Priima treenaa tottista

...Takana treenitauko.


Juhannuksen onnettomuus, jonka myötä Tempo poistui keskuudestamme ja sitä seurannut oma sairaslomani ovat pakottaneet myös tervukset tauolle.

-----------------------------------------------------------------------

Lepää rauhassa vahva mies, nyt olet maailmasi kuningas!
Kaikkien koirien egoille ei vaan ole riittävästi tilaa ihmisten maailmassa.
------------------------------------------------------------------------

Priima aloitti eilen ahkeran tottistreenikauden tulevaa koetta varten..
Jännityksessä saatte olla mitä koetta ja milloin (lukuunottamatta niitä miljoonaa ihmistä joille olen asiasta jo kerennyt lörpöttelemään).

Treenisuunnnitelma on seuraava: Paljon toistoja, palkkaa vaihtelevasti. Seuraamisen osalta pitkiä suoria, liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä, sekä ihmishäiriötä. Paikallaan makuuta häiriön alaisena. Ja treenit VAIN nurmikentillä.
Katotaa sitte miten mun masterplan pysyy kasassa ja toimii. Yleensä olen todella huono noudattamaan ennalta päätettyä treenisuunnitelmaa, mut nyt olisi aika oppia noudattamaan lukujärjestystä.

Niin ne päätökset pitää

Juu, taukoahan sitä pukkasi Doorikselle, NOT.

Päivällä käytiin Priiman kanssa nurmijäljellä ja tein Dooriksellekin pienen suoran, jonka lopussa keppi. Meni ihan ok, vaikka Dooris kovasti ihmetteli jäljellä olevia nameja.
Illalla keksin lähteä kahdestaan metsään, jonne poljin sille jäljen. Jäljen loppuun laitoin purkissa Dooriksen iltaruuan. Dooris näki autosta kun kävelin janalta ja kutsuin sitä. Jälki vanheni vain 45min. Dooris eteni innokkaasti janalla, nosti jäljen tarkastettuaan takajäljen. Koko ajan se ajoi häntä heiluen, innokkaasti puskien valjaisiin.

Ongelman ydin olen siis MINÄ, vieraan polkemalla jäljellä otan liikaa painetta, en luota koiraan ja hermostun. Suunnitelma B on siis vieraanpolkemia jälkiä ja se vieras jää metsän laitaan odottamaan. Mun täytyy oppia luottamaan koiraan myös vierailla jäljillä. Dooris kyllä osaa, kunhan vain saisin hermoni kuriin.

Mitähän sitä sanois...

Me ei enää treenata jälkeä, kun Dooriksella on juoksu. Siitä ei tule yhtään mitään.
Se riittänee mielipiteeksi tältä osin.

Tottis meni eilen oikein hyvin, tai ainankin ihan kivasti. Juoksusta maahanmeno vähän hidas ja eteenmenossa ei riittänyt usko, että se lelu on sielä miltei sadan metrin päässä. Dooris siis heitti maahan 80metrin jälkeen. Noh, mie huusinkin sille eteen, joten se saattoi olla kuulevinaan maahanin. Kentällä oli aivan karmea tuuli, joka vei kyllä kaikki käskyt mukanaan. Noh, eteni kuitenkin alun oikein hyvin.

Priima kävi nurmella, hirmunen tuuli ja liian korkea vire, mutta muuten ihan jees. Esineellä se on alkanut jotain käkäillä, joten palaamme kissanruokapusseihin esineinä.
Remo-sakemannikakara oli treeniseurana ja se on varsin suloinen pikkujätkä . Jälkikin siltä sujui oikein mainiosti puhurista huolimatta.

Illalla treenattiin Dooriksen kanssa keittiötottista naksutellen, jotta sain vähän korjailtua jäljellä kasaantunutta painetta pois koiran niskasta. Nakit on hyviä, mutta Dooriksen silmillä olevat sydämenkuvat eivät edelleenkään katoa. Olkoot tauolla loppujuoksun..

