnimistä. Luottoa koiraan ja jälkiin pituutta, se on suunnitelma.

Päivällä treeniseurana olivat Asko ja Diiva. Diiva palautteli hommaa mieleensä ja Asko tutustui lajiin. Isäntä ohjasi koiraansa varmasti ja rauhallisesti. Nyt vaan koirakakaran ruoka-ajat tarkoiksi, niin edistyminen on varmasti nopeaa.

MasaKakkiainen pääsi pitkästä aikaa lenkille Retu-pinserin kanssa ja voi sitä riemua. Masan mielestä Retu-Pinseri ja Retu-Pinserin emäntä ovat hauskinta mitä maa päällään kantaa.

Dooriksen energia on tänään purkautunut apinoimalla, sikailemalla ja kävi se mutakylvyssäkin. Yörgh.

Just train...

Koko tämä viikko on treenattu aktiivisesti tervulikkojen kanssa.

Dooris on ajanut jälkiä metsässä, sekä pellolla ja tottistellut.
Priima on ajanut jälkiä pellolla ja tehnyt pieniä perustottis treenejä.

Dooriksen tottiksessa ollaan koko viikko keskitytty seuraamisen paikkaan, tasamaa- ja estenoutoihin, sekä eteenlähetykseen. Nämä osa-alueet on Dooriksen suosikkeja tottiksessa. Käytiin myös kahdella vieraammalla nurmikentällä treenimässä.
Ensi viikko on jäävien liikkeiden viikko. Istuminen taas muistin syövereistä pinnalle, maahanmenot nopeammiksi ja seisomisia vaihtelevasti.

Doorikselle tein alkuviikosta pellolle keppijäljen, seuraavana päivänä ajettiin janoja lähimetsässä ja torstaina nurmijälki makkaralla. Lauantaina käytiin metsässä ajamassa pitkä jälki kuudella kepillä.
Mitä jäi käteen... Keppiongelmaan ei ole vielä ratkaisua löytynyt, eikä ole oikein kunnon suunnitelmaakaan. Janoilta Dooris pyrkii nostamaan jäljen aina oikealle. Oisko ensi viikolla sitten janatreenejä usempana päivänä, voisi auttaa molempiin ongelmiin. Jäljen ajo itsessään on kunnossa.

Priima ajoi nurmella ja heinällä viikon jokaisena päivänä 80-160 askeleen suoria, pääasiassa reilusti yli sata askelisia kuitenkin. Ruokaa lähes joka askeleella, vain tyhjiä askelia sielä sun täällä. Nurmella ajo sujuu hyvin, mutta pellolla Priima nostaa vauhdin tappiin. Pitää ajaa vaihtelevilla pohjilla jälkiä. Viikon sisällä rytmi on tasoittunut jo selvästi ja tänään päivällä Priima ajoikin hienolla tahdilla lyhyen nurmijäljen, liina löysällä, varmasti työskennellen.

Tottiksessa Priima on muistellut perusasioita. Seuraamista ja liikkeestä istumista, sekä maahan menoa. Treenit mennyt ruualla ok, leikki on hukassa. Oisko juoksun jälkimaininkeja.

Masanteri on päässyt ajamaan Priiman jäljet uusiksi, joten sekin on saanut paljon aktivointia.

Tempo kävi ensimmäisellä metsäjuoksentelu lenkillä, uimassa ja on harjoitellut leikkimistä (ärrinmurrinpurrinärrin).

Kaikki koirat ovat päässeet myös uimaan ja pitkille metsälenkeille, nyt alko kunnon kohotus, koirilla ja emännällä.

Jäljestystä nurmella ja pienet tottikset

Eilen olin aktiivi. Ajelin rekkaparkin nurmelle ja tein kaksi jälkeä. Doorikselle n. 150 askeleen suora, jossa 6 keppiä. Tavoitteena vain nostaa kepit. Dooris ajoi välipätkät hyvin ja nosti 5 keppiä hienosti, mutta jokin naksahti viimeisellä kepillä väärään asentoon ja Dooris meinasi jättää kepin. Jarrutin hihnasta ja se kuitenkin nosti kepin. Hieman harmittaa, ehkä syynä oli tuulen muutos. Eilen tuuli kuitenkin jonkin verran ja viimeinen keppi oli suojan loppumisen jälkeen, eli kaislikko loppui tuulen puolella ja siksi ehkä Dooris ajautui vähän sivuun jäljeltä.. en tiedä. Voisin kuvitella näin tapahtuneen. Muuten onnistunut treeni.

Priimalle tein 100 askeleen suoran, se ajoi hienosti. Kerran nyppäsin hihnasta ihan puhtaasti vahingossa. Priima oli juuri sille hieman hankalassa kohdassa ja nypystä töpsähti istumaan. Jatkoi kuitenkin hyvin ja loppu meni hienosti. Vaikea kohta oli auton renkaiden painaumat varsin kuivassa kohdassa. Vaikutti hankalalta. Toisesta renkaan painaumasta selviytyi hyvin.

Lopuksi Masa pääsi ajamaan Priiman jäljen uudestaan ja sillä oli KIVAA.

Illalla kävin vielä tekemässä Tempo-hoitopojalle pari namiruutua ja Tempolla oli hauskaa.

Tänään päivällä kävin ensin Dooriksen kanssa kentällä tottistelemassa. Seuraaminen on taas lähtenyt käsistä, eli Dooris seuraa liian edessä ja pomppii liikaa. Sitä korjailtiin ja sainkin menemään hyvin. Tähän tarvii nyt panostaa. Lisäksi teimme noudot ja eteenmenon. Noudot olivat oikein hyvät, eteenmeno jopa mahtava.

Kentältä ajettii suoraan nurmelle, jonne tein Priimalle 150 askeleen jäljen. Jossa oli 4 suoraa ja 3 kulmaa. Kulmatyöskentely hienoa, yhdellä suoralla jätin 3 askelta tyhjää nameista, se oli liikaa, joten palataan kahden tyhjiin ja rytmin hakuun. Lopussa nahkainen hakurulla, jonka Priima ilmaisi hienosti.

Olemme siis palanneet metsästä pellolle ja tarkoituksena olisi siellä pysyä. Opettelen uutta lajia ja koitan kouluttaa koiran niin pitkälle kuin osaan. Priimakin tykkää. Se oikein nauttii saadessaan keskittyä. Toimelias ja hyvänenäinen likkakoira.

