Lenkille lähtö muutti mun päiväsuunnitelman totaalisesti...
Tarkotus oli käydä koirien kanssa metsälenkillä, tuoda Masa sen jälkeen kotiin ja suunnata siitä treeneihin. Noh, Dooris sitten suoritti karate-kid tyylisen sekoilun ulko-ovella ja sai oven paiskautumaan kiinni. Kotiavaimet tietenkin lipaston päällä ja lipasto, sanomattakin selvää, sisällä, lukitun oven takana.
Siis... Menimme lenkille, josta tuli ajateltua pidempi, koska otti pattiin niin pahasti. Oli pakko tallata umpimettässä ja kirota ku suomalainen hiihtäjäsankari suolla treenatessaan.
Lenkin jälkeen uhosin, etten mene treeneihin ollenkaan, koska patukat ja pallotkin oli kotona treenikassissa. Kuitekin muutin mieleni ja menin tekemään Dooriksen kanssa paikallaan makuun. Ryhmämakuu meni hyvin, mutta palkkaus hihnalla meni vähän överiksi Doorikselta ja se junttasi piuhaan kiinni. Muuta ei tehty, vaan lähdettiin ajelemaan Kotkaa kohti.
Onneksi Äiskällä on vara-avaimet, eli ei lukkojen taakse jääminen kovin suuri onnettomuus ollut. Varsinkin kun autonavaimet oli mukana. Ja Äiti keittää aina hyvää kahvia. :)
Kotkan vierailun jälkeen mentiin armeijan kentälle tekemään eteenmenotreeni. Ajoin auton niin, että Dooris näki minut kokoajan takaikkunasta. Vein hihanpäälisen kentän toiseen päätyyn ja otin Dooriksen autosta.
Ilman suurempia kikkailuja lähetin sen eteenmenoon. Dooris eteni ensin hyvin n 80 metriä, jonka jälkeen alkoi hakemaan lelua. Eli usko ei vielä riittänyt, että suoraan juostessa lelu ilmestyy näkyviin. En ole oikein koskaan keksinyt, mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käskeä Dooris maahan, mennä sen luokse ja vapauttaa lelulle.. mutta, koska silloin ei välähtänyt, kutsuin sen luokse. Lähetin uudestaan huolellisemmin ja se etenikin kentän toiseen päähän suoraa ja määrätietoisesti löytäen heti lelun.
Tuo maahan käskeminen voisi toimia kerran tälläisessä treenimokassa.. mutta jos sitä käyttää useamminkin, niin Dooris saattaisi epävarmuuden iskiessä heittäytyä itse maahan kokeessa. Koska nythän se on epävarmana, koska ei löydäkkään lelua... tai sitten ei. Se saattaa olla myös vain pöhelönä ja kouhottaa. Paha sanoa kun seisoo itse monenkymmenen metrin päässä.
Sen tiedän, että toistamiseen sitä EN saa kutsua luokse eteenmenon kesken. Se oli typerä teko. Se on se viimeinen temppu mitä haluan sen toteuttavan kokeessa. Mieluummin sitte vaikka läjähtää maahan omatoimisesti.
Pitänee pohtia asiaa ja jutella kavereiden kanssa... Ja tehdä varmoja treenejä ja _vähitellen_ häivyttää palkkaa.
Dooris on tehnyt ihan ok eteenmenoja ennenkin, mutta nyt haluaisin sille räjähtävän eteenmenon ja siksi treenataan hullunisolla kentällä. Haluan luoda sille täyden uskon, että palkka on edessä. Että sillä riittää usko juosta suoraan eteenpäin kunnes löytää lelun (eli kokeessa katkaisen liikkeen maahankäskyllä).
Huomenna (tai siis tänään, pitää kait mennä pian nukkumaan) ollaan menossa Kouvolaan treenimään. Kertailen sitte blogiin miten meni.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Eteenmenoja...
Nyt on treeniputki päällä. Tänään ollaan tehty eteenmenoja kahdella eri "kentällä".
Päivällä käytiin Robinhoodin parkkipaikalla ja illalla armeijan ISOlla kentällä.
Robbarin pihassa tehtiin pieni tottis ja sitten päästä päähän eteenmeno. Dooris älysi heti idean ja eteni hyvin. Armeijan kentällä otin Dooriksen autosta ja jätin makuuseen siksi aikaa kun vein palkan ison kentän toiseen päähän. Tulin juosten Dooriksen luokse, seurautin muutaman askeleen ja lähetin. Hienosti eteni koko piiiiiitkän kentän. Leikittiin hetki ja sitten jätettiin palkka kentän toiseen päähän. Väliin seuraamista, juoksusta seisomista ja maahan menoa, sekä molemmista luoksetulot. Toisesta päästä lähetys palkalle.
