Testing testing..

Vaikka kuinka vannoin, että teen vielä yhden keppitreenin nurmella ja vasta sitten vien koiran metsäjäljelle, niin ilmojenvaltias ei minua kuunnellut. Tämä tarina voisi alkaa sanoilla "oli synkkä myrskyinen iltapäivä.." joten en jaksanut viedä koiraa lammikk.. eiku siis pellolle.

Sunnuntaina extempore ideana lähdettiin Tiinan ja Jounin kanssa Hirvelään maastoilemaan.

Jouni tallasi Doorikselle lumisateen keskellä 500m pitkän ja useampia kulmia sisältävän jäljen kuudella kepillä. Lunta tuli ja tuli ja tuli.. Alma ja Kuisma ajoivat ensin jäljet, molemmilla meni mainiosti. Alman haisteluäänet on kyllä koomisinta mitä olen vähään aikaan kuullut.
Lähdettiin ajamaan jälkeä kahdestaan Dooriksen kanssa. Janalta nosto koiran olemuksesta päätellen epävarma, mutta jälki nousi heti oikeaan suuntaan. Keppien nostot oli mielenkiintoisia, Dooris kaivoi kepit lumen alta, joten neloskeppi hukkui metsään kiitos tehokkaan kaivuuoperaation. Dooris kyllä tomerasti ilmaisi sitä ja lennätti sen jonnekkin mylläyksellään.
Yksi kepeistä nökötti kannon päällä, joka oli ihan uusi juttu Doorikselle. Sillä meni hetki paikallistaa kepin paikka, mutta itseasiassa tämä olikin hyvä harjoitus, koska Dooriksen into nousi kattoon.
Jäljen ajo hyvää, mutta puolivälissä hieman turhan hektistä. Sillä kohdin oli maassa poikittain paljon risuja ja nuorien puiden runkoja, joten Dooris keskittyi hieman liikaa ylittämiseen. Olisin toivonut tarkempaa ajoa sillä kohdin. Muuten työnteko oli erinomaista. Koska jälki oli tallattu ennen suurinta lumipyryä, en pystynyt lainkaan metsänpohjasta, tai hangesta päättelemään missä Jouni oli kävellyt. Ihanaa, etten voinut säätää omiani metsässä, vaan oli mentävä vaan koiran perässä. Hyvä treeni, Dooriksen mieli koheni kummasti jäljen myötä ja lopussa mulla oli liinan päässä varsin itseensä tyytyväinen koiratyttö.

Jäljen jälkeen Dooris pääsi esineruutuun, jossa oli valmiit vieraat esineet. Alkuun Doorista hieman häiritsi edellisen aloittelevan koiran esineneiden tyhjät paikat, mutta hetken tutkiskelun jälkeen neiti löysi Tiinan hukkaamat aarteet. Dooris teki hyvin töitä ja upposi syvälle ruutuun. Viimeinen esine oli toisenlaisella metsäpohjalla kuin kaksi muuta, joten sen etsimiseen meni hieman aikaa ja muutama epäröivä harkinta hetki tuli, mutta omatoimisesti Dooris jatkoi työskentelyä ja toi kun toikin viimeisenkin esineen reilusti alle 5 minuutissa. Hienoa! Loppupalkkana rakas hihanpäälinen, joka toimii hyvin extrapalkkana ruudusta.

Olen oikein tyytyväinen harjoituksiin. Kiitos jäljestä Jounille ja esineruudusta Tiinalle!

Naksuttelua ja tottista Toolin kanssa

Työaamun jälkeen päätin hyödyntää työpaikan kyljessä olevan pellon keppitreeniin. Kävin latomassa 12 keppiä pellolle ja hain Dooriksen tarhasta. Neiti oli sanomattakin selvää intoa täynnä ku ilmapallo. Se kuitenkin rauhoittui istumaan keppitreenin alkuun ja lähti keskittyen töihin. Ilmaisut olivat hienoja ja intoa löytyi, turha paine oli pois niskasta. Olen oikein tyytyväinen näiden treenien etenemiseen. Jos vielä kerran tekisi nurmella ja sitten testijälki metsään, nouseeko ne tikut vaiko eikö. Kunhan kerkeän ennen lumia..

Kepittelyn jälkeen tehtiin seuraamista, paikan hakua ja oikealle käännöstä, sekä täyskäännöstä. Noh, tässäkohtaa se into taas näkyi ja Dooris liukui jatkuvasti hieman liian eteen. Kuitenkin paikka parantui treenin myötä ja oikealle käännöksetkin olivat ok. Täyskäännös toimi mun fiiliksellä hyvin, mutta vaikeahan se on ilman apuohjaajaa sanoa mitä sielä mun seläntakana tapahtuu, eli käyttääkö Dooris kunnolla takaosaansa.

Mutta olipa meillä kivaa, pitkästä aikaa ihan kahdestaan reissussa ja reenimässä.

Kyllä se koira toimii, kunhan vaan osaa sitä ohjata...

Eli tarinoita epätoivosta ja kädettömyydestä, osa miljuuna.

Eilen käytiin Hirvelässä treenaamassa mettäjuttuja. Dooris teki hienon esineruudun, upposi komiasti ja toi esineet varmasti. Ei huomautettavaa. Loppupalkaksi koiralle hihanpäälinen ja ohjaajalle naurava koira.