Äkkilähtö kokeeseen tuotti tulosta

Toissapäivänä löysin lemmikkipalstoilta ilmoituksen avoimenluokan koepaikasta Helsingissä. Noin nanosekunnin harkinnan jälkeen soitin ja varasin paikan Doorikselle. Kannatti lähteä. :)

Paikallaan makaaminen 9
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 10
Kauko-ohjaus 7,5
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutelma 9

170,5 pistettä ja 4.sija

Ei huipputulos, mutta ykköstulos kuitenkin.

Paikallaan makuu meni hienosti, mutta sivulle nouseminen tuotti ongelmia. Olin juuri ennen kehää neuroottisesti hinkannut makuuta kentän laidalla, koska edellisessä kokeessa Dooris nousi istumaan. Noh, nyt se makasi.. nousi käskystä istumaan ja meni takaisin maahan. Pari kertaakin.
Seuraaminen meni diipadaaksi, neiti unelmoi ja tallusteli, ihan ok, mutta osaa se PALJON paremminkin.
Maahanmeno muuten oikein hieno, mutta maatessaan Dooris söi jotain maasta.
Luoksetulo... oi voi, joku oli laittanut naton ohjuksen koiran paikalla. Dooris lähti "tule"-käskystä kuin tykin suusta ja käytin voimakasta käskyä koiran pysäyttääkseni. Dooris pysähtyi hyvin. Dooriksen naamasta näki sitten että nyt se sitte seisoo, joten käskytin "tänne" voimakkaasti, jolloin Dooris lähti kuin lähtikin tulemaan luokse, mutta jolkotellen. Loppu ok.
Seisominen ja nouto meni hienosti.
Kauko-ohjauksessa jouduin antamaan toisen käskyn kahdessa asennon vaihdossa, muuten hyvä. Hätäilin koiran maahan jätössä ja uskon, että tahmeus johtui siitä. Jäi ne perusmaneerit suorittamatta, jotka kertovat koiralle mikä liike on vuorossa.
Estehyppy ok, tapansa mukaan Dooris jäi istumaan esteen oikeaan laitaan, mutta muuten hieno.

Ihan hyvä olo jäi kokeesta. Seuraaminen on ainoa mikä harmittaa. Kaik muu on vaan treenin puutetta. Ei olla oikein tehty TOKO-liikkeitä viime kokeen jälkeen. Eilen kävin avon liikkeet läpi ja tänään päivällä tehtiin luoksetulo, kaukokäskyt ja hyppy.

Nyt sitte tutkimaan koekalenteria, josko saisi piakkoin koepaikan ja toivottavasti se yksi riittää. :)

Kepit kepit...

Käytin vappuaaton tehokkaasti treenaamiseen.

Aamulla ajettiin Anniinan ja Ixun kanssa Hirvelään jäljelle. Tehtiin likoille kunnon mittaset jäljet ja jätettiin vanhentumaan.

Odotteluaikana esineruutuiltiin täysikokoisella ruudulla. Anniinan ja Ixun koe lähesyy, joten tehtiin vähän ovelampi ruutu, joka sitten osoittautuikin hankalammaksi kun me edes luultiin. Ensimmäinen esine oikeassa etunurkassa, toinen samalla linjalla, mutta takanurkassa ja kolmas vasemmalla laidalla miltei takana.

Dooris nosti hienosti taaemmat esineet, mutta etunurkan esine tuotti hieman ongelmia. Dooris on niin tottunut nostamaan aika takaa esineet, joten se etsi hyvin tehokkaasti ruudun takaosaa. Etuesine nousi loppuen lopuksi ihan hyvin, uuden lähetyksen jälkeen. Pitää nyt treenata myös noita edessä olevia esineitä, kun ruutu muuten toimii.

Dooriksen jälki vanheni 1½tuntia ja jatkettiin valjaitten kanssa harjottelua. Janalta tuli ihan ok nosto. Dooris ajoi hienosti jäljen, mutta kolme keppiä jäi. Uskottavahan se on, että olen saanut aikaseksi välinemuutoksella tämän ongelman.

Ensimmäisestä jäljestä sisuuntuneena kävin iltapäivällä polkemassa Doorikselle 350metrisen jäljen kuudella kepillä, helppoon maastoon ja annoin sen vanheta 2h. Jäljen nostossa lähti takajäljelle, mutta käänsi suunnan ilman apuja. Kaikki kepit nousivat ja palkkasin isosti ja kehuin vuolaasti. Toivotaan että "keppisulkeiset" tuottivat tulosta ja saadaan unohtaa pidemmilläkin jäjillä keppiongelma.

Iltasella käytiin kentällä vielä tottistelemassa. Seuraamista, noudot ja eteenmeno. En ottanut kentälle mukaan palloa tai patukkaa, vaan Dooris sai palkan vasta eteenmenosta. Sielä hihanpäälinen (aarre!). Hyppynoudossa kävi jotain, en oikein tiedä mitä, mutta ekasta hypystä Dooris palasi ilman kapulaa. Käskytin heti takaisin ja se toi kapulan hyvin. Muuten hyvä treeni ja työskentelyinto hieno.

Tänään ollaan tehty kaikkea pientä ja kivaa. Dooris opetteli kantamaan koria ja kiipeilemään mattotelineellä, sekä avusti minua juoksunarun virityksessä kantamalla narun pään puun luokse. Dooris on mun pikkuapulainen. Tehtiin kotipihalla myös seuraamistreeniä ja hassuteltiin käännösten kanssa, vai pitäisikö sanoa kiemuroiden kanssa.

Hyvää Vappua!

Tottistelua koko lauman voimin

Heti puolenpäivän jälkeen hurautin kohti Neuskia treenaamaan Paulan ja Nemo-sheltin kanssa. Tarkoitus oli ottaa vain Dooris mukaan, mutta Masa ja Priima olivat niin kiltisti vuoroaan odottamassa, että pakkohan nekin oli autoon laskea.

Treenipaikalla tehtiin ensin Masan kanssa seuraamista, luoksetuloa ja jäävät liikkeet. Masalla oli intoa hurjasti ja hetken hakemisen jälkeen tekniikkakin löytyi. Ainankin Masalla oli hauskaa!