Jälkeilyä ja järkeilyä

Lauantaina oli jälkitreenit aamusta, jonne suuntasin Dooriksen kanssa. Minna oli kilttinä polkenut meille 800m pitkän kuuden kepin jäljen, 2h vanha, yksi piikki, joku määrä kulmia. Ja voe ristus tota koiraa! "Mul on juaksu, missä ne miähet on täältä mettästä, juuuhuuu" *sydämen kuvat silmillä* Metsästä löytyi jälki (sentään), kolme keppiä ja erinäinen määrä koukeroita ja unelmointia. Paineiden tasauksen jälkeen (jätskiä, kaffetta) soitin Niinalle ja pyysin aaaaaaaapuva. Illalla siis taas metsään, jonne Niina polki 350m suorahkon suolle, kuusi keppiä. Jäljen nostossa edelleen sydämet silmillä, mutta noston jälkeen vaihtui vaihde ja Dooris löytyi. Kaikki kepit ja melko hyvää ajoa.
Dooris kävi ennen jälkeä myös esineruudussa joka meni ihan jees, vaikka sydämenkuvat pyörivätkin pajatson lailla neidin silmillä. Kaikki esineet tulivat, vaikka olishan sitä tehoa kaivattu reilusti enemmän.
Priima teki tottista aamu- ja iltajäljen jälkeen. Molemmat meni ihan kivasti. Perusjuttuja kertaillaan ja intoa haetaan. Namitottis on oikeesti aika hauskaa vaihteenvuoksi, ohjaajallekkin.

Sunnuntai aamuna loikkasin Anniinan ja Koksin matkaan APKY:n alo ja voi jälkikokeeseen. Aamupäivän tottiksia seurattuani olin jo ihan täynnä intoa omiin treeneihin. Sitäjatätäjatotajajoitansuunnitelmaanytpianäkkiähetitreenaamaan. :D Varsinkin kun tuttu koirakko nappasi KVA:n arvon ja belgikoirillakin oli erinomainen edustus kokeessa oli koepäivä varsin mukava. Vähä oli välillä kylmä mutta ei siitä välitetä.

Illalla nappasin Dooriksen ja Priiman kyytiin, ajettiin Vílniemelle minne tein suunnilleen 800 metrisen jäljen, jossa kuusi keppiä, kaksi piikkiä ja neljä kulmaa. Jana 20m. Annoin jäljen vanheta 1½ tuntia, välillä käytiin lenkkeilemässä ja tottistelemassa Priiman kanssa. Dooris ajoi jäljen varmasti ja hyvin, edes hirvenjäljet ei sitä haitanneet. Kaikki kepitkin nousivat varmasti. Tekemisessä oli voimaa ja määrätietoisuutta, oikein hyvä. Ehkä MINÄ vaan tarvitsen vieraita jälkiä, että opin taas luottamaan koiraan vieraillakin jäljillä, sillä kyllä neiti osaa tuon homman, siitä ei ole epäilystäkään.

Jäljeltä ajelin sibeliuskadun kentälle. Tein Priimalle 60 askeleen jäljen viereiselle nurmelle ja sen jälkeen tehtiin Dooriksen kanssa ensin vireennostoa, jonka jälkeen koetottiskaavio. Seuraaminen hyvä, jäävät oikein ja varmasti, luoksetulot vauhdikkaita. Nouto hyvä, mutta palautti ravilla, joten korjasin. Korjattu nouto hyvä. Eteenlähetys hieno, eteni varmasti ja määrätietoisesti... ja käskystäni huolimatta jatkoi matkaansa. Joudin karjaisemaan Dooriksen maahan, jota sitten totteli. Palkkasin narupallolla ja Dooriksella oli hauskaa. Mulla on tapana tehdä tottistestejä ittekseni silloin tällöin, en tiedä onko niistä mitään hyötyä Doorikselle, mutta minua ne auttavat. Tekee koesuorituksen osa-alueet putkeen ja palkkaa vasta lopuksi. Jos käy moka, korjaa sen ja sitten taas jatkaa kaavion mukaan.

Huomenna ois jälkeä ja tottista. Jätetään Dooriksen sydänkuvio lasit taas kotiin... mieluiten.