Palkkana Dooriksella on suojeluhihan juuttipäälinen. Se on paras lelu mitä Dooris tietää, ohittaa jopa narupallon ja patukan.
Omalla kentällä ollaan tehty paljon eteenlähetyksiä niin, että Dooris ei ole nähnyt kun vien esineen. Toimivat sielä hyvin. Nyt haetaan paljon erilaisia paikkoja jossa treenata tätä liikettä.
Ei ole koskaan ollut mun vahvuus kouluttajana, ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja Doorikselle tulee hieno eteenmeno! :)
Päivällä käytiin Robinhoodin parkkipaikalla ja illalla armeijan ISOlla kentällä.
Robbarin pihassa tehtiin pieni tottis ja sitten päästä päähän eteenmeno. Dooris älysi heti idean ja eteni hyvin. Armeijan kentällä otin Dooriksen autosta ja jätin makuuseen siksi aikaa kun vein palkan ison kentän toiseen päähän. Tulin juosten Dooriksen luokse, seurautin muutaman askeleen ja lähetin. Hienosti eteni koko piiiiiitkän kentän. Leikittiin hetki ja sitten jätettiin palkka kentän toiseen päähän. Väliin seuraamista, juoksusta seisomista ja maahan menoa, sekä molemmista luoksetulot. Toisesta päästä lähetys palkalle.
Palkkana Dooriksella on suojeluhihan juuttipäälinen. Se on paras lelu mitä Dooris tietää, ohittaa jopa narupallon ja patukan.
Omalla kentällä ollaan tehty paljon eteenlähetyksiä niin, että Dooris ei ole nähnyt kun vien esineen. Toimivat sielä hyvin. Nyt haetaan paljon erilaisia paikkoja jossa treenata tätä liikettä.
Ei ole koskaan ollut mun vahvuus kouluttajana, ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja Doorikselle tulee hieno eteenmeno! :)
torstai 12. maaliskuuta 2009
Tottistelu on mukavaa hyvässä seurassa!
Ensinnäkin, kiitos Niinalle seurasta!
Dooriksen kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni. Ensin vähän seuraamista "alkuveryttelyksi". Minikaavio läpi ja sitten paikallaan makuuseen toisen koiran treenien ajaksi.
Jatkettiin pallonsaalistus leikillä, väleihin istu-maahan-seisoa. Sitte kokonaisuutena jäävät liikkeet, jotka meni hyvin. Emäntä vois kyllä opetella pallon heittoa. Juoksusta seisominen ja maahanmeno menivät tosi hienosti. Istuminenkin oli nopea.
Lopuksi tasamaa nouto 2kg kapulalla, hyppynouto matalan esteen yli ja A-nouto matalan esteen yli. Noudot pelaa.
Kentältä pois eteenlähetyksen kautta.
Palkkasin narupallolla ja lopuksi leikittiin patukalla.
Dooris oli aivan mielettömän hienossa vireessä, tarkka ja halukas työskentelijä.
Priiman kanssa tehtiin namilla seuraamista, istumaan jäämistä, seisomista ja luoksetulot. Lopuksi leikittiin. Priima oli vekkulilla tuulella ja välillä lähti lapasesta, mutta meillä oli mukavaa!
Ei aina tarvitse olla niin vakavaa ja niuhoa, välillä saa bilettääkin oikein urakalla! =D
Kyllä tälläset treenit on harrastuksen suurin ilo.
Dooriksen kanssa tehtiin pitkästä aikaa kunnon pitkä treeni. Ensin vähän seuraamista "alkuveryttelyksi". Minikaavio läpi ja sitten paikallaan makuuseen toisen koiran treenien ajaksi.
Jatkettiin pallonsaalistus leikillä, väleihin istu-maahan-seisoa. Sitte kokonaisuutena jäävät liikkeet, jotka meni hyvin. Emäntä vois kyllä opetella pallon heittoa. Juoksusta seisominen ja maahanmeno menivät tosi hienosti. Istuminenkin oli nopea.
Lopuksi tasamaa nouto 2kg kapulalla, hyppynouto matalan esteen yli ja A-nouto matalan esteen yli. Noudot pelaa.
Kentältä pois eteenlähetyksen kautta.
Palkkasin narupallolla ja lopuksi leikittiin patukalla.
Dooris oli aivan mielettömän hienossa vireessä, tarkka ja halukas työskentelijä.
Priiman kanssa tehtiin namilla seuraamista, istumaan jäämistä, seisomista ja luoksetulot. Lopuksi leikittiin. Priima oli vekkulilla tuulella ja välillä lähti lapasesta, mutta meillä oli mukavaa!