Paula treenaili seuraavaksi Nemon kanssa ja oli ilo nähdä miten tämä kaksikko on kehittynyt viimenäkemästä. Nemohan on jo ihan pro seuraaja.

Dooriksen vuoron tullessa nappasin painekattilan takapaksista koiransijasta... Vaikka olenkin puhunut kovasti virettä nostattavia treenejä tekeväni, niin joku raja. Dooris oli niin innoissaan, että varsinainen koulutuksellinen osuus jäi väliin. Kunhan koitin vaan pitää koiran jotenkin hanskassa.
Ylimääräinen vire näkyi eritoten maahanmenossa ja seuraamisen käännöksissä, joissa Dooris oli valmis hetkenä minä hyvänsä sinkoamaan lelun perään. Armas rispaantunut patukka kun on ollut kevät levolla ja ollaan narupallolla tehty. En kuitenkaan uskaltanut yhdistää Doorista, narupalloa ja asfalttialustaa. Kerran sen erehdyksen tehneenä, en sitä toistamiseen tee. Dooriksen loikat ja lelun saalistukset menee pallon kanssa niin hurjiksi, että sen kroppa ei voi kestää sitä asfaltilla tehtynä... Riitti kun kerran näin miten koira laskeutui korkeasta hypystä kyljelleen asfalttiin palloa saalistaessaan.. Tuttu ja turvallinen patukka on siis hyvä asfalttitreenissä. Joskin tänään olis sopivin palkka ollut varmaan flegmaattinen "hyyvää".
Noh, intoa minä kaipasin ja intoa sain ja tekihän se kaiken mitä pyysin, siinä "miten" vaiheessa vaan oli toivomisen varaa.

Priiman kanssa tein seuraamisen perusharjoituksia, maahanmenoja, seisomista ja luoksetuloa. Perusasentotreenejä tarvii tehdä, Priima jättää perusasennot vajaiksi ja selvästi testailee "eikö tää jo riittäis". Seuraaminen on edistynyt jonkin verran, vaikkei se vieläkään ole lähelläkään sitä mitä haluaisin.. hiljaa hyvä tulee.. ehkä.

Dooris pääsi vielä paikallaanmakuuseen Nemon seuraksi ja se meni hyvin. Palkaksi Dooris sai painia hihanpäälisen kanssa.
Kävin autolla tekemässä vaihdon, Dooris sisään, Masa ulos.
Masa sai taistella hihanpäälisestä ja kantoikin voitettuaan sitä polleana jätkänä.

Kaikilla oli mukavaa ja treenit kohtuu onnistuneet. Treeneistä jäi hyvä mieli.

Iltapäivällä Diiva ja Asko tulivat kylään. Oli kiva nähdä miten Diiva on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa, se on saanut reilusti massaa (ei siis läskiä) ja turkkia. Koko koirasta hehkuu sellainen 'isontytön' olemus. Dooris kovasti ensin pomotti, mutta lopulta keksi että Diivalla on juoksu, joten tyttöjenvälistä ystävyyttähän siitä seurasi. Masa koetti kovasti hurmata Diivaa, mutta jotenkin kaveri pääsi vähän väliä huilimaan sisälle.

Ikinä ei tiedä mihin metsässä törmää..

Kävin ajamassa pari päivää sitten Doorikselle "testataan mitä se osaa"-jäljen. Polkasin metsään 6 kulmaa, yhden terävänkulman ja maastonvaihdoksen sisältävän jäljen. Vanhensin muutamaa minuuttia vaille 2 tuntia. Dooris ajoi jäljen valjaissa.

Dooris eteni janalla hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, ja kulmankin Dooris ajoi hienosti. Sitten tuli epävarmuutta ja yksi keppi jäi, kuitenkin Dooris pysyi jäljellä. Pohdin liinan päässä, että olisiko tuore häiriöjälki mennyt jäljen poikki.. Teräväkulma meni hienosti, mutta epävarmuus jatkui 20 metriä sen jälkeen, olisiko harha mennyt uudestaan jäljen poikki. Jatkettiin ajoa ja Dooris nosti kepin hienosti, sekä ajoi seuraavan kulman hyvin.

Vuorossa oli leveän polun ylitys, mutta jouduin katkaisemaan koiran työskentelyn. Yhtäkkiä havahduin hirmuiseen rytinään ja nostettuani katseen koirasta näin oikealla puolellamme ison koiran, joka käyttäytyi uhkaavasti. Harhojen tekijä selvisi kertalaakista.
Komensin vierasta koiraa pois ja kutsuin Dooriksen vierelleni. Onneksi näköpiiriin ilmestyi koiran omistajat, jotka kutsuivat koiraa... luulin tilanteen olevan ohi, mutta mitä vielä. Koira ei totellut ihmisiä pätkän vertaa. Komensin koiraa uudestaan pois ja kehoitin ihmisiä kytkemään koiransa. Emäntä maukui jotain takaisin "joo me yritetää kokoajan, heiii"-tyylillä ja koira rällätti ihmisten ympärillä. Molemmat syöksähtelivät koiraa kohti ja koira juoksi karkuun.
Seisoskeltiin Dooriksen kanssa paikoillamme kohtuullisen hämmästyneen näköisinä, minä myös lievästi sanottuna kiihtyneenä. Lopulta ihmiset saivat koiransa laukkaamaan pois päin meistä ja onneksi myös jäljestä ja lähetin Dooriksen uudelleen ajamaan. Dooris jatkoi työskentelyä hyvin ja nosti loput kepit.

Vasta autolla jälkikaaviota katsellessani tajusin, että yksi keppi jäi siihen paikkaan missä koira pysäytti jäljenajomme. Hieman harmitti, mutta täytyy olla onnellinen ettei elukka päättänyt ottaa fyysistä kontaktia meihin, eikä Dooris hermostunut tilanteesta pahemmin.
Josko ensikerralla saisi onnistuneen jäljen ajettua, ilman ylimääräisiä häiriöitä.
Toki tässä jäljessä on PALJON hyvää, janalta jäljen nosto, kulmatyöskentely, sekä keppi-ilmaisut olivat hienoja. Harhoista Dooris häiriinty kovasti, mutta eipä me noin tuoreita ollakkaan harjoiteltu aiemmin.
Dooris oli hyvin tyytyväisen oloinen suoritukseensa ja niin minäkin. Pari päivää on pidetty nyt taukoa, jos vaikka huomenna ajaisi helpon jäljen neidille.