Priimasta seuran "kevätjuhlan" osaavien pentujen tottistaitaja

Tänään seuramme tottiskentällä pidettiin kevätkauden päättäjäiset, eli kevään tottismestaruudet. Priima osallistui osaaviin pentuihin (yli vuosikkaat, ei vielä BH:ta suorittaneet).

Seuraaminen 14p/15p. (15+5 askelta, L-kuvio)
Istuminen liikkeestä 10/10p.
Maahanmeno liikkeesta 10/10p.
Luoksetulo 15/15p.
Yleisvaikutelma 9/10p. (palkkasin liikkeiden välillä namilla)

Yhteensä: 58/60p.
Sijoitus 1.

Priima oli oikein taitava ja hyvin mukana hommassa.

Tempokin osallistui testiin, herra oli ekaa kertaa kentällä ja käyttäytyi ihan ok, pistetä ei oikein karttunut, kun ei se mitään osaa. Istumisesta 8/10p. pistevähennykset namipalkkauksesta. Luoksetulo 13/15p. pistevähennys samasta syystä. Muista ei sitten saatukkaan mitään mainittavaa. Seuraaminen meni murinaksi ja maahanmenoa ei osata. Yleisvaikutelma nameista ja murinasta johtuen 6/10p.

Eilen Dooris ajoi hienon 2h vanhan jäljen metsässä. Pituutta melkein kilometri, jana 30m, kulmia monta, teräviä piikkejä 3 ja keppejä 2. Kaikki meni hienosti, jäljen nosto, jäljen ajo ja keppien ilmaiseminen. Hyvä treeni.
Priima kävi ajamassa 80askeleen kaaren pellolla.

Huomenna jälkitreenit ja sunnuntaina koeturistiksi.

Monta päivää reissaamista ja viimein tänään tottista

Lähipäivät on menneet autoillessa.
Lauantaina Porvoo ja pinserien erikoisnäyttely, vein Retu-pinserin kehään ja oli jälleen kerran varsin mukavaa. Retun kanssa on kiva käydä kehässä, kun se jätkä on varsinainen showmies. Tuloksena val ERI2 PU3. Onnea Suskulle erinomaisessa kunnossa olevasta koirasta. Retua on aina ilo esittää (kuva: Susku).
Sunnuntaina kuskina olin minä ja suuntana Hauho. Amerikan Akita Redi kävi luonnetestissä. Oli kiva nähdä Redin testi, aiemmin olen rouvaan tutustunut lähinnä näyttelykehässä, narunpäässä. Rediltä sujui testi oikein hyvin. Ja minäkin onnistuin siirtämään pakettiauton ehjänä Hauholle ja takaisin.
Maanantaina ajeltiin Elimäelle, Arboretum Mustilaan. Erittäin kaunis paikka, suosittelen. Koiratkin voi ottaa mukaan, joka on aina hyvä.

Tänään viimeinkin siis treenien pariin. Illalla kentälle tottistelemaan Priiman kanssa. Priima oli ihan kiva, teki kaiken ok. Istuminen onnistuu paikoiltaan, mutta liikkeestä istahtaa ja valuu sitten maahan. Helppoja treenejä, paljon onnistumisia, kyllä se siitä. Seuraaminen jo paljon parempaa, kun muutin tapaani kävellä. Perus tottiskävelyni (kyllä, mulla on tottiskävely *nolo* ) ei Priiman kanssa pelitä, vaan pitää ottaa erilainen käsien asento, jotta likka erottaa työskentelyn lenkkeilystä. Onneksi ei mitään liioiteltua tarvi huitoa, joten eiköhän tämä tästä. Maahan meno kunnossa. Luoksetulossa vähän unelmointia. Kutsuessani Priima käänsi päänsä treenikaveria kohti ilmeellä: "Tarkottaakse Niina hei mua, vai pitäskö sun mennä..." Mutta uudella kutsulla Priima tuli hienosti ja innokkaasti. Hassu koira.

Tempo kävi kentällä harjoittelemassa kontaktia ja kentänlaidalla tutustui Niinaan, joka tarjoili Temmille nameja ja sai vähän silitelläkkin. Tempo käyttäytyi oikein nätisti.