Sitten "ku menee näin hianosti ni tehääs viel vähän"-ohjaaja keksi että tehdään janatreeni. Alussa säätöä oikean suunnan suhteen ja sitten koira iski raiteille ja eteni kuin katujyrä... "Ohoppas, tossako se jälki olikin". Takajälki, tarkistusta, edelleen takajälki.. Ohjaaja kannustaa oikeaan suuntaan varsin iloisella ja värikkäällä äänensävyllä (NOT!), joten koira nostaa oikeaan suuntaan ja alkaa ajaa epävarmasti. Ajaa kepistä yli, tulee takaisin kehotuksesta ja ilmaisee tikun.

Keppiongelmasta jurppiintuneena päätin tehdä keppitreenin tielle. Suunnittelematta ja vain kepit tielle roiskien. En miettinyt treeniä ennalta, vaan tein vain. No ei mennyt toivotusti. Tavoite oli saada painetta pois koiralta ja intoa ilmaisuun, ei onnannu. Paine säilyi ja ilmaisut epävarmoja.
Mitä opimme tästä, kannattasko ensin kertoa mitä haluaa, ennenkun alkaa vaatimaan. Huoh. Emme siis ole tehneet lainkaan näitä keppitreenejä aikaisemmin.

Pieni tauko, koira autoon ja nupin nollausta ohjaajalle. Hieman myöhemmin jäljelle, janalla epävarma eteneminen, epävarma jäljen nosto. Isolla työllä ja ystävällisestä kannustuksesta lähti ajamaan. 5 keppiä kuudesta nousi, yksi pienellä avulla. Näin että merkkasi ja jatkoi kuitenkin matkaa, jolloin kehoitin etsimään uudestaan. Välillä varmaa ajoa ja iloisia ilmaisuja, mutta taas ongelmia ekassa tienylityksessä. Ihan viimeinen 100m erinomaista ajoa, virheetön tienylitys ja hieno kepin nosto loppuun, eli ei ihan turha jälki. Vaikkei ihan timangikaan. Kiitos Tiinalle vaihtelevasta jäljestä ja kivoista jipoista. Me halutaan lisää jälkiä sulta!

Päivällä juttelin puhelimessa personaltreinerin kanssa ja käytiin keppitreenin aakkoset läpi, sain jäsenneltyä asian nuppiini. Kiitos Mirka.

Illalla otin kepit ja koiran mukaan ja menin nurmelle. Tallasin tiuhaan ja voimakkaasti jäljen, jolle ladoin 30 keppiä. Koira matkaan, nakit taskuun ja naksu käteen. Dooris oli alussa hämillään, mutta nopeasti alkoi innostua asiasta ja ilmaisi tikkuja vauhdilla, välillä hieman liiankin vauhdilla.
Kuitenkin treeni, jossa tavoite saavutettiin, paine pois ja motivaatio kattoon.

Tallasin Priimalle 2mx3m alueen tiuhaan ja kylvin sen aivan täyteen nappuloita. Priima etsi sapuskaa 20min jonka jälkeen nappasin sen takasin autoon ja lähdettiin kotiin.

Tänään tein Doorikselle kaksi 5 kepin keppitreenisuoraa. Yön aikana Dooriksen nupissa oli tapahtunut äläys (=älyn väläys). Se teki hienosti hommia, oli innokas, aktiivinen ja päämäärähakuinen. Very good. Kyllä se koira osaa, kunhan osaan vaan ohjata ja suunnitella treenit sille sopiviksi.

Tehtiin illalla vielä tottista, seuraamista, hidasta kävelyä, sekä jäävät. Oikein hyvä. Dooriksella oli KIVAA! Kiitos Niina.

Haravahullun jalostustarkastus

Lahti 4.10.2009
Tuomari: Antti Nieminen

Koira: Dujoiedevie Hy Borinya
Säkäkorkeus: 57 cm

Ulkomuotoarvio
(arvosteluasteikko: Moitteeton, Huomautettavaa, Riittävä, Hylätty)

Koko : Moitteeton
Korkeus/pituus : Moitteeton
Sukupuolileima : Moitteeton
Pään linjat : Huomautettavaa (ei aivan yhdensuuntaiset)
Otsapenger : Moitteeton
Pään meislaus : Moitteeton
Pään pituus : Huomautettavaa (voisi olla pidempi)
Pään leveys : Moitteeton
Korvat : Huomautettavaa (hieman pyöreät)
Silmät : Huomautettavaa (isohkot)
Purenta : Huomautettavaa (alapurenta niukka)
Hampaat : Huomautettavaa (vasen ala P2 ja ylä P1)
Pigmentti : Moitteeton
Kaula : Huomautettavaa (hieman lyhyehkö vaikutelma)
Selkälinja : Moitteeton
Lantio : Moitteeton
Vatsalinja : Moitteeton
Rintakehä : Moitteeton
Luusto : Moitteeton
Eturaajat : Moitteeton
Välikämmenet : Moitteeton
Etukulmaukset : Moitteeton
Takaraajat : Moitteeton
Takakulmaukset : Moitteeton
Käpälät : Moitteeton
Häntä : Moitteeton
Etuliikkeet : Moitteeton
Takaliikkeet : Moitteeton
Sivuliikkeet : Moitteeton
Liikkeiden yleisvaikutelma : (Tuomari ei arvostellut koirilta tätä kohtaa)
Väri ja -merkit : Moitteeton
Karvapeite : Moitteeton (Hieman lyhyt turkki)
Yleiskunto : Moitteeton
Tyyppi : Moitteeton
Yleisvaikutelma : Moitteeton

Sanalliset huomiot: Luoksepäästävä ja avoin.

Kiitos järjestäjille! Suosittelen kaikille belginomistajille jalostustarkastusta, oikein mukava ja rento tapa saada laaja palaute omasta koirasta verrattuna rotumääritelmään.