Intoa täynnä ku ilmapallo

Leiri on leireilty.
Kovasti tuli varmistusta omaan ajatukseen ideaalista jäljenajosta, sekä uusia vinkkejä miten sinne päästään. Dooriksen kanssa opetellaan jäljen ajoa valjaissa. Koiralla on huomattavasti enemmin tilaa työskennellä, kun jokainen liinan risuunjumiutuminen ei tunnu kovana nyppäsynä kaulalla. Kiitos Tanjalle, että saatiin heti valjaat käyttöön. :)
Priimakin teki jäljen ja vähän tottisteli. Sitä oltiin taas niin äijää. Kyllä emäntä on ylpeä PikkuPirkosta, ahne, työskentelyhaluinen ja -kykyinen pikkukoira se on. Priima elukka.

Jäljelle jääneet..

Mie vannoin ja vakuutin etten jäljestä enempää ennen leiriä.. mut enhän malttanut olla metsään ajamatta kun oli niin kaunis ilma.

Priimalle poljin tarkasti alokasluokan jäljen, matkalla kolme ruokapurkkia esineinä ja yhteensä kymmenen turvotettua (isoa) nappulaa jäljellä nameina. Mukana ensimmäinen "janaharjoitus", eli lähetys metri jäljen sivusta. Priimalla on aikaisemmin ollut enemmin nameja jäljellä ja tämä oli itseasiassa Priiman neljäs tai viiden metsäjälki. Priima ajoi hienosti, suoritti kulmat varmasti ja ilmaisi itse esineet. Olin kuin puulla päähän lyöty. Olen vahingossa kouluttanut siitä toimivan jälkikoiran. Harjoitusta toki tarvitaan vielä runsaasti, mutta perusasiat se osaa. Nyt enemmin esineitä, jotka haisevat vähemmän ja namit kokonaan pois matkanvarrelta. Jäi ihan loistofiilis Priiman työskentelystä.

Doorikselle tein normaalin jäljen, en osaa sanoa pituutta mutta reipasta kävelyvauhtia ajettiin sitä 15min. Kuusi keppiä, alkuun 200 askeleen suora ilman esinettä, ojan ylitys, kolme suoraakulmaa ja yksi teräväkulma. Dooris työskenteli itsevarmasti ja halukkasti. Kirosin matkanvarrella, että varmasti jätti yhden kepin metsään... ihan saletisti ..kele jätti. Noh, viimeisellä esineellä laskin tikut taskusta ja kuusihan niitä, että kaik nosti. Taitaa ohjaajalla olla pahemmanluokan varhaisiän dementia. :S
Janalta Dooris nosti takajäljen, vaikka omasta mielestäni tein sen mahdollisimman hankalaksi... mutta jääräpäisesti neiti vaan nostaa takajälkeä. Onneksi on leiri tuloillaan, josko tähän saisi apuja.

Leiriä leiriä...

Leiriä pukkaa viikonlopulle. :)
Olen ilmoittautunut Dooriksen kanssa Kaakon Käyttökoirat ry:n PAJÄ ryhmään. Tänään tuli kauhia morkkis, etten ole ajanut yhtään kunnon jälkeä lumien sulamisen jälkeen, jotenka olihan se yksi jälki polkastava ennen leiriä.
Tein alokasluokan mittasen jäljen vaihtelevaan maastoon, kuusi keppiä, kolme kulmaa ja kaikenlaista kiemuraa. Dooriksessa oli taas intoa kuin pienessä kylässä, mutta jäljen ajo oli varmaa. Janassa on työtä ja sen olen ilmoittanutkin ongelmaksemme leirin kouluttajalle. Dooris tuppaa nostamaan jäljen siihen suuntaan mihin kerkeää, aivan sama, kunhan vaan saa jäljen nostettua. Kepit on varmoja, Dooris jättää hyvin harvoin yhtään keppiä metsään. Tänään käytin kokeilumielessä naksutinta apuna keppien palkkaamisessa, mutta en huomannut eroa normaaliin. Parhaiten Dooris palkkaantuu minun suullisista kehuista ja tietenkin makkaraa saa joka tikusta.
Nyt jännityksellä odottamaan leiriä. :)

TOKOtettu Dooriksen kanssa

Käytiin tänään avoimen luokan TOKOssa Dooriksen kanssa.

Paikallaan makaaminen 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8

171,5 pistettä, I-tulos ja 3.sija.

Paikallaan makuussa Dooris nousi istumaan kun liikkeen ohjaaja lähti hakemaan meitä koiranohjaajia piilosta, mutta meni takasin maahan kun lähestyin. Luoksetulon lopun tuli ravilla, kun alun tuli laukalla, pysähdys hyvä. Noudossa emäntä kuvitteli heittävänsä 2kg kapulaa muutamasatagrammasen sijaan ja vieläpä hienolla kierteellä. Dooris hieman häkeltyi emännän loistopaiskasusta ja kantoi kapulan päästä, toi luokseni, tiputti, nosti, kiersi minut ja luovutti vinoon. *heh* Kauko-ohjaus koulutustaso huomioiden ERINOMAINEN.

Oli oikein hauska tokoilla pitkästä aikaa. :)

Kevät ja jälkimetsät!

Ihanaa, kevät on saapunut kunnolla!
Metsät ja pellot sulana, Dooris, Priima ja MASAkin on päässyt jäljestämään.
Dooris on niin täynnä intoa, että päädyin yhden lyhyen metsäjäljen jälkeen aloittelemaan kautta pellolle. Täytynee tehdä muutama namijälki neidille, että into tasottuu.
Priima on aloitellut kautta kolmen jäljen verran. Nämä ovat kolme ensimmäistä metsäjälkeä Priimalle. Eilen neiti ajoi ensimmäistä kertaa vieraan polkeman jäljen, jossa oli kaksi esinettä ja kaksi kulmaa. Aivan mielettömän hienosti meni. Priimalla on kova hinku jäljestää ja se tekee tarkasti töitä. Pellolla tehdyt pohjat näkyvät koiran työskentelyssä selvästi. Metsässä jäljen ajaminen on helppoa Priimalle, nyt vain esinemotivaatio kohdilleen ja pituutta jälkiin. Pirkosta tulee isona hieno jälkikoira.
KakkaMasa kävi ajamassa myöskin hienon kiemurajäljen, hyvin tarkkana oli ja herra löysi metsästä yhden kaksi päivää vanhankin jäljen.. mutta hauskaa oli ja se on tärkeintä.