Yksi päivä - kaksi jälkitreeniä

Taas sitä on jäljitty, olihan tossa muutama lomapäivä Priimalla, joten se oli korvattava tuplatreenillä.

Puolelta päivin käytiin jälkimässä Paula ja Nuka seuranamme.

Priima ajoi 70 askeleen mittaisen suoran ja se meni ihan ok, vaikka Priima oli hieman korkeassa tilassa.

Masa sai käydä keräämässä Pirkon jäljeltä ne pari namia mitä sinne jäi.

Doorikselle tein huvin vuoksi makkararuudun. Ikinä en ennen ole sille sellasta tehnyt, mutta nyt Dooris sai aikansa kuluksi etsiä herkkuja ruudusta.
Nuka ajoi keskittyneesti ja rauhassa oman jälkensä, on se Nuksu taitava Jätkä.

Paula napsi kuvia jäljiltä...

....ja niiden jälkeen koko lauman poseerauksen. Kiitos kuvista.

Iltapäivällä ajeltiin Niinan kanssa yhtämatkaa Karhulaan, jossa tavattiin Tanja ja Mikko. Jälkiä ja tottista. Kaikilla koirilla meni jäljet hyvin.

Priima ajoi 200 askeleisen suorahkon. Jätin muutamia tyhjiä. Itse tyhjän askeleen Priima ajoi hyvin, mutta tyhjän jälkeisen askeleen namin jätti syömättä. Rauhassa siis, eli vain yksi, tai kaksi tyhjää seuraaville jäljille ja opetan sen suhtautumaan niihin. Täytyy ennakoida ja yrittää saada se syömään myös tyhjän jälkeen oleva nami.

Dooris teki tottista ja pienen nokkospuskien seassa puikkivan heinikkojäljen. Dooris ajoi jäljen hyvin, mutta nenässä on nyt varmasti pari paukamaa. Oloa helpotettiin heti autolla viileällä vedellä ja herkuilla. Miten tyhmä voi ihminen olla ja laittaa koiransa sellaiselle jäljelle. Noh, Doorista ei tuntunut haittaavan.

Tottikset meni vähän unelmoinniksi Dooriksen osalta. Ekaa kertaa se tuntuu juoksun aikana olevan vähän unelmaiita. Olkoot sitten tauolla. Priima oli hyvin mukana tottiksissa, mutta liikkeestä istuminen oli kadonnut. Priima heittäytyi kyllä useasti hienosti maahan. Oliko sitten liian hyviä herkkuja ja ruokakupilla treenattu maahanmeno vaan puski mieleen. Hassu koira. Seuraamiset oli hyviä ja henkilöryhmässä Priima meni hienosti.

Jondan jäljet oli parhaat mitä olen siltä nähnyt, uusi jäljen namitustyyli näyttäisi sille sopivan oikein hienosti. Hienoa!

Jälkiä ja lenkkejä...

Ajoimme Tempon kanssa ltapäivästä metsään, jonne tein sille 50m kaaren, melkein joka askeleella hau-hau champion makkaraa ja lopussa iso kasa samaa herkkua. Tempo ajoi aika hienosti. Se etsi jäljen polkua edeten, eli ei ollut mitenkään käskyn alla, vaan juttelin sille "etsitään" sanaa. Se vain törmäsi jälkeen ja löysi makkarat. Tämä näytti jätkälle toimivan ja teemme samanlaisen harjoituksen seuraavaksikin.

Tarkoitus oli pitää Dooris tänään levossa, mutta innostuin tallaamaan sille pitkän jäljen, jossa keppien sijaan 6 esinettä.

