Tottistelua koko lauman voimin

Heti puolenpäivän jälkeen hurautin kohti Neuskia treenaamaan Paulan ja Nemo-sheltin kanssa. Tarkoitus oli ottaa vain Dooris mukaan, mutta Masa ja Priima olivat niin kiltisti vuoroaan odottamassa, että pakkohan nekin oli autoon laskea.

Treenipaikalla tehtiin ensin Masan kanssa seuraamista, luoksetuloa ja jäävät liikkeet. Masalla oli intoa hurjasti ja hetken hakemisen jälkeen tekniikkakin löytyi. Ainankin Masalla oli hauskaa!

Paula treenaili seuraavaksi Nemon kanssa ja oli ilo nähdä miten tämä kaksikko on kehittynyt viimenäkemästä. Nemohan on jo ihan pro seuraaja.

Dooriksen vuoron tullessa nappasin painekattilan takapaksista koiransijasta... Vaikka olenkin puhunut kovasti virettä nostattavia treenejä tekeväni, niin joku raja. Dooris oli niin innoissaan, että varsinainen koulutuksellinen osuus jäi väliin. Kunhan koitin vaan pitää koiran jotenkin hanskassa.
Ylimääräinen vire näkyi eritoten maahanmenossa ja seuraamisen käännöksissä, joissa Dooris oli valmis hetkenä minä hyvänsä sinkoamaan lelun perään. Armas rispaantunut patukka kun on ollut kevät levolla ja ollaan narupallolla tehty. En kuitenkaan uskaltanut yhdistää Doorista, narupalloa ja asfalttialustaa. Kerran sen erehdyksen tehneenä, en sitä toistamiseen tee. Dooriksen loikat ja lelun saalistukset menee pallon kanssa niin hurjiksi, että sen kroppa ei voi kestää sitä asfaltilla tehtynä... Riitti kun kerran näin miten koira laskeutui korkeasta hypystä kyljelleen asfalttiin palloa saalistaessaan.. Tuttu ja turvallinen patukka on siis hyvä asfalttitreenissä. Joskin tänään olis sopivin palkka ollut varmaan flegmaattinen "hyyvää".
Noh, intoa minä kaipasin ja intoa sain ja tekihän se kaiken mitä pyysin, siinä "miten" vaiheessa vaan oli toivomisen varaa.

Priiman kanssa tein seuraamisen perusharjoituksia, maahanmenoja, seisomista ja luoksetuloa. Perusasentotreenejä tarvii tehdä, Priima jättää perusasennot vajaiksi ja selvästi testailee "eikö tää jo riittäis". Seuraaminen on edistynyt jonkin verran, vaikkei se vieläkään ole lähelläkään sitä mitä haluaisin.. hiljaa hyvä tulee.. ehkä.

Dooris pääsi vielä paikallaanmakuuseen Nemon seuraksi ja se meni hyvin. Palkaksi Dooris sai painia hihanpäälisen kanssa.
Kävin autolla tekemässä vaihdon, Dooris sisään, Masa ulos.
Masa sai taistella hihanpäälisestä ja kantoikin voitettuaan sitä polleana jätkänä.

Kaikilla oli mukavaa ja treenit kohtuu onnistuneet. Treeneistä jäi hyvä mieli.

Iltapäivällä Diiva ja Asko tulivat kylään. Oli kiva nähdä miten Diiva on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa, se on saanut reilusti massaa (ei siis läskiä) ja turkkia. Koko koirasta hehkuu sellainen 'isontytön' olemus. Dooris kovasti ensin pomotti, mutta lopulta keksi että Diivalla on juoksu, joten tyttöjenvälistä ystävyyttähän siitä seurasi. Masa koetti kovasti hurmata Diivaa, mutta jotenkin kaveri pääsi vähän väliä huilimaan sisälle.

Ikinä ei tiedä mihin metsässä törmää..