Nyt on "kisatreeni" tehty

Seura järjesti mölli-BH:n johon osallistuin Dooriksen kanssa. Kenttä oli todella huonossa kunnossa, jäinen, sohjoinen ja märkä, kaikkea yhtäaikaa. Käveleminen oli haaste, juoksu miltei mahdotonta ja pystyssä pysyminenkin vaati keskittymistä.

Itse "koesuoritus" meni ihan kivasti. Siis ei hyvin, eikä huonosti.

Oltiin Doorin kanssa ekoja suorittajia. Seuraaminen ok, mutta ensimmäisen suoran jälkeinen täyskäännös tuotti taas ongelmia. Käännyin taas liian nopeasti ja Dooris liioitteli käännöstä. Pysähtymisen perusasento oli vino. Muuten ok, seuraaminen ihan jees, ei mitään fantastista, mutta en olisi hirmu pettynyt. Saatiin arvosanaksi erittäin hyvä.
Liikkeestä istuminen jäi istumatta, eli Dooris seisoi liikkeen. Annoin omituisella äänensävyllä käskyn ja koska liike on treenaamattomuuden vuoksi epävarma, niin tekemättähän se jäi. "Istuu" kun kuulostaa kovasti samalta kun "seisoo", varsinkin kun ne sanoo täysin samalla sävyllä ja painotuksella.
Juoksusta maahanmeno ok, hieman hidas. Johtunee kentän kunnosta. Luoksetulon loppuasennossa istuu oikean jalan eteen, kuitenkin suorassa. Erittäin hyvä.
Juoksusta seisomisessa pysähtyy, mutta ottaa muutaman askeleen sen jälkeen. Luoksetulon loppuasento todella hieno. Vino perusasento. Arvosanaksi hyvä.
Paikallaan makuu erinomainen, arvosana erinomainen.

Ihan hyvällä mallilla, onneksi tässä on vielä muutama kuukausi aikaa hioa tottista ennen pk-koetta. Olen todella tyytyväinen, että juoksusta jäävät toimivat ja Dooriksen vire kestää tottiksen ajan. Noudoista se taas takuulla nousee, joten tämä "alkuosa" tottiksesta on se joka kaipaa vireellisesti jatkuvaa treeniä.

Kyllä tää tästä. Hyvä, että käytiin kokeilemassa. On todella mukavaa, että seura tarjoaa tälläisen mahdollisuuden myös jo BH:n suorittaneille. :)

Treenailtu on, kirjoiteltu ei

Viime kirjotuksen jälkeen on tullut treenailtua kohtuu ahkerasti tottista tyttöjen kanssa.
Ollaan hylätty naksu ja namit laatikkoon ja tehty lelupalkalla.

Priima on kotona totutellut lelupalkkaan. Seuraamis- ja perusasento treenejä ollaan tehty paljon. Kentällä en ole Priiman kanssa käynnyt. Sinne mennään treenaamaan vasta, kun lelupalkkaus toimii ensin omalla pihalla. Priiman kanssa olen käynyt leikkimässä kentällä pikkupennusta.

Dooris treenaa loppukuun TOKOa varten kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä. Kuitenkin olemme treenanneet myös pk-tottista ajatellen juoksusta maahan- ja seisomaan jäämisiä.
Olen ilmoittanut Dooriksen myös mölli-BH kokeeseen, joka on huomenna, tai siis tänään.
Otettiin iltapäivästä muistutus treeni BH-kokeen liikkeistä. Istumista sai vähän hakea, mutta kyllä sekin sieltä löytyi.

On muutamia asioita, jotka kaipaavat vielä selvästi treeniä ennen tokokoetta. Avoimen hyppy, eli esteen toisella puolella istuminen. Dooris ei vain voi ymmärtää miksi siellä pitäisi istua. Luoksetulon pysäytys kaipaa tietenkin muistutus treenejä, mutta suuremmin otamme työn alle seisomisesta luoksetulon.
PK-koekautta (jos nyt mihinkään kokeisiin päästään tällä kaudella, paikat kun tuntuvat olevan kiven alla) varten tarvitsee treeniä tasamaanoutoa, sekä liikkeestä istumista.
Kokonaisuutena Dooris on kuitenkin hyvällä mallilla, kaikki liikkeet se suorittaa, joten nyt vain hiotaan.

Yksi totaalijärkyttävä treeni on toki taas taustalla ja sen syitä selvitellessä menee muutama hetki. Ilmeisimmin Dooris nitkautti koipensa hirmuisessa lumipallonmetsästysleikissä (joka oli sikakivaa Doorista!) pari viikkoa sitten niin pahasti, että se vaikutti myös työskentelyyn. Lyhyt kipulääkekuuri ja hieronta auttoivat tähän. Tänään "kontrolli" hieroin ja venyttelin Dooriksen läpi. Oikeassa takajalassa on lihas kipeä, joten sen jätin aikas rauhaan. Rulluttelin vaan pehmeästi ja venyttelin sitä myöten mitä Dooris antoi periksi. Iltapäivällä neiti kuitenkin liikkui todella hyvin, eikä aristanut lihasta. Josko olisi vain pieni revähdys, joka paranee hitaasti. Viikkoon ei ole enää outoa hissuttelua ollut Dooriksen tekemisessä, mutta kun ei noi belgikoirat suostu kaikkea kertomaan.

Kakkiksen kanssa käytiin alkuviikosta kaupungissa kävelemässä. Se on Masalle harvinaista herkkua ja jätkästä olikin hyvin hauskaa käydä herkuttelemassa eläinkaupassa ja ihmettelemässä Haminan hulinoita. Lenkin lopuksi heittelin Masalle hetken keppiä ja siitä seurasi pentuhepuli. Hassu pieni isopoika, 7½-vuotiaana saa vielä pentuhepuleita. IkiPoika. <3

Tää on just niitä päiviä...

Lenkille lähtö muutti mun päiväsuunnitelman totaalisesti...