Vein Tempon kotiin, kävin kaupassa ja sitten mentiin Dooriksen kanssa jäljelle, se vanheni siis 1½ tuntia. Dooris nosti janalta jäljen oikeaan suuntaan ja lähti ajamaan hyvin jälkeä. Ensimmäistä esinettä se hieman ihmetteli, harkitsi ottavansa se suuhun, mutta kävikin maahan. Kehuin kovasti ja loput esineet nousivatkin kuin kepitkin. Ensimmäisessä kulmassa oli hieman haparointia, Dooris ajoi 2 metriä yli, teki kulman ja oikaisi jäljelle, olisiko metsä kuljettanut hajua sitten jotenkin oudosti. Haparoinnin jälkeen Dooris tarkensi ajoaan ja itse olin tarkempi liinasta, eli pidin sen kokoajan tuntumalla. Jäljellä oli kaksi ojan ylitystä, kolme metsätien ylitystä, terävä kulma (jonka Dooris ajoi hienosti) ja useita kulmia. Metsä oli hyvin kuiva ja pölyinen, omakin nenä tuntui menevän tukkoon siellä. Dooris kuitenkin teki hienosti töitä ja oli hyvin tyytyväinen itseensä kantaessaan viimeisenä esineenä löytyneen lippiksen autoon.

Jäljen jälkeen vein Dooriksen rantaan uimaan. Me ollaan useasti käyty samassa rannassa, Dooris menee venelaiturilta uimaan ja ui venepaikkojen ulkopuolella edes takaisin. Noh, tänään se bongasi vedessä lojuvan köydän, tarrasi siihen kiinni ja päätti tuoda käyden minulle. Muuten ihan hyvä, mutta köyden toinen pää oli kiinni laiturissa.. Siinä se kaikista kutsuista ja maanitteluistani huolimatta polski paikoillaan, sitkeästi eteenpäin yrittäen köysi suussaan. Juoksin jo autollekkin hakemaan hihanpäälisen, jos neiti suostuisi vaihtamaan köyden lempileluunsa, mutta ei. Kauhea polskiminen ja tiukka ilme naamallaan se jääräpäisesti yritti saada köyttä irti laiturista. Dooris ui itsensä aivan väsyksiin ja lopulta kuunteli irroituskäskyäni, polski laiturin viereen ja vedin sen ylös. Laiturille päästyään se oli aivan puhki. Huh, pelästyin jo ihan oikeasti, että joudun lähtemään itsekin uimaan. Onneksi Dooris väsyttyään kuunteli käskyjäni.

Aikuistuttuaan tosta pikkuötökästä on löytynyt uusi puoli. Se on ajoittaen rasittavan sitkeäsissi, mitään ei kuunnella, vaan oma tahto pitäisi saada läpi vaikka harmaan kiven. Toisaalta tämä sama puoli koirassa tuo sen lisävaihteen, kun kroppa menee äärirajoilla, niin nuppi vielä vie. Joten ei pitäisi valittaa, hyvä puolihan se on. Mulla pitäisi olla vaan tuo kirppu vieläkin paremmin hallinnassa... tai siis nuo irroitukset pitäisi saada kuntoon.

Illalla kävin vielä Priiman ja Masan kanssa kiertelemässä hieman viereaammassa metsässä pitkän lenkin, kiipeiltiin korkeilla kallioilla ja ihasteltiin maisemia. Ja koirilla oli hauskaa.

Jälkimistä ja Priiman Sisu-isiä moikkaamassa

Ahkerasti ollaan treenattu.
Tarkoitus oli lauantaina pitää välipäivä jäljellä, mutta Tanja ja Mikko sitten yllyttivätkin iltamyöhään ajelemaan Karhulan "paskamäelle" jälkimään. Johtuen joko myöhäisestä ajankohdasta, tai yleisestä välkkyydestäni, päätin tehdä kaksi kulmaa jäljelle. Maasto ei antanut periksi tehdä pitkää suoraa ja aivot ei antanu periksi tehdä kulmien sijasta kaaria. Ensimmäinen suora meni hienosti, vaikka heinä olikin hieman pidempää mitä Priima on tottunut ajamaan. Ensimmäinen kulma bueno, ihanku joku ois Pirkolle opettanutkin kulmat. Toisessa kulmassa totuus paljastui. Kulmaa lähestyessämme kattelin, että se ei enää näytäkkään yhtään niin helpolta ratkaistavalta, kun polkiessani kuvittelin. Noh, Priima meni askeleen yli, palasi takaisin päin, tarkisti taas askeleen yli, sai hajun ja loikkasi kulman jälkeisen askeleen yli. Toiselta askeleelta jatkoi jäljen ajoa hieman kiihtyneenä, mutta yllättävän pian (n 5 askeleen jälkeen) tasoittui taas jäljelle. Kokonaisuudessa hyvä jälki.
Priiman jälkeen Jonda kävi ajamassa omansa ja sitten taas koulutettiin valioita, eli juoruttiin ja pohdittiin treeni-ideoita, sekä suunniteltiin tulevia treenejä. Priima keskittyi kerjäämään karkkeja Tanjalta.