Ei aina tarvitse olla niin vakavaa ja niuhoa, välillä saa bilettääkin oikein urakalla! =D
Kyllä tälläset treenit on harrastuksen suurin ilo.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Nyt riitti naksuttelut...
Tänään tehtiin Dooriksen kanssa superkiva lelutreeni.
Patukka ja pallo taskuun ja kentälle... Oli meinaan hauskaa!
Seuraamispätkiä, sekä istumista, maahan menoa ja seisomista vuorotellen palloa välissä saalistaen. Lopuksi puolen matkan eteenmeno pallolle.
Vire oli korkea, Dooris oikeassa mielentilassa ja meillä oli mukavaa.
Priimakin pääsi kentälle leikkimään patukalla. Ensin vähän epäilin mitenköhän syttyy, kun kentänlaidalla oli vierasta porukkaa, mutta syttyhän se. Heti, välittömästi ja vauhdilla.
Priimalle täytyy kuurouden vuoksi usein ensin esitellä vieras paikka, tai uusi häiriö, mutta tänään oli vaan sikakivaa!
Kakkis pääsi sitten metsälenkille likkojen mukaan. Kierreltiin reilusti yli tunti ja koirat painatti onnellisina lumisessa mäntymetsässä ja emäntäkin sai vähän liikuntaa pohrustaessaan kapeita polkuja.
Patukka ja pallo taskuun ja kentälle... Oli meinaan hauskaa!
Seuraamispätkiä, sekä istumista, maahan menoa ja seisomista vuorotellen palloa välissä saalistaen. Lopuksi puolen matkan eteenmeno pallolle.
Vire oli korkea, Dooris oikeassa mielentilassa ja meillä oli mukavaa.
Priimakin pääsi kentälle leikkimään patukalla. Ensin vähän epäilin mitenköhän syttyy, kun kentänlaidalla oli vierasta porukkaa, mutta syttyhän se. Heti, välittömästi ja vauhdilla.
Priimalle täytyy kuurouden vuoksi usein ensin esitellä vieras paikka, tai uusi häiriö, mutta tänään oli vaan sikakivaa!
Kakkis pääsi sitten metsälenkille likkojen mukaan. Kierreltiin reilusti yli tunti ja koirat painatti onnellisina lumisessa mäntymetsässä ja emäntäkin sai vähän liikuntaa pohrustaessaan kapeita polkuja.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Keskiyön noutotreenejä
Otettiin pienet keittiötottikset Dooriksen kanssa. Noutokapulan ottamista, pitoa ja nostamista.
Olen tehnyt noudon alunperin leikkimällä kapulalla ja patukalla opettanut loppuasentoa.
Nyt hieman hiomme kokonaisuutta ja luomme varmuutta edessä istumisen suoruuteen ja tiiviyteen. Palkkasin naksulla ja froliceilla, joka on Doorin lempi herkkua.
Ensin Dooriksen istuessa edessäni pidin kapulaa koiran kuonoa ylempänä ja annoin noutokäskyn, Dooris otti kapulan halukkaasti. Palkkasin vain jos se piti kapulaa keskeltä ja oikeassa kohdassa. Käytännössä kerran jätin palkkaamatta, koska kapula oli vinosti suussa.
Sitten teimme saman treenin niin, etten katsonut koiraan vaan suoraan eteenpäin. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, mutta kun Dooris ymmärsi sen olevan sama asia, niin se teki hyvin. Palkkasin kaksi kertaa pelkästä kapulan kosketuksesta, joka saikin Dooriksen tarttumaan kapulaan erinomaisesti kolmannella kerralla.
Sitten vein kapulan kahden metrin päähän ja pyysin Dooriksen tuomaan sen. Tämä oli helppo treeni, joten emme tehneet sitä kuin kaksi kertaa, molemmat onnistuneesti.
Sitten lisäsin vaikeutta, Dooriksen mielestä. Jätin koiran istumaan ja laitoin kapulan sen eteen ja menin itse alle puolen metrin päähän. Ajatuksena, että Dooris nostaisi kapulan ja siirtyisi askeleella eteeni istumaan. Ensimmäisellä kerralla se tarttui kapulaan ja meni maahan. Autoin sen eteeni istumaan käsimerkein ja kehuin suullisesti. Toisella kerralla meni maahan, mutta nousi sieltä. Palkkasin nousemisesta. Kolmannella kerralla jo nosti kapulan ilman maahanmenoa ja tuli istumaan eteen, vielä hieman epävarman näköisenä. Tästä saatuaan palkan Dooris teki vielä neljä erinomaista toista. Se nappasi kapulan nopeasti ja varmasti ja siirtyi eteeni istumaan suoraan ja oikealle etäisyydelle.