Kävin ajamassa pari päivää sitten Doorikselle "testataan mitä se osaa"-jäljen. Polkasin metsään 6 kulmaa, yhden terävänkulman ja maastonvaihdoksen sisältävän jäljen. Vanhensin muutamaa minuuttia vaille 2 tuntia. Dooris ajoi jäljen valjaissa.

Dooris eteni janalla hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, ja kulmankin Dooris ajoi hienosti. Sitten tuli epävarmuutta ja yksi keppi jäi, kuitenkin Dooris pysyi jäljellä. Pohdin liinan päässä, että olisiko tuore häiriöjälki mennyt jäljen poikki.. Teräväkulma meni hienosti, mutta epävarmuus jatkui 20 metriä sen jälkeen, olisiko harha mennyt uudestaan jäljen poikki. Jatkettiin ajoa ja Dooris nosti kepin hienosti, sekä ajoi seuraavan kulman hyvin.

Vuorossa oli leveän polun ylitys, mutta jouduin katkaisemaan koiran työskentelyn. Yhtäkkiä havahduin hirmuiseen rytinään ja nostettuani katseen koirasta näin oikealla puolellamme ison koiran, joka käyttäytyi uhkaavasti. Harhojen tekijä selvisi kertalaakista.
Komensin vierasta koiraa pois ja kutsuin Dooriksen vierelleni. Onneksi näköpiiriin ilmestyi koiran omistajat, jotka kutsuivat koiraa... luulin tilanteen olevan ohi, mutta mitä vielä. Koira ei totellut ihmisiä pätkän vertaa. Komensin koiraa uudestaan pois ja kehoitin ihmisiä kytkemään koiransa. Emäntä maukui jotain takaisin "joo me yritetää kokoajan, heiii"-tyylillä ja koira rällätti ihmisten ympärillä. Molemmat syöksähtelivät koiraa kohti ja koira juoksi karkuun.
Seisoskeltiin Dooriksen kanssa paikoillamme kohtuullisen hämmästyneen näköisinä, minä myös lievästi sanottuna kiihtyneenä. Lopulta ihmiset saivat koiransa laukkaamaan pois päin meistä ja onneksi myös jäljestä ja lähetin Dooriksen uudelleen ajamaan. Dooris jatkoi työskentelyä hyvin ja nosti loput kepit.

Vasta autolla jälkikaaviota katsellessani tajusin, että yksi keppi jäi siihen paikkaan missä koira pysäytti jäljenajomme. Hieman harmitti, mutta täytyy olla onnellinen ettei elukka päättänyt ottaa fyysistä kontaktia meihin, eikä Dooris hermostunut tilanteesta pahemmin.
Josko ensikerralla saisi onnistuneen jäljen ajettua, ilman ylimääräisiä häiriöitä.
Toki tässä jäljessä on PALJON hyvää, janalta jäljen nosto, kulmatyöskentely, sekä keppi-ilmaisut olivat hienoja. Harhoista Dooris häiriinty kovasti, mutta eipä me noin tuoreita ollakkaan harjoiteltu aiemmin.
Dooris oli hyvin tyytyväisen oloinen suoritukseensa ja niin minäkin. Pari päivää on pidetty nyt taukoa, jos vaikka huomenna ajaisi helpon jäljen neidille.

Intoa täynnä ku ilmapallo

Leiri on leireilty.
Kovasti tuli varmistusta omaan ajatukseen ideaalista jäljenajosta, sekä uusia vinkkejä miten sinne päästään. Dooriksen kanssa opetellaan jäljen ajoa valjaissa. Koiralla on huomattavasti enemmin tilaa työskennellä, kun jokainen liinan risuunjumiutuminen ei tunnu kovana nyppäsynä kaulalla. Kiitos Tanjalle, että saatiin heti valjaat käyttöön. :)
Priimakin teki jäljen ja vähän tottisteli. Sitä oltiin taas niin äijää. Kyllä emäntä on ylpeä PikkuPirkosta, ahne, työskentelyhaluinen ja -kykyinen pikkukoira se on. Priima elukka.