Sunnuntaina pakkasin Priiman ja Dooriksen autoon ja ajettiin Pyhältöön. Yhdeksän jälkeen oltiin Masalandiassa tottiskentän laidalla seuraamassa pelastuspuolen tottelevaisuusosiota. Vaatimustaso on ihan jotain muuta, mihin olen palveluskoiraharrastajana tottunut. Kaikissa koirakoissa oli kuitenkin jokin osa-alue erityisen hieno. Varsinkin pieni ja pippurinen novaskotti sai naurun kareilemaan suupielille suorittaessaan viinikorkki-ryömimistä. *HAHA*
Priima sai tottisten jälkeen purjehtia kainalosta kainaloon kisapaikan buffetin vierellä. Priima on kyllä elementissään halaillessaan vieraita (jotka eivät vielä käsitä neidin todellisen tavoitteen olevan vieraan voileipä).

Välissä kävin kahvittelemassa Annella ja kapsuttelemassa Nanan Romppu-setää (14-vuotta), joka on P & D kaksikon isosetä. Likat pääsivät autosta vilvoittelemaan varjoisaan tarhaan, kiitos Anne.

Iltapäivällä ajeltiin takaisin Masalandiaan ja pitkä odotus palkittiin. Ulla ja Priiman Sisu-isä tulivat moikkaamaan PikkuPirkkoa. Priima esitteli pätkän tottista ja ajoi pienen jäljen. Ullalta saatiin hyviä vinkkejä kulmien opetteluun ja varmuutta koiran osaamistasolle (uskallan siis jättää jo joitain tyhjiä sinne sun tänne). Sisu oli HIENO, niin kuin se aina on! Upea belgiuros, voi kun sellaisia olisi enemmän. Olisin voinut jäädä vielä muutamaksi tunniksi rapsuttelemaan Sisua.

Dooris kävi myös tottiskentällä tekemässä noudot. Tasamaassa 2kilonen taas vei ja Dooris kaarsi kapulan tuonnissa, sekä luovutti vinoon. Korjasin asennon suoraksi hieman hitaasti. Hyppynoudossa Dooris hyppäsi hyvin esteen yli, tarttui kapulaan huonosti ja takaisin hypätessään kapula lipsahti sen suusta, tippui esteen taakse, josta Dooris hämmentyi ja otti esteestä lisävauhtia. Laskeuduttuaan se vilkaisi minuun, loikkasi takasin esteen yli, nappasi kapulan ja hyppäsi, nyt onnistuen pitämään kapulan suussaan (josko se oppisi tästä jotain). Vapautin ilman loppuasentoa ja kehuin kovasti. Estenouto meni hienosti. Haettiin palkka kentän laidalta, rällättiin ja heitin vielä narupallon hyppyesteen yli. Saatoin Dooriksen molempiin suuntiin ja se hyppäsi hyvällä ilmavaralla.

Kotiuduttiin iltasella ja pääsinkin heti jätkänpätkien kanssa lenkille, ne olivat intoa täynnä, kun olivat loikoilleet koko päivän kotona.

Tänään Tempo ja Masa saivat sitten korvausta eilisestä unipäivästä. Masa pääsi Mummulaan ja uimaan Nanan ja Dooriksen kanssa, Tempo pääsi Priiman kanssa citylenkille ja käyttäytyi hienosti. Kymmeltä lähdettiin vielä Dooriksen kanssa kaupunkiin lenkkeilemään Emppu ja Viivi seuranamme. Kaikki koirat siis liikutettu tänään tehokkaasti.
Maanantai oli siis Priiman jälkivapaa tälle viikolle, huomenna pesiskentän tai rekkaparkin nurmelle suoraa ajamaan.