Josko tämä treeni toisi apua oikeaan loppuasentoon ja Dooris saisi lisävarmuutta kapulaan tarttumiseen tilanteessa kuin tilanteessa.
Hyvä treeni, jonka avulla löysin ongelmakohdan, joka varmaankin tuli suurimmassa osin korjattua tällä treenillä. Koitetaan parin päivän päästä uudestaan maasta kapulan nostoa. Kerron sitten tuloksen. :)
Olemme treenanneet kentällä seuraamista ja täys-, sekä vasemmalle käännöksiä. Palkkana patukka. Treenit on menneet hyvin ja Dooriksen vire on ollut hyvä.
Ryhmätreenien alettua kävi iso moka minun treenisuunnittelussa ja sen vuoksi palaamme taaksepäin henkilöryhmän treenaamisessa. Pari kertaa olemme ottaneet epäonnistuneen treenin jälkeen ja korjaavat treenit ovat onnistuneet suunnitellusti.
Pitää muistaa AINA ottaa huomioon kaikki ympäristötekijät kun on kentällä enemmin porukkaa. En saa jättää koiraa yksin tilanteessa, josta en itsekkään pidä ja käyttäydyn epävarmasti.
Oppia ikä kaikki...
Olen tehnyt noudon alunperin leikkimällä kapulalla ja patukalla opettanut loppuasentoa.
Nyt hieman hiomme kokonaisuutta ja luomme varmuutta edessä istumisen suoruuteen ja tiiviyteen. Palkkasin naksulla ja froliceilla, joka on Doorin lempi herkkua.
Ensin Dooriksen istuessa edessäni pidin kapulaa koiran kuonoa ylempänä ja annoin noutokäskyn, Dooris otti kapulan halukkaasti. Palkkasin vain jos se piti kapulaa keskeltä ja oikeassa kohdassa. Käytännössä kerran jätin palkkaamatta, koska kapula oli vinosti suussa.
Sitten teimme saman treenin niin, etten katsonut koiraan vaan suoraan eteenpäin. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, mutta kun Dooris ymmärsi sen olevan sama asia, niin se teki hyvin. Palkkasin kaksi kertaa pelkästä kapulan kosketuksesta, joka saikin Dooriksen tarttumaan kapulaan erinomaisesti kolmannella kerralla.
Sitten vein kapulan kahden metrin päähän ja pyysin Dooriksen tuomaan sen. Tämä oli helppo treeni, joten emme tehneet sitä kuin kaksi kertaa, molemmat onnistuneesti.
Sitten lisäsin vaikeutta, Dooriksen mielestä. Jätin koiran istumaan ja laitoin kapulan sen eteen ja menin itse alle puolen metrin päähän. Ajatuksena, että Dooris nostaisi kapulan ja siirtyisi askeleella eteeni istumaan. Ensimmäisellä kerralla se tarttui kapulaan ja meni maahan. Autoin sen eteeni istumaan käsimerkein ja kehuin suullisesti. Toisella kerralla meni maahan, mutta nousi sieltä. Palkkasin nousemisesta. Kolmannella kerralla jo nosti kapulan ilman maahanmenoa ja tuli istumaan eteen, vielä hieman epävarman näköisenä. Tästä saatuaan palkan Dooris teki vielä neljä erinomaista toista. Se nappasi kapulan nopeasti ja varmasti ja siirtyi eteeni istumaan suoraan ja oikealle etäisyydelle.
Josko tämä treeni toisi apua oikeaan loppuasentoon ja Dooris saisi lisävarmuutta kapulaan tarttumiseen tilanteessa kuin tilanteessa.
Hyvä treeni, jonka avulla löysin ongelmakohdan, joka varmaankin tuli suurimmassa osin korjattua tällä treenillä. Koitetaan parin päivän päästä uudestaan maasta kapulan nostoa. Kerron sitten tuloksen. :)
Olemme treenanneet kentällä seuraamista ja täys-, sekä vasemmalle käännöksiä. Palkkana patukka. Treenit on menneet hyvin ja Dooriksen vire on ollut hyvä.
Ryhmätreenien alettua kävi iso moka minun treenisuunnittelussa ja sen vuoksi palaamme taaksepäin henkilöryhmän treenaamisessa. Pari kertaa olemme ottaneet epäonnistuneen treenin jälkeen ja korjaavat treenit ovat onnistuneet suunnitellusti.
Pitää muistaa AINA ottaa huomioon kaikki ympäristötekijät kun on kentällä enemmin porukkaa. En saa jättää koiraa yksin tilanteessa, josta en itsekkään pidä ja käyttäydyn epävarmasti.
Oppia ikä kaikki...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