Jäljelle jääneet..

Mie vannoin ja vakuutin etten jäljestä enempää ennen leiriä.. mut enhän malttanut olla metsään ajamatta kun oli niin kaunis ilma.

Priimalle poljin tarkasti alokasluokan jäljen, matkalla kolme ruokapurkkia esineinä ja yhteensä kymmenen turvotettua (isoa) nappulaa jäljellä nameina. Mukana ensimmäinen "janaharjoitus", eli lähetys metri jäljen sivusta. Priimalla on aikaisemmin ollut enemmin nameja jäljellä ja tämä oli itseasiassa Priiman neljäs tai viiden metsäjälki. Priima ajoi hienosti, suoritti kulmat varmasti ja ilmaisi itse esineet. Olin kuin puulla päähän lyöty. Olen vahingossa kouluttanut siitä toimivan jälkikoiran. Harjoitusta toki tarvitaan vielä runsaasti, mutta perusasiat se osaa. Nyt enemmin esineitä, jotka haisevat vähemmän ja namit kokonaan pois matkanvarrelta. Jäi ihan loistofiilis Priiman työskentelystä.

Doorikselle tein normaalin jäljen, en osaa sanoa pituutta mutta reipasta kävelyvauhtia ajettiin sitä 15min. Kuusi keppiä, alkuun 200 askeleen suora ilman esinettä, ojan ylitys, kolme suoraakulmaa ja yksi teräväkulma. Dooris työskenteli itsevarmasti ja halukkasti. Kirosin matkanvarrella, että varmasti jätti yhden kepin metsään... ihan saletisti ..kele jätti. Noh, viimeisellä esineellä laskin tikut taskusta ja kuusihan niitä, että kaik nosti. Taitaa ohjaajalla olla pahemmanluokan varhaisiän dementia. :S
Janalta Dooris nosti takajäljen, vaikka omasta mielestäni tein sen mahdollisimman hankalaksi... mutta jääräpäisesti neiti vaan nostaa takajälkeä. Onneksi on leiri tuloillaan, josko tähän saisi apuja.

Leiriä leiriä...

Leiriä pukkaa viikonlopulle. :)
Olen ilmoittautunut Dooriksen kanssa Kaakon Käyttökoirat ry:n PAJÄ ryhmään. Tänään tuli kauhia morkkis, etten ole ajanut yhtään kunnon jälkeä lumien sulamisen jälkeen, jotenka olihan se yksi jälki polkastava ennen leiriä.
Tein alokasluokan mittasen jäljen vaihtelevaan maastoon, kuusi keppiä, kolme kulmaa ja kaikenlaista kiemuraa. Dooriksessa oli taas intoa kuin pienessä kylässä, mutta jäljen ajo oli varmaa. Janassa on työtä ja sen olen ilmoittanutkin ongelmaksemme leirin kouluttajalle. Dooris tuppaa nostamaan jäljen siihen suuntaan mihin kerkeää, aivan sama, kunhan vaan saa jäljen nostettua. Kepit on varmoja, Dooris jättää hyvin harvoin yhtään keppiä metsään. Tänään käytin kokeilumielessä naksutinta apuna keppien palkkaamisessa, mutta en huomannut eroa normaaliin. Parhaiten Dooris palkkaantuu minun suullisista kehuista ja tietenkin makkaraa saa joka tikusta.
Nyt jännityksellä odottamaan leiriä. :)

TOKOtettu Dooriksen kanssa

Käytiin tänään avoimen luokan TOKOssa Dooriksen kanssa.

Paikallaan makaaminen 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 8

171,5 pistettä, I-tulos ja 3.sija.