Tarkotus oli käydä koirien kanssa metsälenkillä, tuoda Masa sen jälkeen kotiin ja suunnata siitä treeneihin. Noh, Dooris sitten suoritti karate-kid tyylisen sekoilun ulko-ovella ja sai oven paiskautumaan kiinni. Kotiavaimet tietenkin lipaston päällä ja lipasto, sanomattakin selvää, sisällä, lukitun oven takana.
Siis... Menimme lenkille, josta tuli ajateltua pidempi, koska otti pattiin niin pahasti. Oli pakko tallata umpimettässä ja kirota ku suomalainen hiihtäjäsankari suolla treenatessaan.

Lenkin jälkeen uhosin, etten mene treeneihin ollenkaan, koska patukat ja pallotkin oli kotona treenikassissa. Kuitekin muutin mieleni ja menin tekemään Dooriksen kanssa paikallaan makuun. Ryhmämakuu meni hyvin, mutta palkkaus hihnalla meni vähän överiksi Doorikselta ja se junttasi piuhaan kiinni. Muuta ei tehty, vaan lähdettiin ajelemaan Kotkaa kohti.

Onneksi Äiskällä on vara-avaimet, eli ei lukkojen taakse jääminen kovin suuri onnettomuus ollut. Varsinkin kun autonavaimet oli mukana. Ja Äiti keittää aina hyvää kahvia. :)

Kotkan vierailun jälkeen mentiin armeijan kentälle tekemään eteenmenotreeni. Ajoin auton niin, että Dooris näki minut kokoajan takaikkunasta. Vein hihanpäälisen kentän toiseen päätyyn ja otin Dooriksen autosta.
Ilman suurempia kikkailuja lähetin sen eteenmenoon. Dooris eteni ensin hyvin n 80 metriä, jonka jälkeen alkoi hakemaan lelua. Eli usko ei vielä riittänyt, että suoraan juostessa lelu ilmestyy näkyviin. En ole oikein koskaan keksinyt, mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käskeä Dooris maahan, mennä sen luokse ja vapauttaa lelulle.. mutta, koska silloin ei välähtänyt, kutsuin sen luokse. Lähetin uudestaan huolellisemmin ja se etenikin kentän toiseen päähän suoraa ja määrätietoisesti löytäen heti lelun.

Tuo maahan käskeminen voisi toimia kerran tälläisessä treenimokassa.. mutta jos sitä käyttää useamminkin, niin Dooris saattaisi epävarmuuden iskiessä heittäytyä itse maahan kokeessa. Koska nythän se on epävarmana, koska ei löydäkkään lelua... tai sitten ei. Se saattaa olla myös vain pöhelönä ja kouhottaa. Paha sanoa kun seisoo itse monenkymmenen metrin päässä.
Sen tiedän, että toistamiseen sitä EN saa kutsua luokse eteenmenon kesken. Se oli typerä teko. Se on se viimeinen temppu mitä haluan sen toteuttavan kokeessa. Mieluummin sitte vaikka läjähtää maahan omatoimisesti.
Pitänee pohtia asiaa ja jutella kavereiden kanssa... Ja tehdä varmoja treenejä ja _vähitellen_ häivyttää palkkaa.

Dooris on tehnyt ihan ok eteenmenoja ennenkin, mutta nyt haluaisin sille räjähtävän eteenmenon ja siksi treenataan hullunisolla kentällä. Haluan luoda sille täyden uskon, että palkka on edessä. Että sillä riittää usko juosta suoraan eteenpäin kunnes löytää lelun (eli kokeessa katkaisen liikkeen maahankäskyllä).

Huomenna (tai siis tänään, pitää kait mennä pian nukkumaan) ollaan menossa Kouvolaan treenimään. Kertailen sitte blogiin miten meni.

Eteenmenoja...

Nyt on treeniputki päällä. Tänään ollaan tehty eteenmenoja kahdella eri "kentällä".
Päivällä käytiin Robinhoodin parkkipaikalla ja illalla armeijan ISOlla kentällä.
Robbarin pihassa tehtiin pieni tottis ja sitten päästä päähän eteenmeno. Dooris älysi heti idean ja eteni hyvin. Armeijan kentällä otin Dooriksen autosta ja jätin makuuseen siksi aikaa kun vein palkan ison kentän toiseen päähän. Tulin juosten Dooriksen luokse, seurautin muutaman askeleen ja lähetin. Hienosti eteni koko piiiiiitkän kentän. Leikittiin hetki ja sitten jätettiin palkka kentän toiseen päähän. Väliin seuraamista, juoksusta seisomista ja maahan menoa, sekä molemmista luoksetulot. Toisesta päästä lähetys palkalle.
Palkkana Dooriksella on suojeluhihan juuttipäälinen. Se on paras lelu mitä Dooris tietää, ohittaa jopa narupallon ja patukan.
Omalla kentällä ollaan tehty paljon eteenlähetyksiä niin, että Dooris ei ole nähnyt kun vien esineen. Toimivat sielä hyvin. Nyt haetaan paljon erilaisia paikkoja jossa treenata tätä liikettä.
Ei ole koskaan ollut mun vahvuus kouluttajana, ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja Doorikselle tulee hieno eteenmeno! :)

Tottistelu on mukavaa hyvässä seurassa!

Ensinnäkin, kiitos Niinalle seurasta!

Dooriksen kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni. Ensin vähän seuraamista "alkuveryttelyksi". Minikaavio läpi ja sitten paikallaan makuuseen toisen koiran treenien ajaksi.
Jatkettiin pallonsaalistus leikillä, väleihin istu-maahan-seisoa. Sitte kokonaisuutena jäävät liikkeet, jotka meni hyvin. Emäntä vois kyllä opetella pallon heittoa. Juoksusta seisominen ja maahanmeno menivät tosi hienosti. Istuminenkin oli nopea.
Lopuksi tasamaa nouto 2kg kapulalla, hyppynouto matalan esteen yli ja A-nouto matalan esteen yli. Noudot pelaa.
Kentältä pois eteenlähetyksen kautta.
Palkkasin narupallolla ja lopuksi leikittiin patukalla.
Dooris oli aivan mielettömän hienossa vireessä, tarkka ja halukas työskentelijä.

Priiman kanssa tehtiin namilla seuraamista, istumaan jäämistä, seisomista ja luoksetulot. Lopuksi leikittiin. Priima oli vekkulilla tuulella ja välillä lähti lapasesta, mutta meillä oli mukavaa!
Ei aina tarvitse olla niin vakavaa ja niuhoa, välillä saa bilettääkin oikein urakalla! =D
Kyllä tälläset treenit on harrastuksen suurin ilo.