Paikallaan makuussa Dooris nousi istumaan kun liikkeen ohjaaja lähti hakemaan meitä koiranohjaajia piilosta, mutta meni takasin maahan kun lähestyin. Luoksetulon lopun tuli ravilla, kun alun tuli laukalla, pysähdys hyvä. Noudossa emäntä kuvitteli heittävänsä 2kg kapulaa muutamasatagrammasen sijaan ja vieläpä hienolla kierteellä. Dooris hieman häkeltyi emännän loistopaiskasusta ja kantoi kapulan päästä, toi luokseni, tiputti, nosti, kiersi minut ja luovutti vinoon. *heh* Kauko-ohjaus koulutustaso huomioiden ERINOMAINEN.

Oli oikein hauska tokoilla pitkästä aikaa. :)

Kevät ja jälkimetsät!

Ihanaa, kevät on saapunut kunnolla!
Metsät ja pellot sulana, Dooris, Priima ja MASAkin on päässyt jäljestämään.
Dooris on niin täynnä intoa, että päädyin yhden lyhyen metsäjäljen jälkeen aloittelemaan kautta pellolle. Täytynee tehdä muutama namijälki neidille, että into tasottuu.
Priima on aloitellut kautta kolmen jäljen verran. Nämä ovat kolme ensimmäistä metsäjälkeä Priimalle. Eilen neiti ajoi ensimmäistä kertaa vieraan polkeman jäljen, jossa oli kaksi esinettä ja kaksi kulmaa. Aivan mielettömän hienosti meni. Priimalla on kova hinku jäljestää ja se tekee tarkasti töitä. Pellolla tehdyt pohjat näkyvät koiran työskentelyssä selvästi. Metsässä jäljen ajaminen on helppoa Priimalle, nyt vain esinemotivaatio kohdilleen ja pituutta jälkiin. Pirkosta tulee isona hieno jälkikoira.
KakkaMasa kävi ajamassa myöskin hienon kiemurajäljen, hyvin tarkkana oli ja herra löysi metsästä yhden kaksi päivää vanhankin jäljen.. mutta hauskaa oli ja se on tärkeintä.

Nyt on "kisatreeni" tehty

Seura järjesti mölli-BH:n johon osallistuin Dooriksen kanssa. Kenttä oli todella huonossa kunnossa, jäinen, sohjoinen ja märkä, kaikkea yhtäaikaa. Käveleminen oli haaste, juoksu miltei mahdotonta ja pystyssä pysyminenkin vaati keskittymistä.

Itse "koesuoritus" meni ihan kivasti. Siis ei hyvin, eikä huonosti.

Oltiin Doorin kanssa ekoja suorittajia. Seuraaminen ok, mutta ensimmäisen suoran jälkeinen täyskäännös tuotti taas ongelmia. Käännyin taas liian nopeasti ja Dooris liioitteli käännöstä. Pysähtymisen perusasento oli vino. Muuten ok, seuraaminen ihan jees, ei mitään fantastista, mutta en olisi hirmu pettynyt. Saatiin arvosanaksi erittäin hyvä.
Liikkeestä istuminen jäi istumatta, eli Dooris seisoi liikkeen. Annoin omituisella äänensävyllä käskyn ja koska liike on treenaamattomuuden vuoksi epävarma, niin tekemättähän se jäi. "Istuu" kun kuulostaa kovasti samalta kun "seisoo", varsinkin kun ne sanoo täysin samalla sävyllä ja painotuksella.
Juoksusta maahanmeno ok, hieman hidas. Johtunee kentän kunnosta. Luoksetulon loppuasennossa istuu oikean jalan eteen, kuitenkin suorassa. Erittäin hyvä.
Juoksusta seisomisessa pysähtyy, mutta ottaa muutaman askeleen sen jälkeen. Luoksetulon loppuasento todella hieno. Vino perusasento. Arvosanaksi hyvä.
Paikallaan makuu erinomainen, arvosana erinomainen.

Ihan hyvällä mallilla, onneksi tässä on vielä muutama kuukausi aikaa hioa tottista ennen pk-koetta. Olen todella tyytyväinen, että juoksusta jäävät toimivat ja Dooriksen vire kestää tottiksen ajan. Noudoista se taas takuulla nousee, joten tämä "alkuosa" tottiksesta on se joka kaipaa vireellisesti jatkuvaa treeniä.

Kyllä tää tästä. Hyvä, että käytiin kokeilemassa. On todella mukavaa, että seura tarjoaa tälläisen mahdollisuuden myös jo BH:n suorittaneille. :)

Treenailtu on, kirjoiteltu ei

Viime kirjotuksen jälkeen on tullut treenailtua kohtuu ahkerasti tottista tyttöjen kanssa.
Ollaan hylätty naksu ja namit laatikkoon ja tehty lelupalkalla.

Priima on kotona totutellut lelupalkkaan. Seuraamis- ja perusasento treenejä ollaan tehty paljon. Kentällä en ole Priiman kanssa käynnyt. Sinne mennään treenaamaan vasta, kun lelupalkkaus toimii ensin omalla pihalla. Priiman kanssa olen käynyt leikkimässä kentällä pikkupennusta.

Dooris treenaa loppukuun TOKOa varten kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytystä. Kuitenkin olemme treenanneet myös pk-tottista ajatellen juoksusta maahan- ja seisomaan jäämisiä.
Olen ilmoittanut Dooriksen myös mölli-BH kokeeseen, joka on huomenna, tai siis tänään.
Otettiin iltapäivästä muistutus treeni BH-kokeen liikkeistä. Istumista sai vähän hakea, mutta kyllä sekin sieltä löytyi.

On muutamia asioita, jotka kaipaavat vielä selvästi treeniä ennen tokokoetta. Avoimen hyppy, eli esteen toisella puolella istuminen. Dooris ei vain voi ymmärtää miksi siellä pitäisi istua. Luoksetulon pysäytys kaipaa tietenkin muistutus treenejä, mutta suuremmin otamme työn alle seisomisesta luoksetulon.
PK-koekautta (jos nyt mihinkään kokeisiin päästään tällä kaudella, paikat kun tuntuvat olevan kiven alla) varten tarvitsee treeniä tasamaanoutoa, sekä liikkeestä istumista.
Kokonaisuutena Dooris on kuitenkin hyvällä mallilla, kaikki liikkeet se suorittaa, joten nyt vain hiotaan.

Yksi totaalijärkyttävä treeni on toki taas taustalla ja sen syitä selvitellessä menee muutama hetki. Ilmeisimmin Dooris nitkautti koipensa hirmuisessa lumipallonmetsästysleikissä (joka oli sikakivaa Doorista!) pari viikkoa sitten niin pahasti, että se vaikutti myös työskentelyyn. Lyhyt kipulääkekuuri ja hieronta auttoivat tähän. Tänään "kontrolli" hieroin ja venyttelin Dooriksen läpi. Oikeassa takajalassa on lihas kipeä, joten sen jätin aikas rauhaan. Rulluttelin vaan pehmeästi ja venyttelin sitä myöten mitä Dooris antoi periksi. Iltapäivällä neiti kuitenkin liikkui todella hyvin, eikä aristanut lihasta. Josko olisi vain pieni revähdys, joka paranee hitaasti. Viikkoon ei ole enää outoa hissuttelua ollut Dooriksen tekemisessä, mutta kun ei noi belgikoirat suostu kaikkea kertomaan.

Kakkiksen kanssa käytiin alkuviikosta kaupungissa kävelemässä. Se on Masalle harvinaista herkkua ja jätkästä olikin hyvin hauskaa käydä herkuttelemassa eläinkaupassa ja ihmettelemässä Haminan hulinoita. Lenkin lopuksi heittelin Masalle hetken keppiä ja siitä seurasi pentuhepuli. Hassu pieni isopoika, 7½-vuotiaana saa vielä pentuhepuleita. IkiPoika. <3