Nyt riitti naksuttelut...

Tänään tehtiin Dooriksen kanssa superkiva lelutreeni.
Patukka ja pallo taskuun ja kentälle... Oli meinaan hauskaa!
Seuraamispätkiä, sekä istumista, maahan menoa ja seisomista vuorotellen palloa välissä saalistaen. Lopuksi puolen matkan eteenmeno pallolle.
Vire oli korkea, Dooris oikeassa mielentilassa ja meillä oli mukavaa.

Priimakin pääsi kentälle leikkimään patukalla. Ensin vähän epäilin mitenköhän syttyy, kun kentänlaidalla oli vierasta porukkaa, mutta syttyhän se. Heti, välittömästi ja vauhdilla.
Priimalle täytyy kuurouden vuoksi usein ensin esitellä vieras paikka, tai uusi häiriö, mutta tänään oli vaan sikakivaa!

Kakkis pääsi sitten metsälenkille likkojen mukaan. Kierreltiin reilusti yli tunti ja koirat painatti onnellisina lumisessa mäntymetsässä ja emäntäkin sai vähän liikuntaa pohrustaessaan kapeita polkuja.

Keskiyön noutotreenejä

Otettiin pienet keittiötottikset Dooriksen kanssa. Noutokapulan ottamista, pitoa ja nostamista.
Olen tehnyt noudon alunperin leikkimällä kapulalla ja patukalla opettanut loppuasentoa.
Nyt hieman hiomme kokonaisuutta ja luomme varmuutta edessä istumisen suoruuteen ja tiiviyteen. Palkkasin naksulla ja froliceilla, joka on Doorin lempi herkkua.

Ensin Dooriksen istuessa edessäni pidin kapulaa koiran kuonoa ylempänä ja annoin noutokäskyn, Dooris otti kapulan halukkaasti. Palkkasin vain jos se piti kapulaa keskeltä ja oikeassa kohdassa. Käytännössä kerran jätin palkkaamatta, koska kapula oli vinosti suussa.

Sitten teimme saman treenin niin, etten katsonut koiraan vaan suoraan eteenpäin. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, mutta kun Dooris ymmärsi sen olevan sama asia, niin se teki hyvin. Palkkasin kaksi kertaa pelkästä kapulan kosketuksesta, joka saikin Dooriksen tarttumaan kapulaan erinomaisesti kolmannella kerralla.
Sitten vein kapulan kahden metrin päähän ja pyysin Dooriksen tuomaan sen. Tämä oli helppo treeni, joten emme tehneet sitä kuin kaksi kertaa, molemmat onnistuneesti.

Sitten lisäsin vaikeutta, Dooriksen mielestä. Jätin koiran istumaan ja laitoin kapulan sen eteen ja menin itse alle puolen metrin päähän. Ajatuksena, että Dooris nostaisi kapulan ja siirtyisi askeleella eteeni istumaan. Ensimmäisellä kerralla se tarttui kapulaan ja meni maahan. Autoin sen eteeni istumaan käsimerkein ja kehuin suullisesti. Toisella kerralla meni maahan, mutta nousi sieltä. Palkkasin nousemisesta. Kolmannella kerralla jo nosti kapulan ilman maahanmenoa ja tuli istumaan eteen, vielä hieman epävarman näköisenä. Tästä saatuaan palkan Dooris teki vielä neljä erinomaista toista. Se nappasi kapulan nopeasti ja varmasti ja siirtyi eteeni istumaan suoraan ja oikealle etäisyydelle.

Josko tämä treeni toisi apua oikeaan loppuasentoon ja Dooris saisi lisävarmuutta kapulaan tarttumiseen tilanteessa kuin tilanteessa.
Hyvä treeni, jonka avulla löysin ongelmakohdan, joka varmaankin tuli suurimmassa osin korjattua tällä treenillä. Koitetaan parin päivän päästä uudestaan maasta kapulan nostoa. Kerron sitten tuloksen. :)

Olemme treenanneet kentällä seuraamista ja täys-, sekä vasemmalle käännöksiä. Palkkana patukka. Treenit on menneet hyvin ja Dooriksen vire on ollut hyvä.

Ryhmätreenien alettua kävi iso moka minun treenisuunnittelussa ja sen vuoksi palaamme taaksepäin henkilöryhmän treenaamisessa. Pari kertaa olemme ottaneet epäonnistuneen treenin jälkeen ja korjaavat treenit ovat onnistuneet suunnitellusti.

Pitää muistaa AINA ottaa huomioon kaikki ympäristötekijät kun on kentällä enemmin porukkaa. En saa jättää koiraa yksin tilanteessa, josta en itsekkään pidä ja käyttäydyn epävarmasti.
Oppia ikä kaikki...

Merkin kiertoa ja kaukokäskyjä

Treenikeskustelujen innoittamana päätin kokeilla Dooriksen kanssa merkin opettamista.
Meillä ei ole alunperin ollut tarkoitus kisata tokossa avoa pidemmälle, mutta nyt on innostus tullut, kun Dooris on ehdollistunut voimakkaasti naksulle. Minulle on ollut aina vaikeaa kouluttaa koira erkaantumaan minusta ja suorittamaan jotain kauempana. Sen jälkeen kun olen ehdollistanut Dooriksen naksuun, ei tämä tunnu enää ihan mahdottomalta.

Treenattiin keittiössä. Laitoin lattialle litran pullon ja avustin Doorista käsimerkein kiertämään pullon. Ensin vasemmalta oikealle ja sitten toisin päin. Muutaman toiston jälkeen Dooris alkoi jo tarjoamaan käytöstä ja pääsin vahvistamaan sitä naksulla. En nimennyt liikettä vielä mitenkään, vaan vain palkkasin sen kiertämisestä.

Dooriksesta tämä oli hauskaa. Kerran se onnistui kaatamaan täyden pullonkin, mutta en reagoinut siihen mitenkään, joten toista kertaa se ei tätä tarjonnut.

Lisäksi otimme avoimenluokan kaukokäskyjä, jotka menivät hyvin ja Dooris oli oikeassa vireessä.

Treenin lopuksi otimme istumisesta seisomaan nousemista ja sekin meni yllättävän hyvin. Tätäkään emme ole treenanneet aikaisemmin suunnitelmallisesti.

Tokotuskärpänen on puraissut minua koulutusohjaajakurssin myötä. Josko sitä vaikka oikeasti alkaisi yläluokkien liikkeitä pohjustamaan... eihän sitä koskaan teidä.

Ekat treenit kauhunpäivien jälkeen

On ollut pakollinen, ei toivottu, treenitauko.

Diiva lähti lauantaina 31.1. päivälenkillä hirvien perään ja jäi sille tielleen 2 vuorokaudeksi. Onneksi Milla ja Sami saivat näköhavainnon Diivasta 2.1. aamupäivällä ja jo iltapäivällä Diiva oli turvallisesti kotona.

Jotenka treenaaminen ei ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä.
Lisäksi Dooris on juoksussa, joten olen vähän pitänyt neitiä lomalla.

Tänään kuitenkin palauttelin kotitreenillä koirat treenikantaan.

Diivalle tehtiin ensimmäinen naksutreeni. Olen ehdollistanut sitä naksuun karkureissun jälkeen ja nyt tehtiin ensimmäinen treeni naksulla palkaten.

Diiva tuntui älynneen naksuttelun syvimmän olemuksen. Se tarjosi jos jonkinmoista toimintoa aluksi. "Istun makaan seison seuraan tarjoan lelua anna makkaraa"-moodi tuli heti päälle.
Muutaman kerran se onnistui tarjoamaan oikeaa toimintoa ja sai naksauksen ja makkaranpalan. Muut toiminnot jätin huomiotta. Muutaman onnistuneen yrityksen jälkeen Diivalla syttyi lamppu, kun kuuntelee mitä sanotaan, saa nopeammin makkaraa. Tein istumista ja sivulle tuloa.
Leikin välissä (silmättömällä vesimeloonilelulla, älkää kysykö ;D ).
Sitten teimme muutamia avustettuja maahanmenoja, jotka menivät hyvin.
Onnistunut treeni, Diivalla pysyi into ja se halusi tehdä oikein. Hyvä juttu.

Dooriksen kanssa tein sivulle tuloja, seuraamista ja luoksetulon loppuasentoa.
Olemme nyt talvella tehneet paljon seuraamisia ja perusasentotreenejä voimakkaalla patukkahoukutuksella. Eli mulla on pikkupatukka kainalossa "piilossa" ja tiputan sen palkaksi, kun koira tekee oikein.
Dooriksen seuraamispaikka ja -tyyli ovat parantuneet. Dooris on hieman taaempana kuin aikaisemmin ja se seuraa suorempana, tiivimmässä paketissa. Aikaisemmin Dooriksen takaosa ei pysynyt kasassa ja se häiritsi kokonaisuutta. Olen erittäin tyytyväinen kehityikseen. Välillä olemme testanneet kentällä siirtyykö kotitreenissä opitut asiat kentälle. Siirtyy.

Tänään Dooris otti erittäin voimakkaasti perusasennot ja seurasi aktiivisesti. Täyskäännökset olivat tiiviitä, nopeita ja Dooris pyöri hyvin vierelläni. Dooris ei täyskäännöksessä kierrä, vaan pysyy vasemmalla puolella. Se ei tänään yliyrittänyt käännöksissä, vaan työskenteli tehokkaasti.
Tämä on ollut asia, joka on ollut korjauksen alla. Dooriksella on taipumusta ottaa ylimääräisiä käännösaskelia ja se helposti painuu melkein istumiseen.
Nämä patukkatreenit ovat vieneet käännöksien oppimista oikeaan suuntaan, kun olen saanut palkattua koiraa oikea-aikaisesti.

Lopuksi teimme lyhyitä luoksetuloja. Käskin Dooriksen maahan ja siirryin metrin sen eteen, siirsin lelun jännittyneesti leukani alle ja odotin, että Doori katsoi minua suu kiinni ja kutsuin. Luoksetulo oli suora ja nopea, suorastaan räjähtävä. *heh* Jesjes. Niin sitä pitää!
Toistin harjoituksen neljästi varmuuden lisäämiseksi. Sen jälkeen jätin patukan leuan alta ja tein saman treenin. Dooris tuli edelleen nopeasti oikeaan asentoon. Hienoa! Tämän siirrämme kentälle juoksujen jälkeen.

Talvikaudella on ollut tarkoitus hioa Dooriksen tottelevaisuutta kuntoon voittajaluokkaa varten. Lisää voimaa kokonaisuuteen, lisää nopeutta ja varmuutta jääviin, sekä perusasennot vieläkin varmemmiksi. Toivottavasti valitsemani treenitapa on onnistunut, sen näemme ensikauden kokeissa.

Priima on nyt siinä vaiheessa koulutusta ja henkistä kasvua, että on aika siirtää se enemmin lelupalkalle. Teimme toista kertaa perusasentotreeniä lelun avustuksella. Laitoin lelun vasempaan kainalooni teatraalisesti ja näytin sivulletulomerkin. Priima tuli vauhdilla ja sai heti palkan. Priiman mielestä tämä oli HURRRJAN hauskaa. Lopuksi leikimme.
Priimalle ei ole järkeä tehdä pitkiä treenejä, jos saa onnistumisia. Kuuroudesta johtuen sen korjaaminen on hankalaa ja tulee tehdä aina harkiten. Paras olisi välttää korjaamista mahdollisimman pitkään ja pyrkiä tekemään onnistuneita treenejä.
Jos joutuu tilanteeseen, että korjaaminen on pakollista on se parasta tehdä kerralla kunnolla, ettei tarvitse uudestaan asiaan puuttua.
Tänään Priima oli hieman kouholla tuulella, ilmeisimmin treenitauosta johtuen ja hakkeroi patukkaa (siinä sivussa myös sorimiani). Pitää treenata useammin, jotta tuntuma pysyy paremmin.
En ole aivan varma mihin jatkaa treenejä Priiman kanssa. Seuraamista pitäisi tiivistää ja saada lisää voimaa tekemiseen, mutta ensin pitää opettaa sille tämä kainalopalkkaus.

Viikonloppuna menen itse kouluttautumaan, joten koirien treenaus jää vähemmälle, mutta jos nyt jotain pientä kotitreeniä kehittäisi. :)